Ja niin lähti toinenkin kello käyntiin, tuplan kera.

Kesäkuun ekana viikonloppuna juostiin muutama startti HAU:lla, aksaradoilla kontakteista jäi ihan hyvä mieli, mutta muutoin radat menivät molempien osalta aika huonosti. Itsellä oli jotenkin veltto olo ja keskittymiskyky hukassa, Gini mennä paahtoi vähän ajatus hukassa myös. Hassuja virheitä ja epätarkkaa ohjaamista, niin eipä sieltä erityisiä tuloksiakaan voi tulla.

Hakutreeneissä meitä oli sen verran vähän, että sain Gininkin mukaan treeniin. Ja ai jestas sentään Kinttunen vain paranee vanhetessaan. Treenikaveri kysyi, miksen treenaa collieta haussa kun se on näköjään siinä niin pahuksen hyvä. Lähti jokaiselle pistoille täysiä ja nenä oli auki erinomaisesti, aloitti haukun rohkeasti ja kovaa. No, jos tottista laskettaisi niin Ginihän olisi ihan mielettömän magee pk-koira. :) Ehkä mun on pakko senkin kanssa siis vielä ottaa hakua, se rakastaa sitä(kin) lajia.

Toko/tottiksissa Gini on muistellut, että miten se ruutu tehtiinkään. Tehnyt vähän ruutuunjuoksuja lelupalkalla ja sitten pari kertaa olen pyytänyt stopista maahan ja palkannut sitten. Lisäksi rullasin tunnarikapulan päälle petflexiä ja koitamme nyt ensin tehdä siitä kivan lelun, jota piilottelen ympäri pihaa. Jospa jossakin kohtaa petflexin määrä mystisesti vähenee ja kohta collie ei edes ymmärrä kantavansa puista kapulaa. ;) Tänään se ainakin nosteli ja toi kapulaa mun lähelle, mitään kummempia palautuksia en nyt vielä ota. Vähän siitä paistoi ajoittain ällötys, haukahteli kapulalle, mutta toi kumminkin. Fridakin temppuili kapulalla, keskityin otteeseen ja vedin kapulaa hennosti eri suuntiin. Jos irrotti, ei saanut palkkaa, pienestäkin vastustamisesta palkkasin. Lisäksi jäävien istumisia. Lopuksi vielä irtorullan palautusta käteen, kun vetelin niidenkin päälle tassusidettä paremman otteen avuksi.

Lempäälän helteiset iltakisat juostiin Tommi Raita-Ahon radoilla 6.6. Ei tuulenvirettäkään ja pieni punaisuus jäi kotiinviemisiksi olkapäille. Lisäksi jäi myös vähän kivempaa kotiinviemistä - meidän ensimmäinen agilityserti!!

Agilityradalla aloitettiin ilta, minun mielestäni molemmat radat olivat erittäin kivat. Tutustumisessa hieman arvelutti ehtiminen pariin paikkaan, mutta päätin, että minähän muuten ehdin. Kepeille vienti oli erittäin mieleinen, sillä juuri eilen harjoiteltiin avokulmaan törkkäämistä. Lämppäkontakteja ei ollut saatavilla, joten puomi mietitytti taas, mutta ihan loistavat kontaktit kaikille kontaktiesteille! Loppusuoralla irtosi hienosti, ennen vikaa hyppyä kysyi puolittain ohjeita, mutta eteni silti reippaasti. Me voitettiin! Siskotyttönen Hilpi tuli vitosella toiseksi ja nahkojen kolmoisvoitto täydentyi Natan sijoittuessa kolmanneksi vitosella. Nyt on pakko sanoa (kuten Sarikin itse sanoi), että en ole koskaan ollut näin iloinen, että he saivat vitosen radalta. :D Meidän nolla olikin ainoa tältä ekalta maksien radalta.

Hyppyratakin oli tosi mieleinen, jälleen ennen loppua pitkä kiihdyttelysuora. Keskittymisemme ei tällä kertaa herpaantunut ja siitä syystä toinen nolla meille erinomaisella etenemällä 4,77 m/s! Takaakierroissa ei tällä kertaa ollut mitään vaikeuksia, toisin kuin viime kisoissa. Kovassa sakissa sijoitus 5. Nyt on siis tuplanolla keräiltynä sekin. Ihan huima on kyllä tuo paras ystäväni Gini ja nämä agilityn parissa koetut hetket on ihan mielettömiä! <3 Jätän tämän vain tähän:

Paras.