Aktiivinen ote.

Nimittäin kontaktien treenaamiseen on otettava aktiivinen ote. Aloitettiin viikkotreeneissä puomin kanssa. Pari kertaa meni hyvin, sitten ilmaantui taas se ylösmenon rytmitysongelma, eli loikkii justiinsa hassusti kontaktipinnan yli. Torstaina omatoimitreeneissä juoksuttelin pumpperin kanssa A:ta. Mun on todennäköisesti kehiteltävä A:lle joku uus juttu tai sitten sinnikkäästi jatkettava vanhan metodin vahvistamista, koska se toimii joskus ja jouluna. Vois kokeilla kehikollakin tehdä, eipä siitä mitään haittaa ole.

Lauantaina neljä starttia Lohjalla, eka Saviojan hyppäri ja sit kolme Kauton agirataa. Hyppärin haastekohta oli selvästi kepeille vienti, tultiin lujaa avokulmaan lyhyestä suorasta putkesta. Ajattelin, että vois kyllä onnistua, mutta kisavireessä on aina haasteensa ja tällä kertaa kepeiltä vitonen. Muutoin rata meni pituuden takaaleikkausta lukuunottamatta kuten suunnittelin. Ehkä olisi pitänyt vielä vahvemmin varmistella se kepeille vienti esim. pienellä lähestymisen pyöristämisellä ja lisäjarrulla tms. Toka aksa kympin arvoinen, kun A:lta loikkasi ja seuraava rima tiukassa poispäinkäännöksessä tuli alas. Muutoin taas ihan ok menoa. B-rata tuntuikin jo hyvin erilaiselta, oikeelta aksalta kuten viime vuoden kevät-kesäkaudella tuppasi tuntumaan. Tässä yksi takaakiertoon lähetys oli huolimaton ja koira ajautui kiireeni perään ponnistaen huonosti, jolloin rima tuli alas. Rimavirheet on meille tosi harvinaisia, ja ovat tulleet sellaisissa kohdissa, missä tasan tiedän itse ohjanneeni huonosti. Pitäisi malttaa odottaa ponnistus rauhassa ja liikkua sitten. Tällä radalla oli hyvät tsänssit nollaan. Viimeisellä aksaradalla olin maaliintulon jälkeen varma yhdestä kieltovirheestä, kunnes tarkistin netistä tuloksia ja Gini komeili vitossijalla nollatuloksella!? Tuomari oli tulkinnut yhden Ginin juokseman harhalenkin radalla ilmeisesti niin, että koira ei ollut vielä lukinnut lainkaan seuraavaa estettä eikä sitä siten oltu 'ohjattu sille' vielä eikä se ollut täten kieltänyt. Ihmeen kaupalla sainkin Ginin palautettua tuossa kohtaa "raiteilleen" ja rata jatkui tuosta kohtaa siististi maaliin asti. Melkoinen, positiivinen ylläri. Ylimääräinen lenksa toi suoritusaikaan varmaan nelisen sekuntia lisää eli ilman sitä olis oltu varsin kohtalaisessa ajassakin ja sijoitus ylempänä. Tämäkin rata tuntui tosi kivalta ja vapautuneelta ohjata.

• Posit: Jokainen puomi onnistui, vaikka ylösmenot paikoin niukasti. Okserit hyppäsi tarkasti. 3/4 kepit onnistui. Ansaesteiden ohitukset onnistuivat vaivatta. Takaaleikkaus pituudella onnistui nappiin. Kun tein tiukan valssin A:lle, niin osui täpärästi kahdella radalla.
• Treenittävää: Se A edelleen vaatii rutiinia. Puomilla sama juttu. Hyppyjen takaakiertoihin itsenäisyyttä ja huolellisuutta, vaikka heiluisin itte hassusti tai olisin jo siirtymässä seuraavaan ohjaukseen. Keppien avokulmat kovemmasta vauhdista mm. putken jälkeen.

Ensi kuussa kisaillaankin vähemmän, keskitytään taas taitojen vahvistamiseen.

Viikkotreeneissä tehtiin rataa, jolla A, niin sain pumpperin iskettyä paikalleen. Mun on todennäköisesti askarreltava uus pumpperi pehmeämmästä materiaalista, koska tuohon nykyiseen kovaan saattaa osua varpaat. Ratatreeni oli hirmukiva, kyllä toi in-in on tullut jäädäkseen ja Gini reagoi mun käsimerkkiin tosi hyvin. A:lle saatiin pääosin hyviä osumia, muutama huono mahtui joukkoon. Kepeille leijeröin yhden hypyn, onnistuttiin parikin kertaa mainiosti.

Viime talvelta.

Ja tittidii! Mepäs tehtiin ihan oikea noudon loppuosa kokonaan Fridan kanssa! Nosto, eteen, pito, luovutus, sivu. Jännitteen tekeminen kun istuu eteen toimii suhteellisen hyvin, niin malttaa odottaa naksua. Vähän varioiden piti edessä pitkää ja lyhyempää aikaa ennen naksautusta. Jos rävelsi kapulan suusta istuessaan niin kuittasin "ihan ok, tehäämpä uudelleen" ja tehtiin uusiksi koko homma ja sitten kyllä korjasi virheensä. Lisäksi kanniskeli kapulaa ja naksuttelin siitä, ja muutama erillinen pito rauhallisesti.

Seuraamisessa kokeilin nyt palkkaa vasemmassa kädessä ja luopumisen kautta seuruutusta. Oli hetken vähän kiinni kädessä, mutta hoksasi pian ja oli aika yritteliään näköinen! Kun luopui ja teki, niin sitten palkka tuli kainalon suunnasta. Tätä keinoa voisin jatkojalostaa ja lisäksi palaan myös kainalopalkkakäteen ajoittain. Frida on hauska, kun se ottaa kaikki pihan ohikulkijat häiriönä ja selkeesti näyttää olevansa työmoodissa. Paitsi jos ohi juoksisi rusakko, sit varmaan lähtis. Toki häiriöherkkä edelleen, mutta nyt alkanut kääntää ajatusta niin, että jos on jotakin häiriötä niin pitää tsemppailla. Kikkuralla on kyllä kehittynyt ihana motivaatio tottikseen, kun ollessaan toimeton se jatkuvasti tarjoaa perusasentoa minulle. :)

Lisäks nomeiltiin Outin ja Joken kanssa pitkästä aikaa. Linjoja ekana, aluksi vietiin damit Fridan kanssa paikkoihin, joihin ei lähetyspaikalta ole näkyvyyttä, ja lähetykset sen jälkeen noin 30 metrin päästä, muisti hyvin. Kun palkkasin Fridaa niin Outi vei koiran näkemättä samoihin paikkoihin damit, ja seuraavaksi ne haetutettiin sokkona. Tosi kivasti lähti, on saanut varmuutta näihin "sokkoihin" tosi paljon lyhyessä ajassa. Aikaisemmin ei vaan hoksannut, että jossakin voisi olla JO jotakin, vaikkei se ole itse nähnyt vientiä. Välissä pillipysäytyksen alkeita ja sitten hankalampi linja niin, että Fridan piti juosta linja läheltä damikasaa. Ekalla juoksi banaanisti ja kokeili lähestyä kasaa, mutta huomautettiin ja uudella lähetyksellä haki siististi kauempaa oikean damin (vilkaisi kyllä vääriä ohi juostessaan). Treenin päätösnumero oli variksen ja lokin noutaminen niin, että Frida näki viennit. Linnut oli jäässä ja sukkiksien sisään pujotettu, jotta kanto-otteen asettelu on helpompaa kokemattomammalle koiralle. Motivaatio ainakin nousi selvästi dameihin verrattuna ja lähti hirmuista vauhtia hakemaan, toi molemmat linnut sen kummemmin miettimättä. Lokista joutui matkalla korjaamaan otteen paremmaksi, ei ehkä odottanut sen olevan niin painava. Nyt vaan rutiinia lintuihin paljon eri tilanteissa.
Kotipihalla vielä pari linjaharkkaa, nyt palautti vähän hätäisesti tai pudotti paristi jo mua ennen. En tiedä johtuiko siitä, että lumi paakkuuntui ikävästi damin pintaan ja tuntui varmasti suussa jäätävältä. Vai oliko joku aivopieru sitten. Pillipysäytystäkin kerrattiin, toistaiseksi hyväksyn vain sen, että pysähtyy aloilleen ja heitän lelupalkan taakse.