Toko SM 2019

Kilpailimme tokon SM -kilpailuissa Paimiossa 3.-4.8. seuramme joukkueessa ALO-koirakkona. Ginin ensimmäiset näin isot tokon ulkokisat, paljon häiriötä kehien ympärillä. Kisapaikalle Gini saapui kuten oletettua, aikalailla agilitymoodissa, mutta vire alkoi onneksi itsestään hieman laskea, kun ymmärsi lajin olevan eri. Silti se vinkui vähän väliä kun kuljettiin alueella, mutta malttoi joitakin aikoja maata "tauolla" ihan hiljaakin. Vielä ennen meidän ryhmämme paikkista se piipitteli hieman ja ennakoin melko järkkyä pakkamakuusuoritusta sellaisella vireellä - mutta kuinkas kävikään...

Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min: Pyrki nuuskimaan kun mentiin kehään, ei ollut ihan messissä ennen kuin asetuttiin omalle paikallemme. Oltiin rivin viimeisiä, eli saatiin odottaa omaa käskytystä kauiten, oli hiljaa. Meni reippaasti ekalla käskyllä hyvin maahan. Jäi nätisti ja käännyttyäni koiria kohden aloin odotella, milloin ääntely alkaa. Yleensä kun Gini makaa suu kiinni, on odotettavissa ääntä, ja rento suu auki makaaminen taas enteilee parempaa suoritusta. Nyt Gini makasi suu kiinni tiiviisti mua tuijottaen. Noin puolivälin jälkeen kuulin kaksi hentoa vinkaisua, ja Gini nuuski hieman nurmikkoa. Sitten se jatkoi hiljaa tuijottamista. Palattiin koirien luo ja nousi omalla käskyllä, tosin perusasento jäi vähän vajaaksi. Tämä oli päivän paras liike meiltä kaikkien haasteiden jälkeen!!

Seuraaminen: Aloitti hyvin, olin tosi ilahtunut kun teki pitkää hyvää pätkää. Sitten ihan kummallinen bugi, lähti kesken kaiken nuuskuttelemaan nenä ylhäällä kohti kehän reunaa. En oikein saanut ensin mitään kontaktia siihen, oli niin kiinnostunut jostakin sieltä kantautuvasta tuoksusta. Käytin useamman käskyn eli nollasimme tämän, ja tässä meni todennäköisesti mahdollisuus ykköstulokseenkin. Lopulta palasi tekemään liikkeen lopun mun kanssa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Ei pitänyt kontaktia liikkeelle lähtiessä ja oli väljä, maahan meni kuitenkin ihan hyvin (takapuoli olis saanut laskeutua ripeämmin) ja loppuosa hyvä, perusasento ehkä aavistuksen vajaa.

Luoksetulo: Kymppi saatiin, ihan ansaitusti. Ei moittimista, joskin olisi voinut laukata perille asti. Suora perusasento.

Noutoesineen pitäminen: Tarttui noin 1-2 sekunnin viiveellä, piti ok eikä ennakoinut irrotusta tai nytkähtänyt kropalla eteenpäin tarttuessaan kapulaan.

Kauko-ohjaus: Nousi istumaan ekalla käskyllä, ja tätä onkin treenattu ahkerasti. Piste lähti varmaan istumisen ja sivullenousun pienestä vajaudesta.

Estehyppy: Meidän bravuuriliike epäonnistui nyt. Lähti nin hitaasti, että mietin hyppääkö yli. Hyppäsi kyllä, mutta kun kääntyi sivulle niin jäi tönöttämään puoli-istuvaan asentoon, joten tarvittiin uusintakäsky perusasentoon.

Kokonaisvaikutus: Arvosanaa laski merkittävästi ekan yksilökehän "kurittomuus", kun korvat olivat hetken koristeena hyvän hajun takia eikä meinannut tulla parillakaan kutsulla luokse. Tämä oli tosiaan ihan epätyypillinen virhe, mielestäni ei vaikuttanut pätkääkään miltään paineistumisen aiheuttamalta vaan ihan puhtaasti oli vain turhan kiinnostava haju.

Kuva kaapattu Virkusta

Tuloksena ansaittu ALO2. Huomioiden aiemmat kilpailut, harjoitusmäärän ja huomattavasti hankalamman kisaympäristön, meidän toko SM:n korkkaus sujui hyvin. Tavoitteemme oli saada tulos, ja sen teimme. Seuraamisen virhe oli ennalta-arvaamaton, jos Gini on seuraamisen aikana nuuskinut, niin se on liittynyt maan haistelemiseen kun se menee epävarmaksi palkattomuuden takia. Tämmöinen oli ihan uutta. Seuraava ykköstulos ei siis ole kaukana, nyt hiotaan liikkeitä jonkin aikaa ennen seuraavaa kisaa. Joukkuekaverimmekin tekivät useamman hienon liikkeen ja yhden tuloksenkin nappasivat (en päässyt vain sunnuntaina seuraamaan kisoja :/), mutta joukkuekisassa jäimme lopulta yhteistuloksissa ilman tulosta. Hurjan mukavat kisat, tuli kokemusta ja näki kavereita, mikäs sen parempaa. Ehkä ensi vuonna uudelleen!?

Tokon korjaussarja voisi näyttää seuraavalta:

- Treenejä erilaisissa ympäristöissä, lisätään häiriöärsykkeitä. Tuntuu nimittäin keskittyvän huonommin tekemiseen, kun on paljon säpinää ympärillä. Tästä johtuen uskoisin johtuvan esimerkiksi sen, että unohti tulla perusasentoon hypyn jälkeen (ei ollut ihan sata prosenttia kuulolla käskyä antaessani).
- Seuraamisen palkattomuutta kivemmaksi jutuksi. Enemmän käännöksiä, välillä kiepahduksia vieressä tai peruuttamista ennen palkkasanaa eli temppuja sekaan. Uskoa siihen, että palkka ilmestyy kyllä. Taka/kaukopalkkaa voisi kokeilla.
- Kapulan kanssa samaa noutojuttua kun nykyään, mutta itse jo seison kohti koiraa sen palauttaessa, jotta saadaan jo oikean liikkeen tuntua. Palkan heitän taakseni ja näin on helppo taas jättää kapulaa mun ja koiran väliin tuotavaksi ja siirtyä itse eri paikkaan. Erillisenä tehtävänä kapulan pitoon kuonokosketus ja sen kestoa, ja sitten yhdistetään kuonokosketus kapulan palautukseen eteen.
- Yhä edelleen paikkamakuuta, jokaiselle treenikerralle. Sijoitettuna treenin loppupäähän, jotta vire on tasaantunut optimaalisemmaksi. Piilossa käymistä voisi kokeilla lyhyen aikaa, vaikuttaako positiivisesti keskittymiseen ja unohtuuko ääntely.
- Ruutuliikettä niin, että lelu tai namikippo ruudussa palkkana, ei maahankäskyä hetkeen, koska on sitä ennakoinut viime treeneissä.
- Kaukoja vahvistaen edelleen istu-nousuja.

Frida teki Jennin tottiksissa pk-A:ta. Namikipot kummallekin puolelle ja ekat pari toistoa houkuttelin toiselta puolelta estettä, jotta pääsi juoneen. Sitten sujui aika hyvin niin, että itse kävelin esteen vierestä ja koira suoritti sitä kumpaankin suuntaan. Ihan hirmu montaa ei otettu, kun uusi ja raskas liike.
Paluumatkalla kotiin talloin pikaisesti esineruudun noin 20 m x 40 m. Auton jätin niin, että koirat näkevät ikkunasta tallomisen. Jätin kolme valmista esinettä koirien huomaamatta ja Gini sai hakea ne ensin, teki hienoa työtä. Sitten Frida teki lämppäesineen toiselle puolelle tietä, tämä ok. Ruutuun lähti hienosti ja nyt ekaa kertaa pysyi ruudun rajojen sisällä melkein koko ajan, pientä tarkistelua teki ulkopuolelle. Löysi ekana reunaesineen ja palautti reippaasti. Toisella lähetyksellä juoksi kauemmin, mutta nenä auki, meni kuitenkin vähän kysymysmerkiksi ja sanoin uudelleen "esine", minkä jälkeen jatkoi töitä ja löysikin nopsaan seuraavan. Tuntuu, että tämä alkaa sujua vähitellen. Suurin hankaluus on saada koira tajuamaan, että ruudussa on useampi kuin yksi esine, kun tuppaa ekan löydettyään juoksemaan myös "turhaan" eikä aina näytä töissä olevalta.

Kympin arvoinen luoksetulo juuri suoritettu!

Torstai-iltana oli vielä nomeilua Rottiskentällä. Fridalle ensin ykköset kentältä heitettynä vähän metsän puolelle, ei ongelmia. Sitten kakkosmarkkeeraus, jossa vaikea heitettiin tokana ja sen sai hakea ekana. Tämänkin teki hyvin, vaikka vaikeaa damia etsikin aika kauan (pitää opettaa se lähihakupillitys..). Luovutti kauniisti. Lopuksi suuntia kentällä, pari kertaa kumpaakin. Selkeästi vielä vähän epävarma mitä tulee tehdä, pitää siis harjoitella lisää.

Kuvat otti SporttiRakki.