Heinäkuun hullutuksia.

Fridalla oli vähän maha löysällä, niin se on ollut eristyksissä ja levossa ja Gini on tuurannut sen hakutreeneissä. Viimeksi hakumetsässä Ginille otettiin 2 siirtyvää maalimiestä ilman apuja, neljä pistoa. Se on kyllä ihan uskomaton koira! Ei haitannut yhtään ettei ollut apuja, lähti suoraa ja syvään. Kolmospistolla taisi ekalla lähetyksellä kääntyä viidessäkympissä aluetta taaksepäin, joten uusi lähetys ja sitten upposi nenä auki ja eteni suoraan piilolle asti. Nelonen oli tasaisen osuuden jälkeisessä alamäessä alueen sivurajan tuntumassa, sai siitäkin nokkelasti hajun kun saavutti mäen yläreunan. Haukkui piiloilla 5 - 10 - 5 - 10 erittäin pontevasti. Melkein voisi sanoa, että koevalmiista maastosta ei paljoa uupuisi - treenikaveritkin ihmetteli, että mikä siinä tottiksessa on haaste, kun sulla on maastojen osalta melkein valmis hakukoira. Mutta se tottis. :/ Voisinhan mä silti vielä alkaa rakentamaan sitä pk-hyppyäkin vähitellen, kun hyppääminen on muutenkin tolle mieleistä. Ja opettaa turvallisen tavan suorittaa pk-A. Sitten olis se nouto...

(c) Mageekuva

Sen verran sisuunnuin, että noutojuttuja on Ginin kanssa taas puuhattu ruokailujen yhteydessä kotona. Ruoka on näkyvillä ja pyydän nostamaan kapulaa korokkeelta. Ekalla kerralla ei selkeästi huvittanut, joten vein ruoan pois ja kokeiltiin tunnin päästä uudelleen. Sitten teki jo ihan hyvän tarttumisen. Seuraavana päivänä nakkipalkalla nosteli jo suht rivakoinkin ottein kapulaa korokkeelta, suu oli vähän levoton tosin (luopuisi kapulasta hyvin mielellään). Nyt on päästy tilanteeseen, että heitän ohjatun kapulan maahan/lattialle ja käy sitä nostelemassa! Ajoittain lähtee jopa palauttamaan mulle päin, mutta oon vielä vapauttanut tosi nopsaan palkalle. Paikkamakuuta oon tehnyt aina kun muistaa, yksinhän se kyllä tekee tosi kivasti.

Takuilla oli kisat, joista mieleen jäi lukuisia hyviä pätkiä, mutta jokaiselle radalle mahtui pientä huolimattomuutta. Kokeilin tietoisesti hankalampia ohjauksia ja rohkeampia valintoja, jotta näen missä kehityskohteemme ovat. Esimerkiksi persjätön Gini olisi saattanut kepeille muutoin kestää, mutta tein sen itse ihan väärässä kohdassa! Ensi kerralla siis osataan sekin. Vauhtia oli kohtalaisesti ja silti koira pysyi lapasessa. Toiselle A:lle teki ruman loikan.

Photos by Mira Sinisalo

Fridan rullailmaisu on ottanut isoja harppauksia parempaan ja ketju on sille nyt selkeä, ainakin kotipihassa treenatessa tekee nyt ripeästi hommia, eikä mietiskele. Seuraavaksi sama siirretään metsään yhden maalimiehen kanssa, sitten kun se sujuu oikein hyvin voidaan ottaa homma treeneihin testiin. Pieniä tottishommia on tehty kotona, niiden osalta tuntuu (taas), että tauko teki vaan hyvää. Uudella innolla. Viimeisimmissä hakutreeneissä jatkettiin hajunhakuja, vahvistetaan nyt jonkun aikaa sitä nenän auki pitämistä.
Lisäksi Frida mejäili noin 12 tuntia vanhenneen jäljen, pituutta 350 m ja yhteensä neljä makausta (kun lasketaan loppumakaus). Lähti ekalta tosi tarkasti ja pientä mietintää lukuunottamatta löysi ekalle kulmalle. Olis koittanut ilmavainuisesti ensin oikoa ennen kulmaa, mutta jarruteltiin niin, että sen oli pakko nenällä työskennellä kulman kautta. Sitten sai jatkaa. Tämä väli oli vähän huonompi, mutta löydettiin seuraavakin makaus. Viimeinen etappi oli rumin ja nenän alta lehahtanut mustarastas sai hetkeksi työn unohtumaan. Oltiin vain paikallaan ja alkoikin itse sitten etsiä, missä jälki jatkuikaan. Aikamoisen pyörimisen jälkeen löysimme kuitenkin loppuun. Mutta tämä jälki oli riittävän haastava, ja tarpeeksi lyhyt, että jaksoi haastavuudesta huolimatta.