Mee aina posin kautta.
Markon viime viikon viikkotreeneistä sain kerättyä pitkästä aikaa ison posilistan, sillä nyt hyviä onnistumisia olivat;
- kepeille sisään oikein haastavaan avokulmaan kovahkosta vauhdista
- flippi uutena ohjauskuviona onnistui mulla
- A:n hyvä juoksari, vaikka joutui jarruttamaan alastulolla voimakkaasti
- luki hyvin käännöksiä pienilläkin vihjeillä, itse ohjasin maltilla enkä niin että kädet pyörii ihan vimmatusti
- haki hyvin takaakierrot kauempaakin kun oma rintamasuunta oli järkevä, näin ollen itselle jäi aikaa liikkua seuraavaan ohjauspaikkaan
Harmitti, etten ehtinyt treeniajalla kokeilla radan loppuosan putkenpään ohitusta, sitä kun on itsenäisesti treenattu viime aikoina (läpsytys kädellä putkenpuoleiseen reiteen). Täytynee lavastaa sama tilanne joskus omiin harjoituksiin. Isoimpana miinuksena olisin itse voinut liikkua aktiivisemmin radalla, niin koirakin olisi saanut vielä yhden pykälän vauhtia.
Yks päivä sain Outin seurakseni Kirstulaan. Gini aloitti, haki itse sivulle niin, että oikean paikan löytääkseen piti tehdä käsikosketus. Onnistui aika hyvällä prosentilla eikä keulinut ihan karmeesti. Tokohyppyä tehtiin kaks kokonaista, teki hyvin ja hiljaa(!), perusasentoon taas käsikosketus. Sitten yks luoksari samalla tavalla. Nyt aion jättää sen eteenistumisen kokonaan tästä pois, kun se on vaan lisävaihe, jossa siinäkin on mahdollisuus tehdä virhe. Paikkamakuuta Gini harrasti puolisen minsaa katsellen Duplon treenaamista, oli hiljainen ja valpas, mutta palkatessa kyynärät nousee erittäin herkästi irti maasta. Pitää ehkä laittaa joku palkkakuppi etujalkojen väliin tai jättää lisäksi takapalkka tms. eli ei enää suoraan kädestä mitään.
Frida harjoitteli ilmoittautumisen kentän laidalla, tuli yllättävä korrektisti autolta Outin luo ja istui sivulle, muttei vielä kestänyt ensimmäistä kättelyä vaan nousi moikkaamaan Outia. Koitettiin sitten pari metriä taaksepäin ja uusiksi, tämä hyvä! Seuraavaksi tuntumaa hyppyihin, lautaesteellä noin 40 - 50 cm juoksuttelua edestakaisin hypyn yli, nyt ei kolautellut. Sitten loivalla A:lla nakkihoukutuksella ja pallopalkalla edestaas kiipeämistä, nyt uskalsi hyvin kun Suvarissa ei sillä jyrkällä uskaltanut. Tämän jälkeen kontaktin vahvistamista perusasennossa ja lyhyehkö paikkis samalla kun Duplo kiersi tolppia - oli kiinnostunut mutta pysyi varmasti.
Innostuin myös vähän harvinaisemmasta jutusta pitkästä aikaa, nimittäin dummytreeneistä. Omalla hiekkapihalla testailtiin Fridan kanssa malttia ja käskyjen noudattamista kahdella dummyllä. Koira istumaan ja heitin dummyt vastakkaisille puolille etuviistoon. Lähetin sattumanvaraisesti hakemaan aina jompaa kumpaa; pari kertaa koitti itse valkata sen toisen tai vaihtaa kesken kaiken toiseen, jolloin ei palkkaa tullut ja neutraalisti vein dummyn uudestaan kauemmas. Seuraavana päivänä tein vastaavaa juttua, nyt kuunteli sata kertaa paremmin. Huomasi, että olis halunnut itse valita kumman noutaa, mutta haki joka kerta sen mun pyytämän dummyn (toki otin aina perusasentoon rintamasuunta kohti kohdetta, mikä helpotti toisen dummyn "unohtamista"). Tää onkin hyvää hallinta/kuuntelutreeniä muiden lajien ohelle.
Tämän viikon tiistaina käytiin Reijan esine-etsintätreeneissä Outin kanssa. Fridalle otettiin ensin harjoitusesine noin 10 metrin päähän niin, että se odotti istuen kun kävelin eestaas ja pudotin esineen metsään. Tämän haki hyvin ja palautukset olivat kaikki tänään ripeitä ja hyviä, vieraat esineet eivät ällöttäneet. Siirryttäessä toiseen paikkaan tallottuihin "polkuihin", joiden varrella esine oli valmiina, Fridan lamppu sammui. Se lähti tyypilliseen tapaan juoksemaan ihan muualle kuin osoitettuun suuntaan, kun ei ollut saanut havaintoa metsään viedystä esineestä. Lopulta lähellä olevaa hanskaa käytiin sille näyttämässä ja motivaatiota kohotettiin vielä jättämällä apparille takapalkka (purkkiruokaa). Pari kertaa kokeili kääntyä suoraan takapalkalle, mutta kun toiminta estettiin niin lähti sitten hienosti etsimään hanskaa. Lopuksi vielä kävelin koiran nähden suoran polun, jonka alkuosaan pudotin esineen, sitten haetutin sen. Hetken huijasin koiraa katsomaan muualle ja appari vei ihan polun kauemmaiseen päähän toisen esineen koiran näkemättä. Nyt lähetettiin uusiksi, ja kääntyi taas takapalkalle. Siirryttiin vähän aluetta eteenpäin lähettämään pois takapalkan imusta ja lopulta irtosi ja löysi! Täytynee siis toistomäärällisesti tehdä PALJON näitä vientejä niin, että Frida näkee ihmisen käyvän metsässä, ja lähettää sitten etsintään. Ehkä sen voi sitten sadannella treenikerralla lähettää metsään jo ilman muistikuvaa esineen viennistä?
Illan aksassa taas kepittelyt tuntuivat tänään tökkivän, mutta vika oli minussa kun en tukenut riittävästi keppejä loppuun saakka. Sisäänmenot kepeille olivat mahtavia! Lisäksi A-esteen jälkeiset kolme hyppyä varsin pitkillä esteväleillä haastoivat oman ehtimiseni, kun vikalle hypylle piti vääntää pakkovalssi. Mutta saatiinpa sekin tehtyä!
Tänään testasin polkutekniikalla esineitä lenkin yhteydessä. Sidoin Fridan puuhun odottamaan, hetsasin vähän esineellä ja jätin takapalkkapurkinkin jo valmiiksi lähetyspaikan taakse. Kävelin noin 25 metrin suoran eestaas, minkä aikana pudotin esineen suoralle koiran näkemättä. Piilotin yksi kerrallaan kolme esinettä ja kaikki pistot olivat tosi hienoja nyt! Jos poikkesi metrin pari kävelylinjalta niin palasi kyllä takaisin nopeasti. Heti kun nosti esineen niin lähti empimättä lujalla laukalla tuomaan. Kun sain esineen käteeni niin vapautin suoraan palkkapurkin luo. Ginillekin tein näitä samalla idealla kaksi ja se työskenteli myös hienosti.
Frida harjoitteli ilmoittautumisen kentän laidalla, tuli yllättävä korrektisti autolta Outin luo ja istui sivulle, muttei vielä kestänyt ensimmäistä kättelyä vaan nousi moikkaamaan Outia. Koitettiin sitten pari metriä taaksepäin ja uusiksi, tämä hyvä! Seuraavaksi tuntumaa hyppyihin, lautaesteellä noin 40 - 50 cm juoksuttelua edestakaisin hypyn yli, nyt ei kolautellut. Sitten loivalla A:lla nakkihoukutuksella ja pallopalkalla edestaas kiipeämistä, nyt uskalsi hyvin kun Suvarissa ei sillä jyrkällä uskaltanut. Tämän jälkeen kontaktin vahvistamista perusasennossa ja lyhyehkö paikkis samalla kun Duplo kiersi tolppia - oli kiinnostunut mutta pysyi varmasti.
Innostuin myös vähän harvinaisemmasta jutusta pitkästä aikaa, nimittäin dummytreeneistä. Omalla hiekkapihalla testailtiin Fridan kanssa malttia ja käskyjen noudattamista kahdella dummyllä. Koira istumaan ja heitin dummyt vastakkaisille puolille etuviistoon. Lähetin sattumanvaraisesti hakemaan aina jompaa kumpaa; pari kertaa koitti itse valkata sen toisen tai vaihtaa kesken kaiken toiseen, jolloin ei palkkaa tullut ja neutraalisti vein dummyn uudestaan kauemmas. Seuraavana päivänä tein vastaavaa juttua, nyt kuunteli sata kertaa paremmin. Huomasi, että olis halunnut itse valita kumman noutaa, mutta haki joka kerta sen mun pyytämän dummyn (toki otin aina perusasentoon rintamasuunta kohti kohdetta, mikä helpotti toisen dummyn "unohtamista"). Tää onkin hyvää hallinta/kuuntelutreeniä muiden lajien ohelle.
Tämän viikon tiistaina käytiin Reijan esine-etsintätreeneissä Outin kanssa. Fridalle otettiin ensin harjoitusesine noin 10 metrin päähän niin, että se odotti istuen kun kävelin eestaas ja pudotin esineen metsään. Tämän haki hyvin ja palautukset olivat kaikki tänään ripeitä ja hyviä, vieraat esineet eivät ällöttäneet. Siirryttäessä toiseen paikkaan tallottuihin "polkuihin", joiden varrella esine oli valmiina, Fridan lamppu sammui. Se lähti tyypilliseen tapaan juoksemaan ihan muualle kuin osoitettuun suuntaan, kun ei ollut saanut havaintoa metsään viedystä esineestä. Lopulta lähellä olevaa hanskaa käytiin sille näyttämässä ja motivaatiota kohotettiin vielä jättämällä apparille takapalkka (purkkiruokaa). Pari kertaa kokeili kääntyä suoraan takapalkalle, mutta kun toiminta estettiin niin lähti sitten hienosti etsimään hanskaa. Lopuksi vielä kävelin koiran nähden suoran polun, jonka alkuosaan pudotin esineen, sitten haetutin sen. Hetken huijasin koiraa katsomaan muualle ja appari vei ihan polun kauemmaiseen päähän toisen esineen koiran näkemättä. Nyt lähetettiin uusiksi, ja kääntyi taas takapalkalle. Siirryttiin vähän aluetta eteenpäin lähettämään pois takapalkan imusta ja lopulta irtosi ja löysi! Täytynee siis toistomäärällisesti tehdä PALJON näitä vientejä niin, että Frida näkee ihmisen käyvän metsässä, ja lähettää sitten etsintään. Ehkä sen voi sitten sadannella treenikerralla lähettää metsään jo ilman muistikuvaa esineen viennistä?
Illan aksassa taas kepittelyt tuntuivat tänään tökkivän, mutta vika oli minussa kun en tukenut riittävästi keppejä loppuun saakka. Sisäänmenot kepeille olivat mahtavia! Lisäksi A-esteen jälkeiset kolme hyppyä varsin pitkillä esteväleillä haastoivat oman ehtimiseni, kun vikalle hypylle piti vääntää pakkovalssi. Mutta saatiinpa sekin tehtyä!
Tänään testasin polkutekniikalla esineitä lenkin yhteydessä. Sidoin Fridan puuhun odottamaan, hetsasin vähän esineellä ja jätin takapalkkapurkinkin jo valmiiksi lähetyspaikan taakse. Kävelin noin 25 metrin suoran eestaas, minkä aikana pudotin esineen suoralle koiran näkemättä. Piilotin yksi kerrallaan kolme esinettä ja kaikki pistot olivat tosi hienoja nyt! Jos poikkesi metrin pari kävelylinjalta niin palasi kyllä takaisin nopeasti. Heti kun nosti esineen niin lähti empimättä lujalla laukalla tuomaan. Kun sain esineen käteeni niin vapautin suoraan palkkapurkin luo. Ginillekin tein näitä samalla idealla kaksi ja se työskenteli myös hienosti.
Kommentit
Lähetä kommentti