Agility SM 2019

Kesän viimeistä helleviikonloppua (säiden osalta) vietettiin agilityn SM-kilpailujen parissa Vantaalla, samassa paikassa kuin viime vuonna. Yksilökisat olivat lauantaina ja joukkuekisa sunnuntaina, molemmissa karsintahyppäri ja finaaleissa agirata.

Yksilökisan karsintaradan rakensi Sari Mikkilä; todella jouheva rata, jolla vauhdit kasvoivat helposti koviksi. Mitään teknisesti kovin vaikeaa rata ei sisältänyt, joskin suosi takaaleikkausta ohjausvalintana monessa paikassa (ei mikään mun lemppari). Loppusuora oli kovavauhtinen ja päätin ennen rataa tehdä loppuun valssin. Ratkaisu kuitenkin muuttui lennosta kesken radan, kun tajusin etten voi millään ehtiä valssaamaan. Tästä syystä 2 - 3 sekuntia tuhrautui ylimääräistä, kun radan loppupäähän tuli ylimääräinen kiepaus. Mutta nollarata, aika huippua! Lopulta sijoituimme yksilökarsinnoissa sijalle 39/181, ihan mukava sijoitus, kun oli törkeän kovia koiria mukana. Valitettavasti finaalien formaattia oli muutettu tälle vuodelle ja vain 29 koiraa pääsi mukaan. Olisi ollut ihan mieletöntä juosta finaalirataa. Alla yksilökarsinnan rata.

Joukkuepäivän karsintaradan teki Jocke Tangfelt(?) Ruotsista. Tämä oli nopea rata, jonka haastavin paikka oli kepeille lähestyminen. Tultiin putken ja pituuden kautta "tyhjään" kulmaan rataa, ja toisella puolella koiraa oli hyppyjä ja toisella puolella vastakkaiseen suuntaan kulkevat kepit. Gini teki erittäin upean radan, keppien aloitusvirheestä vitonen (videolta nähtävissä, että itse aiheutin lähtemällä liikkeelle ennen kuin koira on pujotellut muutaman välin). Ihan yllättävän hankalaksi rata osoittautuikin, sillä joukkue toisensa jälkeen teki ison nipun virheitä. Lopulta joukkueemme lähti joukkuefinaaliin sijalta 8/57!

Finaalirata vaikutti ensin karmean hankalalta. Jari Suomalainen sai luotua useamman haasteen sisältävän radan, hankaline keppikulmineen. Lähdin liikkeelle silti luottavaisin mielin, kunnes kolmoshypyltä Gini ampaisi hurjaa vauhtia puomille keinun sijaan. En ehtinyt oikein sanoa tai tehdä mitään, sillä tälläinen vaihtoehto ei ollut tullut mieleenikään tutustuessa. Jälkikäteen pohtien puomi näkyi koiralle heti hypyltä käännyttäessä ensimmäisenä - joskin kaukana -, joten estehakuinen koira päätti sitten kirmata sille sen sijaan, että olisi kääntynyt tiukasti siivekkeen ympäri ja mun mukanani keinulle. Suuri vaikutus lienee silläkin, että jauhoin pari päivää ennen SM-kisoja kontaktitreeniä ja puomilta sai paljon palkkaa. Loppuradan tein silti kilpailunomaisesti ja puhtaasti se sujuikin loppuun asti - voihan puomi sentään, oltaisiin voitu hyvinkin tehdä nolla muutoin. Joukkueemme sijoittui lopulta hienosti sijalle 10/57, täytyy muistaa jo finaaliin pääsyn olevan huikea suoritus, vaikka hieman finaaliradan sössiminen (luonnollisesti) harmittaakin.

Gini oli kisojen ajan NIIN kultainen ja mahtava, ettei ole tosikaan. Lähtöjen possuilua lukuunottamatta. Se on kyllä mukava kisakaveri, eikä sitä näytä pätkääkään töissä ollessa haittaavaan mikään ympäristöhäiriö. Alla joukkuekarsintaratamme.

Tiiahoo.com

Yhteenvetona:

• Lähdöt hajosivat viikonloppuna (tässä ehkä näkyi koiran pieni paine, vaikka ei muuten ressaillut mitään koko viikonloppuna), ei pysynyt yhdessäkään lähdössä istuen: mutta nämä kisat olivat väärä paikka jäädä hinkkaamaan lähtöä! Nämä siis erityiseen harjoitteluun, onneksi ohjatut agit alkavat ensi viikolla niin otetaan kisanomaisena kaikki lähdöt, vaikka koko talvikauden ajan.
• Joukkuefinaalissa teki hyvän juoksu-A:n, mutta karkasi puomin kontaktin. Hylly oli alla, saattoi vähän vaikuttaa ja saatoin ohjata löysästi puomin.
• Kesti täydellisesti kaikki takaaleikkaukset - milloin se on tämän oppinut, pitkään oli meille varmaan se vaikein ohjaus ja nyt sitä uskaltaa jo hyvillä mielin käyttää kisoissa. <3 Samoiten yksi spontaani persjättö tuli luonnostaan kohtaan, johon olin ensin miettinyt valssia, luki tämänkin moitteetta.
• Haki kepit kovasta vauhdista hienosti, kun vaan maltoin sen antaa tehdä muutaman keppivälin rauhassa ennen kuin aloin itse juosta lujemmin.
• Tuli pakkovalsseihin erittäin hyvin, yllättävänkin tottelevaisesti ja pari kertaa pidin sitä "hallussa" hieman turhankin kauan ennen vapautusta esteelle.

Kiitos joukkuelaiset, seurakaverit (onnea pikkuminit SM-kullasta!!) ja uskomattoman kultainen Gini. Ensi vuonna uudelleen.