Tottistakin tauon jälkeen.
Sori taas, mutta meidän mustasta murjaanista on vaan niin pirun hankala saada mitään säädyllisiä valokuvia heti, kun kesä vaihtuu syksyyn. Jos sen asettaa kirkkaaseen auringonpaisteeseen, niin jotakin julkaisukelpoista on mahdollista saada, ja nyt syksyllä se ei ole enää itsestäänselvyys. Helppo mennä sieltä, missä aita on matalin ja käyttää tätä huippumalli-Giniä kohteena sen sijaan... :D
Agilitykisojen vilkuilua olen harrastanut ja MM-kisojen seuraaminen nosti taas kivasti intoa harjoitella esteosaamista, mikä on edelleen mun tavoitelistalla korkealla harjoituksia ajatellen (omatoimiharkoissa ainakin). Ginin kanssa on ehditty kerran käymään omatoimitreenaamassa; putkenpään ohitukset kerrattiin ja sitten kokeiltiin kepeille vähän haastavampia lähestymisiä. Lisäksi testattiin lähtöjä niin, että kävin näyttämässä ekan esteen ja lähetin koiran sitten sille minusta poispäin (ts. esteen lukituksia).
Agilitykisojen vilkuilua olen harrastanut ja MM-kisojen seuraaminen nosti taas kivasti intoa harjoitella esteosaamista, mikä on edelleen mun tavoitelistalla korkealla harjoituksia ajatellen (omatoimiharkoissa ainakin). Ginin kanssa on ehditty kerran käymään omatoimitreenaamassa; putkenpään ohitukset kerrattiin ja sitten kokeiltiin kepeille vähän haastavampia lähestymisiä. Lisäksi testattiin lähtöjä niin, että kävin näyttämässä ekan esteen ja lähetin koiran sitten sille minusta poispäin (ts. esteen lukituksia).
Ginin kanssa on sisätiloissa tokoiltu, seuraamisessa on vuorotellen keskitytty joko kontaktin säilymiseen tai oikeaan paikkaan. Se tosiaan tahtoo kaahata edessä, koska pyrkii katsomaan mua silmiin. Paikkamakuu (mun inhokki) on otettu treenilistalle isoin alleviivauksin, sitä pitää nyt eritoten tehdä. Kotona paikkisilme on ollut kiva, valpas, muttei lainkaan sellainen että kuppi keittää yli. Palkkaillut olen vähän miten sattuu, mutta yli puolen minuutin palkatonta ei ole ollut, koska vältän ääntelyn esiintuloa kaikin keinoin. Puolesta minuutista sitten keplotellaan kestoa sinne minuuttiin. Kapulaan tarttumisessa edelleen sama viive, mutta ottaa kyllä. Pitää nätisti sen tarvittavan ajan, ilme vieläkin vähän surkea. Kun saa irrottaa niin ei oo taas moinaskaan asiasta, eli uskoisin, että mielentilakysymys on selätettävissä vielä.
Tottismotivaatio mulla on ollut ihan karmivan huono nyt. Mä tarvitsisin säännöllisen ryhmän tai sellaisen porukan, jossa kehittyä eteenpäin toisten silmien alla. Välttelen nyt ehkä enemmän sen takia treenaamista, etten vain pilaa mitään liikettä tekemällä väärin. Fridan viime ajat ovat siis olleet maastotreenipainotteiset, mikä sitä tuskin haittaa.
Sen verran saatiin kuitenkin ryhdistäydyttyä, että käytiin Outin kanssa tottelemassa tällä viikolla. Uusi treenipaikka ja vielä sisätila arvelutti, ennustelin koiran jäävän mattoon kiinni nenällä. Mutta positiivisena yllärinä Frida oli hyvinkin terhakkana messissä, pari kertaa taisi yrittää nuuskia. Aluksi ihan vaan kontaktin säilymistä käsiavun voimin ja muutamia askeleita ottaen, sitten väliin noin minuutin paikkis, palkkasin ehkä nelisen kertaa. Paikkiksen aikana Duplo treenaili omiaan eli häiriötä ml. häiriökäskytystä oli mukana. Tosi kiva ilme kiharalla tässä ja sillä on kyllä tosi magee maahanmenotekniikka. <3 Lopuksi vielä liikkeestä maahanmenoa, välillä ennakoi itse mutten niistä tietenkään palkannut. Vika etenkin tosi nopsa ja hieno. Gini teki näissä harkoissa seuraamisen paikan hinkkailua, pari luoksaria suoraan sivulle ja lyhyen paikkiksen. Kyllä huomasi, että uusi paikka nostaa sitä hurjan paljon ja semmoisia riemunvinkaisuja tulee tuon tuostakin. Paikkiksen oli kyllä hiljaa, palkkailin tiiviisti.
Kotitottiksessa kokeilin, osaisiko Frida tarjota sivulle hakeutumista, kun itse kävelen eteenpäin. Ei vielä hokannut tätä, vaikka kävely oli hidasta. Osaa kyllä tosi hyvin tarjota perusasentoa mulle, vaikka olen passiivisesti paikoillani. Muutamia liikkeellelähtöjä ilman käsiapua niin, että vain vasen jalka nousi ilmaan. Oli skarppina ja oli lähtemässä liikkeelle mun mukana, kontakti pysyi. Pari kertaa ihan intensiivinen pari askeltakin suoritettiin. Paikkista väliin puolisen minuuttia ja sitten samaa kontaktihommaa taas. Uutena palkkana kokeilin Kong-vinkupalloa, joka saavutti ihan hyvän suosion. Toki näki, että välillä odotusarvo oli isompi namille, mutta yritän nyt ajaa pallopalkkaa sisään. Saisi aika paljon variaatiota palkkaukseen. Patukoiden kanssa Frida on enemmän kiinni niissä naruissa kuin itse patukassa.
Sen verran saatiin kuitenkin ryhdistäydyttyä, että käytiin Outin kanssa tottelemassa tällä viikolla. Uusi treenipaikka ja vielä sisätila arvelutti, ennustelin koiran jäävän mattoon kiinni nenällä. Mutta positiivisena yllärinä Frida oli hyvinkin terhakkana messissä, pari kertaa taisi yrittää nuuskia. Aluksi ihan vaan kontaktin säilymistä käsiavun voimin ja muutamia askeleita ottaen, sitten väliin noin minuutin paikkis, palkkasin ehkä nelisen kertaa. Paikkiksen aikana Duplo treenaili omiaan eli häiriötä ml. häiriökäskytystä oli mukana. Tosi kiva ilme kiharalla tässä ja sillä on kyllä tosi magee maahanmenotekniikka. <3 Lopuksi vielä liikkeestä maahanmenoa, välillä ennakoi itse mutten niistä tietenkään palkannut. Vika etenkin tosi nopsa ja hieno. Gini teki näissä harkoissa seuraamisen paikan hinkkailua, pari luoksaria suoraan sivulle ja lyhyen paikkiksen. Kyllä huomasi, että uusi paikka nostaa sitä hurjan paljon ja semmoisia riemunvinkaisuja tulee tuon tuostakin. Paikkiksen oli kyllä hiljaa, palkkailin tiiviisti.
Kotitottiksessa kokeilin, osaisiko Frida tarjota sivulle hakeutumista, kun itse kävelen eteenpäin. Ei vielä hokannut tätä, vaikka kävely oli hidasta. Osaa kyllä tosi hyvin tarjota perusasentoa mulle, vaikka olen passiivisesti paikoillani. Muutamia liikkeellelähtöjä ilman käsiapua niin, että vain vasen jalka nousi ilmaan. Oli skarppina ja oli lähtemässä liikkeelle mun mukana, kontakti pysyi. Pari kertaa ihan intensiivinen pari askeltakin suoritettiin. Paikkista väliin puolisen minuuttia ja sitten samaa kontaktihommaa taas. Uutena palkkana kokeilin Kong-vinkupalloa, joka saavutti ihan hyvän suosion. Toki näki, että välillä odotusarvo oli isompi namille, mutta yritän nyt ajaa pallopalkkaa sisään. Saisi aika paljon variaatiota palkkaukseen. Patukoiden kanssa Frida on enemmän kiinni niissä naruissa kuin itse patukassa.
Markon harkoissa viime viikolla putkitreenit, kuulemma inspiraatio tähän mun aiemman viikon töhöilystä putkeenlähetyksissä. :D Oli superkiva rata, ylpein olen Ginin kohdalla makeista käännöksistä hypyillä, kun jatko on täysin vastakkaiseen suuntaan. Ei mun tarvinnut edes suhista, vaan rytmitys ja alasviety ohjauskäsi riitti. Lisäksi haki kepit 100 % oikein varsin kaukaa umppariin, muutamasti pelkällä suullisella vihjeellä - tässä se on kehittynyt hirveästi! Haastavin paikka oli keppien jälkeinen takaakiertoon lähetys, sillä ohjaajan oli ehdittävä tarpeeksi ajoissa seuraavalle putkelle, jotta koira tiesi kääntyä putken jälkeen oikeaan suuntaan. Tämäkin onnistui lopulta.
Tällä viikolla olikin sitten runsain mitoin takaakiertoon lähetyksiä, lisäksi keppi-putki erottelu lujasta vauhdista (100 % oikein). Takaakierrotkin sujuivat tänään pääpiirteissään hyvin. Japanilaisesta oltiin yhtä mieltä Markon kanssa, että hitto se toimii tälle koiralle upeasti kun itse saan ajoituksen pelittämään. Ginillä oli tänään keppipäivä, se haki useamman kerran itse kepeille, jos vähänkään oltiin siellä päin enkä ottanut sitä riittävästi haltuun ja pitänyt siihen kontaktia. Muthei, tämä on positiivinen ongelma!
Tällä viikolla olikin sitten runsain mitoin takaakiertoon lähetyksiä, lisäksi keppi-putki erottelu lujasta vauhdista (100 % oikein). Takaakierrotkin sujuivat tänään pääpiirteissään hyvin. Japanilaisesta oltiin yhtä mieltä Markon kanssa, että hitto se toimii tälle koiralle upeasti kun itse saan ajoituksen pelittämään. Ginillä oli tänään keppipäivä, se haki useamman kerran itse kepeille, jos vähänkään oltiin siellä päin enkä ottanut sitä riittävästi haltuun ja pitänyt siihen kontaktia. Muthei, tämä on positiivinen ongelma!
Ja tänään toistamiseen Outin kanssa reenimässä. Ensin esineruutua, kokeilin ekan niin, että Outi näyttää yhden esineen ja käy sitten viemässä sen takarajan tuntumaan ilman sen kummempaa jatkuvaa hetsiä. Frida lähti liikkeelle ihan hyvällä draivilla, mutta taas tuli sama ilmiö eli vaihtoi juoksureittiä ihan omaksi mieleisekseen ja lopulta pyöri alueen ulkopuolellakin. Ei ollut keskittymisestä kovin tietoa. Kokeiltiin siis uudella lähetyksellä niin, että Outi kävi selkeämmin jättämässä esineen piiloon; sujui. Kaksi vikaa tehtiin tähän samaan tapaan ja nekin ok. Jotenkin en nyt vaan käsitä, että onko tämä motivaatiokysymys (tulee kuitenkin aina laukalla suoraan mun luo löydön jälkeen eli esine on sille arvokas työkalu saada palkka?). Heti kun suurempi hetsi lopetetaan niin tuntuu että punainen lanka katkeaa todella tehokkaasti. Hmmh. Onneksi parin viikon kuluttua on Reija Niemisen esine-etsintätreeneihin paikka hankittuna, ehkäpäs saadaan ajatuksia tähän. Ginille vietiin valmiiksi kolme esinettä, joiden joukossa myös my-little-pony (kova esine, eli voisi olla ällö). Löysi ponin ensimmäisenä ja kahden sekunnin mietinnän jälkeen keksi, että kyllähän senkin saa tuotua kun ottaa kiinni sen sinisestä pehmeästä hännästä. :D Hassu! Tämän jälkeen kesti pitkään löytää seuraava ja taisin ottaa kaksi uutta lähetystäkin. En kuitenkaan muuten antanut mitään apuja. Lopulta kun oli tarpeeksi pyörinyt samoja alueita, tajusi itse mikä kulma on vielä tarkistamatta ja löysi tokan esineen!
Tottiksissa Outi naksutteli Fridalle hyvää seuraamisen paikkaa, kriteerinä kyllä enemmän kontaktin pysyminen kuin eksakti paikka. Kovin se pyrkii keulimaan ja/tai nyökkäämään päätä alas lähdöissä, mietittiin että onko sen kropanmallille jotenkin haastavaa olla sellaisessa erittäin ryhdikkäässä muodossa kun lähdetään liikkeelle. Se kyllä kuitenkin korjaa kontaktin pääosin sen nyökkäämisensä jälkeen takaisin. Tätä pitää myös vatvoa ja miettiä. Kapulaa piti tosi hyvin 3-4 kertaa, tehtiin Jarin opeilla keskittyen mielentilaan. Lisäksi Fridalle esiteltiin ekaa kertaa A-este ja hyppyeste. Koitin namilla houkutellen olisiko se juoksuvauhdissa lähtenyt itse tarjoamaan kiipeämistä A:n yli, mutta tyytyi nostamaan etukäpälät ylösmenon päälle ja sitten kiertämään esteen. Pitää siis aloittaa tämä kuivaharjoittelu sellaisella säädettävällä A:lla jossakin vaiheessa. Hyppyesteellä hypyttelin jotakin 40 - 50 cm korkeutta viitisen kertaa, kerran kolautti polvensa ylimpään lautaan (mutta kuten Outikin totesi, hän ei ole järin ketterä), eiköhän tämäkin kehity kun silloin tällöin tekee ja oppii hyppäämisen tekniikkaa paremmin. Ja lihaskuntoa on kyllä kasvatettava ennen kuin lähdetään kamalasti nostamaan korkeuksia, näin se hallitsee kroppaansakin paremmin. Ginille naksuttelin oikean mielentilan löytämistä kentällä kävellen, meni ainakin viisi minuuttia ennen kuin se rentoutti suunsa eikä ollut enää innosta totisena. Mielentila säilyi aika hyvin, sain muutaman perusasennonkin otettua rennolla ilmeellä. Tästä hyvästä ilmeestä Outi sitten liikkuroi meille peräkkäin hypyn ja luoksarin; jättöjen jälkeen tuli vikinää, mutta teki liikkeet teknisesti kivasti.
Kommentit
Lähetä kommentti