Ne fiilikset, joilla jaksaa taas pitkälle
Kipeän olkapään kanssa on ollut vähän vaihteleva inspiraatio treenailuun, onneksi agilityä ja juoksemista ei olkapää niin häiritse. Ja olenpa vähän tottistakin uskaltanut, vaikka siinä helposti unohdan varoa kättä.
Frida on harjoitellut seisomista pompun kautta ja seisomisen kestoa, se on tästä uudesta tehtävästä ihan innoissaan. Lyhyen matkan luoksetuloa, tavoitteena napakka pyrähdys oikeaan asentoon. Lisäksi asennon korjaamista edessä, kun vaihdan rintamasuuntaa tai otan sivuaskelia, tämäkin paranee hiljalleen. Kapulan kanssa oli suustaan nyt kivan rauhallinen eikä seuratessakaan ihan niin lahnus.
Kiharaporukan kanssa ehdittiin nähdä ja treenata marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Otettiin ensin tottista ja sitten nomea, paikkana "vieras" kenttä, jolla ollaan oltu tosi harvoin, ehkä 2 - 3 kertaa parin vuoden aikana? Tottiksessa tein taas luoksetulon paikan korjausta peffankäyttöä vahvistaen, lisäksi seuraamista sisältäen pysähtelyjä, käännöksiä ja välillä otin kieppitempun kesken kaiken. Noudon tilannetta katsottiin, se alkaa tasamaalla olla ihan hyvä, mutta edelleen pitää hioa palautuksen paikkaa.
Nomessa tehtiin ensin ykkösmarkkeeraus ja sitten kaksi kakkosmarkkeerausta, ne meni hyvin.
Tässä välissä käsi oli vähän huonompana, joten kävin vain viikkotreenit aksassa ja minimoin muun. Viikkotreenit keskittyivät esteosaamiseen, keppejä tehtiin parilla kerralla varioiden ja vaikeuttaen. Kontaktien kanssa pitäisi tehdä erillistreeniä, mutta kummasti ei ehdi/jaksa/muista varata hallivuoroa ajoissa.
Startattiin rallyn AVO-luokassa 23.11. Raaseporissa, tuomarina Tiia Hämäläinen. Radalla oli hyppy, mutta onneksi ennen sitä ei mitään kiihdyttävää liikettä. Ylipäätään radassa ei muuten mitään ihmeellisyyksiä, mutta nyt harvinaisen lepsua seuraamista - luulen, että Giniä jännitti ja se ilmeni nuuskimisena ajoittain. Virheet lähinnä mun omia paitsi yksi rintamasuunnasta sakotettu -10p, jolloin Gini kääntyi vastakkaiseen suuntaan nuuskimaan. Maaliin kuitenkin pistein 81/100p, joten avoimen luokan toinen hyväksytty tulos tuli siinä. Ei ehditty ehkä ihan niin kauaa lämppäillä kentän laidalla kuin olisin toivonut, joten ehkä mentiin vähän puolivalmiina kehään ja se näkyi vireen kanssa. Nähtiin muuten kisapaikalla myös Fridan "puolisetä" tai jotakin sukua ehkä tämä kiharauros Fridalle on, Fridan mummo on sen äiti, mutta Fridan äiti ei ole sen sisko. Taas pohdituttaa, josko alkaisi rallya tekemään Fridan kanssa... :D
Koska viikonloppuna kannattaa olla tehokas, niin sunnuntaina 24.11. kisattiin Lägillä kaksi starttia. Olin itse aamulla jotenkin no-agility-moodissa, mutta hallille päästyämme piristyin. Eka Kauton rata vaikutti hyvinkin haastavalta paikoin, juostavalta ja piti olla tarkkana monessa paikassa. Koirasta jäi jälkeen, jollei muistanut edetä itse reippaasti. Sanoin ennen rataa Elinalle, että nyt on Jouni tehnyt kyllä sen verran paljon jekkuja radalle, että vois ottaa tavoitteeksi osata hankalan keppikulman, muusta viis. Tutustumisessa etenkin radan alkupään haasteet konkretisoitui. Rata näytti tältä;
Alussa lyhyen putken jälkeen ehdin tekemään persjätön, vähän se meni pitkäksi, mutta toisaalta helpotti jatkon kannalta viistohypyille lähestymisiä. Tuli vähän liiaksikin haltuun hyppysuoran päässä putken kauempaan päähän ohjatessa. Kepeille varmistelin tosi pitkään, meinasi ennakoida, mutta totteli mahtavasti ja pysyi "kädessä" vielä hetken, kunnes sai mennä kepeille. Poispäinkäännös kepeiltä oli kökkö, mutta toimi. Loppuradassa ei ihmeellistä, joten nollalla maaliin. Tulos 0 rv, sij. 6/27.
Aksaradallakin oli haastavia paikkoja, ja justiin niissä takaakierto-persjättö -kohdissa tulikin pienet haparoinnit (keppien jälkeen meinasi ohjaus myöhästyä, ennen A:ta takaakierto-persjättö muuttuikin päällejuoksuksi - onneksi Gini luki tämän tosi hienosti!). Osuma taisi tulla A:lle, mutta luulen ettei kovin kaunis. A:n takana oleville hypyille sain mielestäni ohjattua superhyvin, samoin linjattua koiran puomi-putkierottelussa helposti puomille. Puomilla ei tullut ihan loppuun asti, mutta oli selkeästi pinnalla. Muurin jälkeen pieni aivopieru, koska maalissa oleva remmiämpäri vetää Giniä aika pahasti yleensä puoleensa. Meinasi tässä kohden, että nytkö maaliin, mutta sain huudeltua sen putkeen. Loppupätkä varmistellen ja tarkoitti sitä, että jälleen 0 rv, sij. 4/28.
Kahtena vuonna loppukesälle ja viime tippaan jäänyt tuplanolla tuli siis nyt - mahtavaa! Nollia on nyt 4/8, jos vanhoilla säännöillä lasken (uusia kriteereitä ei ole vielä ilmaantunut). Näillä radoilla todella pitkästä aikaa tuntui todella luottavaiselta koiran suhteen (poislukien A, mutta se tarvitseekin rutiinitreeniä paljon). Se, että olen tietoisesti harjoitellut itsenäisyyttä takaakiertoihin ja irtoamista sekä keppikulmia, alkaa nähtävästi tuottaa tuloksia. Tuntuu tosi hyvältä. Myös lähdöt olivat hyvät, istui kyllä, vaikkakin etunojassa valmiina lähtöön. Se, että mulla on luottavainen olo ja uskallan juosta kovempaa itse paikasta toiseen, antaa koirallekin boostia ja vauhtia. Siitä osoituksena agilityradan tähän mennessä kovin etenemä 4,61 m/s. Kyllä me voidaan joskus rikkoa se maaginen 5 m/s, kun kaikki osaset saadaan kohdalleen. Joskus oli tavoitteena rikkoa 4 m/s, mutta nykyään säännönmukaisesti mennään jo yli sen. :) Kiitollinen pitää olla ja niin olenkin, että on näin mahtava paras ystävä, jonka kanssa voi tehdä yhdessä juttuja mistä tykätään. <3.
Kiharaporukan kanssa ehdittiin nähdä ja treenata marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Otettiin ensin tottista ja sitten nomea, paikkana "vieras" kenttä, jolla ollaan oltu tosi harvoin, ehkä 2 - 3 kertaa parin vuoden aikana? Tottiksessa tein taas luoksetulon paikan korjausta peffankäyttöä vahvistaen, lisäksi seuraamista sisältäen pysähtelyjä, käännöksiä ja välillä otin kieppitempun kesken kaiken. Noudon tilannetta katsottiin, se alkaa tasamaalla olla ihan hyvä, mutta edelleen pitää hioa palautuksen paikkaa.
Nomessa tehtiin ensin ykkösmarkkeeraus ja sitten kaksi kakkosmarkkeerausta, ne meni hyvin.
Tässä välissä käsi oli vähän huonompana, joten kävin vain viikkotreenit aksassa ja minimoin muun. Viikkotreenit keskittyivät esteosaamiseen, keppejä tehtiin parilla kerralla varioiden ja vaikeuttaen. Kontaktien kanssa pitäisi tehdä erillistreeniä, mutta kummasti ei ehdi/jaksa/muista varata hallivuoroa ajoissa.
 |
| Kuva: Anne Klingenberg |
 |
| AVO hyv. 81/100 p. |
Koska viikonloppuna kannattaa olla tehokas, niin sunnuntaina 24.11. kisattiin Lägillä kaksi starttia. Olin itse aamulla jotenkin no-agility-moodissa, mutta hallille päästyämme piristyin. Eka Kauton rata vaikutti hyvinkin haastavalta paikoin, juostavalta ja piti olla tarkkana monessa paikassa. Koirasta jäi jälkeen, jollei muistanut edetä itse reippaasti. Sanoin ennen rataa Elinalle, että nyt on Jouni tehnyt kyllä sen verran paljon jekkuja radalle, että vois ottaa tavoitteeksi osata hankalan keppikulman, muusta viis. Tutustumisessa etenkin radan alkupään haasteet konkretisoitui. Rata näytti tältä;
Alussa lyhyen putken jälkeen ehdin tekemään persjätön, vähän se meni pitkäksi, mutta toisaalta helpotti jatkon kannalta viistohypyille lähestymisiä. Tuli vähän liiaksikin haltuun hyppysuoran päässä putken kauempaan päähän ohjatessa. Kepeille varmistelin tosi pitkään, meinasi ennakoida, mutta totteli mahtavasti ja pysyi "kädessä" vielä hetken, kunnes sai mennä kepeille. Poispäinkäännös kepeiltä oli kökkö, mutta toimi. Loppuradassa ei ihmeellistä, joten nollalla maaliin. Tulos 0 rv, sij. 6/27.
Aksaradallakin oli haastavia paikkoja, ja justiin niissä takaakierto-persjättö -kohdissa tulikin pienet haparoinnit (keppien jälkeen meinasi ohjaus myöhästyä, ennen A:ta takaakierto-persjättö muuttuikin päällejuoksuksi - onneksi Gini luki tämän tosi hienosti!). Osuma taisi tulla A:lle, mutta luulen ettei kovin kaunis. A:n takana oleville hypyille sain mielestäni ohjattua superhyvin, samoin linjattua koiran puomi-putkierottelussa helposti puomille. Puomilla ei tullut ihan loppuun asti, mutta oli selkeästi pinnalla. Muurin jälkeen pieni aivopieru, koska maalissa oleva remmiämpäri vetää Giniä aika pahasti yleensä puoleensa. Meinasi tässä kohden, että nytkö maaliin, mutta sain huudeltua sen putkeen. Loppupätkä varmistellen ja tarkoitti sitä, että jälleen 0 rv, sij. 4/28.
Kahtena vuonna loppukesälle ja viime tippaan jäänyt tuplanolla tuli siis nyt - mahtavaa! Nollia on nyt 4/8, jos vanhoilla säännöillä lasken (uusia kriteereitä ei ole vielä ilmaantunut). Näillä radoilla todella pitkästä aikaa tuntui todella luottavaiselta koiran suhteen (poislukien A, mutta se tarvitseekin rutiinitreeniä paljon). Se, että olen tietoisesti harjoitellut itsenäisyyttä takaakiertoihin ja irtoamista sekä keppikulmia, alkaa nähtävästi tuottaa tuloksia. Tuntuu tosi hyvältä. Myös lähdöt olivat hyvät, istui kyllä, vaikkakin etunojassa valmiina lähtöön. Se, että mulla on luottavainen olo ja uskallan juosta kovempaa itse paikasta toiseen, antaa koirallekin boostia ja vauhtia. Siitä osoituksena agilityradan tähän mennessä kovin etenemä 4,61 m/s. Kyllä me voidaan joskus rikkoa se maaginen 5 m/s, kun kaikki osaset saadaan kohdalleen. Joskus oli tavoitteena rikkoa 4 m/s, mutta nykyään säännönmukaisesti mennään jo yli sen. :) Kiitollinen pitää olla ja niin olenkin, että on näin mahtava paras ystävä, jonka kanssa voi tehdä yhdessä juttuja mistä tykätään. <3.
Kommentit
Lähetä kommentti