Reeniä reeniä ja toinen hakuleiri.

Kauden vimpat viikkotreenit taputeltiin muutama viikko sitten tiistaina: ratatreeniä, jossa olin tosi tyytyväinen etenkin takaakiertoihin hakeutumiseen. A:lle teki vaihdellen hyviä ja sitten ihan pöllöjä osumia. Oli vähän vallattomalla tuulella, kun ei ollut tehnyt pariin viikkoon agia (tai sitten en vaan ollut ohjaajana tarpeeksi tarkka).

Sunnuntaille oli sovittu jälleen nomeilut, lisäksi tottistelin itsenäisesti.

Nome:

- Aloitettiin pillipysäytyksillä, koira sai vapaana kävellä kentällä ja sattumanvaraisilla hetkillä vihelsin ja tehostin näin alussa vihellystä "istu" käskyllä heti perään, muuten lähti helposti tulemaan mua kohti.

- Seuraavaksi suuntia, tällä kertaa oikeaa puolta enemmän kun vasenta. Damit vietiin molemmille puolille koiraa ja appari oli aina varmuuden vuoksi "väärän damin" luona, jos koira pyrkii sinne. Koira istutettiin damien väliin jo valmiiksi "pysäytykseen" ja siitä käsimerkillä ja käskyllä lähetys. Meni hienosti, joskin vieraan damin nosti yhdellä kertaa vähän hitaasti, ja kerran jouduin torumaan kun palautuksen jälkeen koitti ravistella kelluvan damin kyljessä olevista kangassuikaleista.

- Viimeisenä tehtävänä malttiharjoitus. Koira sivulle, toinen koira istumassa myös lähellä. Appari heittelee dameja mihin sattuu, viereen, eteen, pään yli, kauas, lähelle jne. Koiran ainoa tehtävä on pysyä istumassa, katsoa toki saa, mutta yhtään ei saa yrittää mitään muuta. Kerran nosti pyllyn, kun nenän edestä tuli matala heitto, muuten pysyi. Lopuksi vielä toinen treenaaja haetutti pari damia meidän katsellessa, ja sitten Frida pääsi noutamaan yhden damin lähietäisyydeltä.

Fridan tottis:

Tiialta sain kivoja vinkkejä molempien koirien tottelevaisuuteen.

- Noutoon vaan tosi monipuolisesti erilaisia variaatioita ja askel askeleelta pitäisi koko ajan vaikeuttaa. Jenniltä opittu hetsausharjoitus toimi aivan superhyvin tänään yhden kerran (Tiia apparoi), tokalla toistolla tuli mukaan pureskelua kun alkoi innostua enemmän, mutta huomautuksella lopetti. Pidot teki nätisti ja kerran nouti parin metrin päähän heitetyn kapulan tosi siististi eteen, suu oli rauhallinen! <3

- Seuraamisen ilme kuulemma hyvä kiharaksi, eihän niille ihan oikeasti voi mitään maliseuraamista viimesen päälle tehdäkkään. Mutta innokkaan ja reippaan suorituksen voi saada aikaiseksi. Palkka kannattaa ajoittaa temmonvaihdon/käännöksen/uuden liikkeellelähdön jälkeen: koira oppii nostamaan itseään automaattisesti, kun seuraamiskuviossa tulee jokin muutos vauhtiin tms. :D

- Hyppyä tehtiin jälleen apparin kanssa niin, että Frida juoksi meidän välillä hypäten esteen ja sai palkkaa siitä.

Ginin toko:

- Aluksi vireensäätelyä, Gini sai istua kunnes ilme hyvä ja oli hiljaa >> vapautin leluun >> irti, istu >> sama uudelleen. Näin on jo lyhyessä ajassa oppinut itse laskemaan virettään, jotta pääsee tekemään mukavia juttuja.

- Koemaisena treeninä otettiin ensin ALO-seuraamiskaavio kokonaisena. Alku lähti hienosti, ekan käännöksen jälkeen vähän väljeni, taisi ottaa musta jotakin jännitettä kun kävelin itse niin oudosti. Täyskäännös vasempaan koira sisäpuolella huono, paremmin meni kun kokeilin myöhemmin koira ulkopuolella. Perusasennot hitaahkot. Tämän jälkeen kisanomaisena luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno peräkkäin. Oli koko ajan hiljaa, luoksarin perusasennon avustin käsikosketuksella. Liikkeestä maahanmeno aika kiva, palkkasin kun palasin koiran sivulle.

- Paikkista ryhmässä! Jokke ja Saida kavereina. Laitoin Ginin laitimmaiseksi, meni ok maahan, ei ihmetellyt liikkurin käskytyksiä. Jäin noin 10 metrin päähän. Kokeiltiin sellaista, että kun on äänetön ja hyvällä ilmeellä, niin vapautankin koiran luokseni. Tämä toimi mielestäni tosi hyvin, ja aion kokeilla jatkossa samaa. Vapautuksen täytyy olla aina samanlainen ja selkeä, suurieleinen, ettei siis vapauttele itseään mihinkään muuhun pieneen liikkeeseen. Pari kertaa kävin palkkaamassa etujalkojen väliin, kun oli kivasti. Yhteensä taisi tulla noin 2 min paikkista, pätkissä toki. Muutamia kertoja vinkui hieman, mutta hiljeni yllättävän pikaisesti ja pääsi palkkaamaan.

Keiniksellä vappuaattona:

Fridalle seuraamista, kestoa vaihdellen, mutta pyrkimys keston lisäämiseen. Tein loivaa puoliympyrää oikealle ja vasemmalle, lisäksi hieman suoraa pätkää. Välillä koitti pompahtaa palkalle, ja palkkasin vain kun näki ettei ollut aikomusta pompahtaa. Apparin kanssa hetsausta, sitten juoksu kapulaan kiinni mun eteen. Alussa palkkasin liian hitaasti, ehti alkaa suu levottomaksi ja joutui korjaamaan. Vikoilla kerroilla sain hyvin merkattua juuri iskuhetken kapulaan, kun vielä pito-ote oli hyvä. Frida myös paikkamakasi kun Duplo treenasi vauhtiliikkeitä, etäisyys noin 10 metriä, palkkasin ruoalla sellaisilla hetkillä, kun Duplo juoksi kovaa tai Outi leikki vauhdikkaasti sen kanssa. Suullisesti kehuin väleissä.

Gini treenasi Duplon kanssa paikkamakuun Tiian ohjeilla. Vapautin neljä kertaa makuusta, ekoilla kerroilla kesti pisimpään, että ilme muuttui rennommaksi ja ääntelyä oli myös. Kuitenkin itse hiljeni ja pääsin palkkaamaan. Kaikkien treenien lopuksi tein myös kolme lyhyehköä makuuta vastaavalla tekniikalla niin, että Gini oli yksin - ei pihaustakaan! Gini myös seurasi (paikkaa on korjattava ehdottomasti, tai astun varpaille korkeassa vireessä!). Erikseen muistuttelin selän takaa palkalle kääntymistä lyhyistä seuraamispätkistä, josko tämä saisi paikan taaemmas, kun palkka tulisi aina takaviistosta. Kapulanpitoja muutamia, ekoissa näytti taas kauhean ahdistuneelta, vikoissa ei juurikaan.

Kennelkerhon haku alkoi myös, yhdet treenit ennätettiin ennen leiriä. Fridalle neljä ukkoa haamuilla, jotka etenevät näyttäytymisen jälkeen, ja koira lähetettiin viiveellä. Nämä treenit menivät oikein hyvin.

3.-5.5. Tammelassa järjestettiin SNJ:n pk-leiri, jolla osallistuttiin hakuryhmään. Käytiin nukkumassa kotosalla, kun leiripaikka oli niin lähellä. Kouluttajana meillä oli Mervi Kähönen. Ekan päivän treenissä saatiin itse suunnitella harjoitus, ja sitten jälkeenpäin analysoitiin koiran tilannetta ja suunniteltiin yhdessä seuraavan päivän treeni. Saatiin vähän sapiskaa siitä, että ollaan molemmat - minä ja koira - kiinni kaikenlaisissa avuissa, kuten juuri niissä haamuissa. Ja leirin teemana meidän kohdalla olikin lähteä vähentämään apujen käyttöä pistoilla. Lisäksi minä alan itse menemään piiloille, kun koira on tehnyt löydön.

Arvata saattaa, että tokana leiripäivänä treenit eivät menneet niin kuin oppikirjassa. Otettiin muutama maalimies ihan ilman mitään apuja, viiteenkymppiin. Pieni kihara meni suorastaan sijaistoiminnolle muutaman kerran, kun ei ollut varma, mitä tulee tehdä (söi peurankakkaa!!). Osalle tuli ääniapu, joko ennen lähetystä tai viiveellä silloin, kun oltiin vielä palaamassa keskelle edelliseltä löydöltä. En nyt vielä kauhistunut tästä taantumasta, kun ekaa kertaa tehtiin hankalampaa juttua.

Päästiin nopeasti kokeilemaan leirioppeja käytännössä, kun leirin jälkeisenä päivänä oli omat treenit. Ihan superkiva maasto, jossa en ollut ennen käynyt. Pientä korkeusvaihtelua, pääosin selkeää kangasmetsää, joitakin kuusipöheikköjä. Ihan hämmästyttävä parannus leiriin nähden, Frida keskittyi, irtosi myös ilman apuja oleville pistoille, juoksi syvälle asti ja tarkensi hyvin! Se mietti ahkerasti, minkä huomasin esimerkiksi lähipiilolle lähettäessä vauhdin hidastumisena: lähti ravilla, mutta ei kertaakaan kääntynyt kyselemään tai lähtenyt vinoon, vaan eteni suoraan piilolle saakka. Tänään loppupalkkana kelpasi kongilelukin! Fridan treenit: