Syksytreenejä.
Syksy on kyllä tosi hyvää aikaa nimenomaan maastolajien tekemiseen, on sopivan viileä keli ja ihan joka päivä ei onneksi sada vettäkään.
Muutama viikko sitten maanantaina käytiin Outin poppoon kanssa koirauimalassa, mutta sitä ennen käytiin kävelemässä metsään verijäljet koirillemme. Seuraavana tiistaina sitten lähdettiin näitä jälkiä suorittamaan, Fridalle siis yksi lyhyt verijälki (alle 200 m) kahdella makauksella. Pointtina tässä oli päästä tiheästi palkkaamaan ja sitä kautta kasvattaa motivaatiota. Noh, lähti alkumakaukselta eteenpäin kivasti, mutta parinkymmenen metrin jälkeen tarttui johonkin harhaan ja sitten seuraavat 50 metriä olivat ihan toivotonta harhailua, saattoi ajaa pari metriä verellä ja sitten taas hilpaisi ihan toiseen suuntaan nenä pystyssä. Helppo ratkaisu oli keskeyttää treeni siihen ja kuskata koira takaisin autoon sen kummemmin jahkaamatta. Ehkäpä palkattomaksi jäänyt ja keskeytetty treeni laittaa Fridan miettimään, josko ens kerralla keskittyisi hommiin. Esineruudussa sentään löysi kaksi esinettä, jotka Outi vei takarajan läheisyyteen niin että koira näki. Kokeilin kerran lähettää suoraa polkua pitkin niin, että edessä tulee vastaan koiran tietämättä viety esine, mutta Frida lähti ihan omille suunnilleen näillä lähetyksillä. Kerran lähti edes kohtalaisesti, joten annoin sitten juosta turhaa lenkkiä, lopulta kun esine löytyi mun läheltäni niin ehkä huomasi että juoksi aika turhaan muualla...
Fridan treenit tänään siis ei-niin-loistokkaat, Gini sai toimia häiriöhajuna talloessani Outin koiralle metsäjäljen ja hakea pari kivaa esinettä ruudusta, muuten sillä oli lepopäivä.
Jokunen aika sitten lähdettiin Outin kanssa Turkuun Elinan treeniin, en ole aikaisemmin vielä Elinalla treenannut. Tulipas taas uutta ajateltavaa etenkin liikkumiseni suhteen, herätti miettimään, että kaikissa tilanteissa ei edes tarvitse koiralle erikseen näyttää mitään - senkun paahtaa menemään vaan. Koirat osaavat luonnostaan niin hyvin lukea esteitä, että monia ohjauksia voi jopa jättää tekemättä ja toimia vain oman liikkeensä avulla. Opettelin myös uudenlaisen tavan kääntää koira hypyllä, ihan hämmentävän hyvin toimi ja Gini luki tämän samantien täydellisesti! Se on aikaisemmin ollut taipuvainen lukemaan nämä kääntämiset niin, että se on hypännyt hypyt ns. ristiin. Nyt se selkeästi ymmärsi heti pyöristää hyppylinjansa ja otti jokaisen yrityksen ihan huiman hienosti. Treenilistalle pääsee nyt etenkin putkiharjoitukset, eli todella tiukat käännökset putken jälkeen; treeniradalla oli putken jälkeen ansana pituus väärinpäin, ja Gini lukitsi sen toistuvasti, koska se näkyi putkesta tullessa. Pelkkä käyttämäni suhinajarru ja koiran nimi ei ollut tarpeeksi tehokas keino näin jyrkkään suunnanmuutokseen. Lopulta sain sen kokeilujen jälkeen tiukkaan käännökseen mukaan kun aloin jarruttaa sitä vastakädellä jo ennen kuin se sujahti putkeen sisään. Kerran se jopa kielsi koko putken eli vastakkainen käsi on selvästi sille tosi vahva merkki.
Tällä viikolla kiharalle esineitä ja verijälkeä. Gini sai jäljestää metsässä viiden kepin jäljen, Outin tekemänä. Tai niin oli suunniteltu, kunnes jälkien valmistelun jälkeen esineruutua aloitellessa kaaduin ja iskin polven kiveen. Siihen jäi treenit mun osalta. Outi treenasi Fridalla esineitä, ensin vei koiran nähden kaksi ja haetutti toisen, tämä hyvä. Sitten lähetti uudelleen, niin ei kyllä ollut kiharalla mitään tolkkua taas hommassa - se ei tajua, että metsään jäi toinen esine. Lähti nuuskimaan omiaan ja haahuili vaan mokoma. Outi kävi sitten vielä uudelleen viemässä kaksi, tämän jälkeen kävi hakemassa toisen ja paluumatkalla vaihtoi toiseen, helkatti. Noh, tuon vaihdoksen takia muisti että sinne jäi toinen, joten lopulta sentään haki sen puuttuvankin.
Perjantaina omatoimivuoro Jankkilla, keppejä kohti seinää, puomin ylösmenon merkkaamista ja palkkaamista. Putken ohitusta varten ajettiin sisään käsimerkkiä, eli läpsytän reittäni kädellä = ohita edessäsi oleva putki. Jos ohjauskäsi on normaalisti = suorita putki. Alkoi jo tajuta idean.
Parit Markon treenitkin on ehditty käydä, joskin ensimmäisissä kaveri ohjasi Giniä puolestani (polvi kipeä). Hienosti se kulki lainakuskillakin. Tällä viikolla voin jo harrastaa pikakävelyä ja hölkätä pikkuisia pätkiä, joten otin haasteeksi ohjata kävellen 1 - 10, kuva alla. Ekalla yrittämällä jäin itse kakkosputken eteen ohjaamaan alun, mutta ei pelkkä tukiaskel kohti ykköstä riittänyt. Kokeilin sitten jätön jälkeen mennä ihan näyttämään ykkösen laskeutumispaikkaa, minkä jälkeen Ginillä alkoi ihan maaninen tuijotus kohti ykköstä - on se viisas! Ei enää tämän jälkeen ollut pienintäkään merkkiä ykköshypyn kieltämisestä. Kolmosputken jälkeen pyöräytin koiran hypyn 12 ympäri neloshypylle, tuli hyvin haltuun eikä vilkuillut väärää hyppyä matkan varrella. Puomin jälkeen tarkka ohjaus taakse, seiskan jälkeen koira ehti pakosti mun edelle koska kävelin, joten pelastelin kepeille asti hypyt poispäinkäännöksillä. Markolta tuli kehuja tähän mun kekseliääseen ratkaisuun, yllättävän smoothisti jopa meni!
 |
| Kolmen vuoden takainen leikkihetki. |
Jokunen aika sitten lähdettiin Outin kanssa Turkuun Elinan treeniin, en ole aikaisemmin vielä Elinalla treenannut. Tulipas taas uutta ajateltavaa etenkin liikkumiseni suhteen, herätti miettimään, että kaikissa tilanteissa ei edes tarvitse koiralle erikseen näyttää mitään - senkun paahtaa menemään vaan. Koirat osaavat luonnostaan niin hyvin lukea esteitä, että monia ohjauksia voi jopa jättää tekemättä ja toimia vain oman liikkeensä avulla. Opettelin myös uudenlaisen tavan kääntää koira hypyllä, ihan hämmentävän hyvin toimi ja Gini luki tämän samantien täydellisesti! Se on aikaisemmin ollut taipuvainen lukemaan nämä kääntämiset niin, että se on hypännyt hypyt ns. ristiin. Nyt se selkeästi ymmärsi heti pyöristää hyppylinjansa ja otti jokaisen yrityksen ihan huiman hienosti. Treenilistalle pääsee nyt etenkin putkiharjoitukset, eli todella tiukat käännökset putken jälkeen; treeniradalla oli putken jälkeen ansana pituus väärinpäin, ja Gini lukitsi sen toistuvasti, koska se näkyi putkesta tullessa. Pelkkä käyttämäni suhinajarru ja koiran nimi ei ollut tarpeeksi tehokas keino näin jyrkkään suunnanmuutokseen. Lopulta sain sen kokeilujen jälkeen tiukkaan käännökseen mukaan kun aloin jarruttaa sitä vastakädellä jo ennen kuin se sujahti putkeen sisään. Kerran se jopa kielsi koko putken eli vastakkainen käsi on selvästi sille tosi vahva merkki.
 |
| Yksi mun kaikkien aikojen lempisyksykuva. <3 |
Tällä viikolla kiharalle esineitä ja verijälkeä. Gini sai jäljestää metsässä viiden kepin jäljen, Outin tekemänä. Tai niin oli suunniteltu, kunnes jälkien valmistelun jälkeen esineruutua aloitellessa kaaduin ja iskin polven kiveen. Siihen jäi treenit mun osalta. Outi treenasi Fridalla esineitä, ensin vei koiran nähden kaksi ja haetutti toisen, tämä hyvä. Sitten lähetti uudelleen, niin ei kyllä ollut kiharalla mitään tolkkua taas hommassa - se ei tajua, että metsään jäi toinen esine. Lähti nuuskimaan omiaan ja haahuili vaan mokoma. Outi kävi sitten vielä uudelleen viemässä kaksi, tämän jälkeen kävi hakemassa toisen ja paluumatkalla vaihtoi toiseen, helkatti. Noh, tuon vaihdoksen takia muisti että sinne jäi toinen, joten lopulta sentään haki sen puuttuvankin.
Perjantaina omatoimivuoro Jankkilla, keppejä kohti seinää, puomin ylösmenon merkkaamista ja palkkaamista. Putken ohitusta varten ajettiin sisään käsimerkkiä, eli läpsytän reittäni kädellä = ohita edessäsi oleva putki. Jos ohjauskäsi on normaalisti = suorita putki. Alkoi jo tajuta idean.
Parit Markon treenitkin on ehditty käydä, joskin ensimmäisissä kaveri ohjasi Giniä puolestani (polvi kipeä). Hienosti se kulki lainakuskillakin. Tällä viikolla voin jo harrastaa pikakävelyä ja hölkätä pikkuisia pätkiä, joten otin haasteeksi ohjata kävellen 1 - 10, kuva alla. Ekalla yrittämällä jäin itse kakkosputken eteen ohjaamaan alun, mutta ei pelkkä tukiaskel kohti ykköstä riittänyt. Kokeilin sitten jätön jälkeen mennä ihan näyttämään ykkösen laskeutumispaikkaa, minkä jälkeen Ginillä alkoi ihan maaninen tuijotus kohti ykköstä - on se viisas! Ei enää tämän jälkeen ollut pienintäkään merkkiä ykköshypyn kieltämisestä. Kolmosputken jälkeen pyöräytin koiran hypyn 12 ympäri neloshypylle, tuli hyvin haltuun eikä vilkuillut väärää hyppyä matkan varrella. Puomin jälkeen tarkka ohjaus taakse, seiskan jälkeen koira ehti pakosti mun edelle koska kävelin, joten pelastelin kepeille asti hypyt poispäinkäännöksillä. Markolta tuli kehuja tähän mun kekseliääseen ratkaisuun, yllättävän smoothisti jopa meni!
 |
| Markon käsialaa! |
Kommentit
Lähetä kommentti