Rentoutta tokoon ja osaamista monella saralla.
Kantoluodon koulutus oli 21.08. illalla, ja vaikka uumoilin meneväni Fridan kanssa niin kotimatkalla päätinkin ottaa Ginin mukaan. Fridan kanssa ei mielentilan suhteen ole sinällään erityistä haastetta, mutta Ginin kanssa on sitten mietiskelty monet kerrat, että mitä tehdä kun se niin helposti ottaa jännitettä/painetta/ahdistusta/ylivireisyyttä. Ja mä olen palkannut sitä iät ja ajat vähän jokaisesta mielentilasta, eli se on tottunut tokossa olemaan "ylivireinen ja jännittynyt" ilmeeltään. Kaipasin ulkopuolisen näkemystä tähän, millaisesta olotilasta sitä tulisi palkata. Itse olen "pelännyt" mm. ääntelemistä tokossa, jos Gini on alkanut sitä tehdä innostuskierrosten noustessa niin yleensä olen sitten päättänyt treenit siihen tai vaihtanut helpompaan tehtävään tms.
Jari sitten katsoi koiraa ja käveltiin kentällä rauhakseen ympäriinsä. Kun koira esitti rentoutumista, naksulla merkattiin toivottu käytös ja palkkasin itse koiran. Käveltiin jonkin aikaa ja palkattiin mielentilaa, kunnes pystyttiin jo pysähtymään ja pyytämään istumista - mielentila säilyi ja ilme oli rento! Päästiin reilun vartin vuorollamme siihen asti, että kyettiin tehdä istu-maahan-istu hyvällä ilmeellä ja palkattua se. Muutamia kertoja epävarmuus ja koiran ankara "miettiminen" purkautui haukkumisena, mutta sitten se joka kerran esitti taas rentoutumista ja sai heti palkan. Tätä on nyt vain sitten tahkottava ihan hurjia määriä, mutta mä niin kovin haluaisin vielä tokoilusta rennompaa. Tokossahan Gini on ollut intoa täynnä kuin ilmapallo, mutta tämä yli-innokkuus tuo mukanaan juurikin ääntä, pitkästä palkattomuudesta paineistumista ja huonompaa keskittymistä ym. Jari myös huomautti, että mun on ensin tarjottava sosiaalinen palkka ja sitten vasta ruokapalkka. Mun huono tapa on meinaan kehua ja samalla jo kaivaa taskusta nakkia, jolloin koira ehdollistuu samantien ilmestyvään ruokaan ja sosiaalisen palkan arvo laskee. Hyvä pointti. Näillä jatketaan ja syyskuun alussa Oili Huotarin silmän alle, onneksi on helppo keksiä jokin seuraava "ongelma" ratkaistavaksi tokon suhteen. ;D
Viimeisellä esteosaamisen kerralla teemana kepit. Radanpätkään oli mahdutettu kepit peräti neljästi ja erilaisin ohjauksin; oli loiva ja jyrkkä takaaleikkaus, vedätys ja persjättö. Gini osasi ihan mahtavasti muut paitsi tiukan takaaleikkauksen aikana se jätti pujottelun kesken. Muutama kerta pallopalkalla auttoi huimasti, sitten teki jo ilman tietoista odottavaa palkkaa! Loistoa!
Syyskuun eka päivä oli E-HKK:n järkkäämä Oili Huotarin toko. Ginin kanssa oli 2 x 15 min aikaa treenata. Ekan setin aloitin kertomalla koirasta, kuinka se pehmeänä paineistuu helposti ja lisäksi myös ääntä tulee helposti mukaan joko paineessa tai liikaa innostuessa. Oili käski istuttaa koiran paikalleen, kun juteltiin, ja se olikin yllättävän haastavaa. Heti kun vaadittiin olemaan paikallaan tietyllä tavalla, alkoi kuulua piippailua, haukkumista ja Gini nousi toistuvasti ylös ja lähti käppäilemään kentällä. Mä olen tulkinnut sitä myös sijaiskäyttäytymiseksi, mutta Oili näki asian täysin niin, että jos mä en namittele tiuhaan niin koira huutaa mulle että "nytnenamittännehetinyt!" ja tekee omiaan. Jos pyydetään istumaan paikallaan niin istutaan sitten myös, mun oli palautettava Gini istumaan useamman kerran. Ja tässä meni eka vartti. Kun koira oli hiljaa, niin se alkoi tarjota seuraavaksi istumisesta maahanmenoa, tällöin se nostettiin vain takaisin istumaan. Vähitellen joku asia naksahti, Gini alkoi istumaan paikallaan ja hiljaa, ja selkeästi sen näköisenä että pitääpäs oikeasti kuunnella mamman ohjeita tässä tarkkana, eikä tehdä omia juttuja! Olenkohan mä useamman vuoden jo mennyt ihan lankaan ja Gini on pyörittänyt mua pikkusormen ympäri. :D Kun Gini sitten sai vapautuksen tästä istumistehtävästä niin se oli heti reipas ja iloinen ja tekemässä lisää tokoa, ei siis todellakaan ottanut itseensä "vaatimisesta". Mä taidan itse olla luonteeltani liian pehmeä pitämään tarkkoja kriteereitä. ;) Tämän setin lopuksi otettiin pari luoksaria, yks kokonaan ja yks suorapalkalla, jotta sai vähän purkaa itseään ennen seuraavaa settiä. Teki ihan kivasti.
Tokassa setissä halusin katsoa seuraamisen edistämistä, seilailee siis eteenpäin kun liikutaan. Oili sanoi, että hakee kovin katseyhteyttä mun kasvoihini, joten siksi kuikuilee edessäpäin. Tehtiin sitten ihan parin askelen pätkissä ja täyskäännöksiä, joutui keskittymään enemmän. Jos lähti edistämään niin pysähdyin jämäkästi ja "ohhoh missäs menet", ja takaisin sivulle. Harjoituksen lopulla selkeästi vähensi edistämistä, eli alkoi ajatella ihan oikeaa asiaa. Kontakti putoili melkoisen paljon tämän harjoituksen aikana eli siihen on keskityttävä sitten erikseen omissa treeneissään. Mutta korjata voi kerralla vain yhtä asiaa. Ehdittiin vielä pari kapulanpitoakin kentällä, otti sen suuhunsa kyllä mutta parin sekunnin mietiskelyn jälkeen. Paremmin kuin odotin olosuhteisiin nähden.
Aksan odotettu syyskausikin pyörähti käyntiin Markon treeneillä. Opeteltava rata oli harvinaisen konstikas, yleensä opin aika nopsasti radat, mutta tässä kyllä kesti hyvä tovi. Useampi esteen ohitus mahtui radalle, japsia sai käyttää (tykkään kovin<3). Gini teki hyvät puomit joka kerran, juoksin naksutin kädessä ja merkkasin ylös- ja alasmenokontaktin naksulla. Kepeille haki alun sählingin jälkeen mallikkaasti, ei jotenkin aluksi ollenkaan hahmottanut missä kepit ovat. Tiukka takaaleikkaus putken jälkeiselle hypylle vaati myös hienosäätöä lähinnä oman liikkeeni kanssa, sitten meni tosi näppärästi. Olipas kivaa, piti oikeasti itsekin miettiä niin penteleesti että pysyi kartalla!
Keskiviikkona 05.09 oli kerhon möllitoko Rengossa. Kolme ALO-luokan koiraa osallistui, ekana paikkis ryhmäliikkeenä ja sitten yksittäin loput liikkeet ennalta määrätyssä järkässä. Koitin saada Ginin vähän maltillisempaan mielentilaan ennen kehään menoa, mutta se oli kuin pieni vieteriukko innostuksissaan. Liikkeiden kuvauksen jälkeen laitoin sulkuun itse antamani "möllipisteytyksen" ko. liikkeestä, mutta möllitokon tuomari ei pisteyttänyt vaan arvostelu perustui kokonaisuuteen ja tekemiseen suhteutettuna oikeisiin sääntöihin. :D Paikkiksen jätössä meni hyvin maahan, mutta alkoi hiissata itseään kyynärillä ylöspäin kun mun etäisyyteni kasvoi yli kymmeneen metriin. Kävin sitten palauttamassa maahan ja jäin suosiolla seisomaan noin viiden metrin etäisyydelle loppuajaksi (5). Vinkunaa esiintyi, mutta pysyi kyllä valppaasti loppuajan maassa. Nousi edellisen käskyllä jo sivulle, joten otin vielä kerran maahan ja sitten kutsuin perusasentoon takaisin. Gini aloitti yksilöliikkeet. Ekana hyppy, tämä hyvä, joskin mokasin ja käytin kahta käskyä "hyppy - kom", vaikka saisi sanoa vain yhden tai sitten yhdistettynä kaksi käskyä eli "hyppykom" (0). Sitten kapulan pito, mietiskeli aika kauan, mutta tarttui sitten ilman uutta käskyä. Piti melko masentuneen näköisenä ja irrotti vasta kun pyysin (8). Sitten liikkeestä maahan, koira jäi tosi hienosti maahan, mutta itse huomasin hidastavani hetkeksi kävelyä käskyn annettuani (virhe). Muuten hyvä (7). Luoksetulo oli tosi näppärä mun mielestäni, eteenistuminen suora ja samoin perusasentoon siirtymä hieno, tuli laukalla koko matkan! (10) Kaukoissa meni maahan, mutta taas alkoi varvistella kun otin etäisyyden pari metriä. Toistin maahankäskyn, jolloin otti sen liiankin tosissaan ja jätti tekemättä ekan istumisen - tähänkin siis uusi käsky. Seuraava "maahan" oli hieno ja loppuosa hyvä. (7) Seuraamisessa teki mun silmiini isoja osia hienosti, joskin edistämistä ja kontaktin rakoilua esiintyi kyllä, sillä kaavio oli odotettua pidempi. Täyskäännöksissä osaa kyllä käyttää peppuaan huomattavasti paremmin kuin mitä teki tässä, siitä tuli mainintaa myös tuomarilta. Juoksuosuudella pysyi hyvin mukana. (7) Kuten tiesinkin, mielentilan virittelyn kanssa on tehtävä paljon hommia. Muutoin kyllä palasia on hyvinkin jo kohdillaan, kunhan viilataan vielä perusasioita tarkemmiksi siellä täällä. Eli töitä riittää, mutta suunta on hyvä. :) Leikkimielisen kisan ollessa kyseessä Ginin sijoitus oli lopulta 1/3 kokonaisarvion perusteella, saatiin suut makeaksi.
Tällä viikolla torstaina tokoilin kotipihassa. Frida teki seuraamista yksittäisin askelin, huomautus kun kontakti putoaa ja uusi yritys, naksu jos on hienosti ja palkka. Hyvin se virheen sattuessa pyrkii yrittämään "vielä enemmän" eli ei ainakaan masennu kun sanoo että ohhoh. Lisäksi oli aluksi paikkamakuussa vajaan 2 minuuttia ja metrin etäisyydeltä naksutin luoksetulon loppuosaa, teki nyt pääosin suoria ja jätti törmäämättä mun jalkoihin.
Perjantaina Outin kera ensimmäistä kertaa MEJÄ-treeniin Fridan kanssa! Jännää. Ginille Outi tallasi samalla reissulla jäljen, jotta sekin pääsi hommiin.
Frida aloitti noin 50 metrin pituisella Outin tekemällä verijäljellä. Tein valmistelut kuten metsäjäljelle, niin huomasi selkeästi että se oli kartalla ja lähtemässä tekemään jäljestämiseen liittyvää juttua. Ekaa makausta haisteli vähän aikaa, sitten muina miehinä löysi hajuvanan alun ja lähti reippain askelin sitä seuraamaan. Melkoista hinaamista tämä jälki, roikuin selkä vääränä paikka paikoin hidastamassa. Jos olisi saanut mennä itse niin olisi ollut kyllä järkyttävää ryysimistä. Mutta pysyi leikittä jäljellä loppuun saakka, pari kertaa nosti päänsä ja katseli ympärilleen ja pari kertaa eksyi hieman jäljen päältä. Loppumakauksella paljon nameja ja sitten autolle tauolle.
Tässä välissä Gini sai tehdä vieraan jäljen, 450 metriä vanheni reilun tunnin, neljä keppiä. Alussa "jana" eli lähetin suorassa kulmassa jälkeen nähden muutaman metrin etäisyydeltä. Bongasi heti jäljen, tarkisti takajälkeä noin metrin ja sitten kurvasi oikeaan suuntaan. Eka keppi löytyi hyvin, samoin toinen, kolmannesta kuulemma käveli yli ihan kohdalta. Mietinkin, että onpahan pitkä kepitön pätkä ennen seuraavaa keppiä. Mutta jaksoi hienosti pitkän palkattoman välin tehdä hommia, neloskeppi löytyi taitavasti ja siihen oli hyvä lopettaa. Kulmat selvitti älyttömän hyvin ihan minulta kyselemättä, sen osalta treeni on siis toiminut! Oli ilo katsella itsenäistä ongelmanratkomista. <3 Outilta hyvinä huomioina keppi-ilmaisuihin, voisin hyvin tyytyä vain istumalla ilmaisemiseen kun maahanmeno on koirasta paljon tylsempää. Toisekseen ennen kepiltä jatkamista koiran kääntäminen kohti oletettua jäljen jatkumissuuntaa olisi ihan hyvä idea.
Seuraavana Fridan toinen verijälki, jonka olin tehnyt itse. Pituus noin 150 metriä, yksi kulma makauksella. Lähti liikenteeseen nyt rauhallisemmin, kehuin tosi kovasti kun meni maltilla. Ei missään kohtaa oikeastaan vetänyt hurjana, mutta toki eteni liina kireällä koko ajan. Kulmamakauksen tutki huolella ja söi namit siitä, sitten pohti sekunnin ajan mietteliäänä ja nosti jäljen ja jatkoi hienosti eteenpäin. Se on salaa harjoitellut, tai muuten vain osaava. ;) Loppumakauksella olikin superpalkkana aamuruoan loput ja puolikas makkara pilkottuna.
 |
| Muruseni ihan ekoissa virallisissa kisoissaan. <3 |
Viimeisellä esteosaamisen kerralla teemana kepit. Radanpätkään oli mahdutettu kepit peräti neljästi ja erilaisin ohjauksin; oli loiva ja jyrkkä takaaleikkaus, vedätys ja persjättö. Gini osasi ihan mahtavasti muut paitsi tiukan takaaleikkauksen aikana se jätti pujottelun kesken. Muutama kerta pallopalkalla auttoi huimasti, sitten teki jo ilman tietoista odottavaa palkkaa! Loistoa!
Syyskuun eka päivä oli E-HKK:n järkkäämä Oili Huotarin toko. Ginin kanssa oli 2 x 15 min aikaa treenata. Ekan setin aloitin kertomalla koirasta, kuinka se pehmeänä paineistuu helposti ja lisäksi myös ääntä tulee helposti mukaan joko paineessa tai liikaa innostuessa. Oili käski istuttaa koiran paikalleen, kun juteltiin, ja se olikin yllättävän haastavaa. Heti kun vaadittiin olemaan paikallaan tietyllä tavalla, alkoi kuulua piippailua, haukkumista ja Gini nousi toistuvasti ylös ja lähti käppäilemään kentällä. Mä olen tulkinnut sitä myös sijaiskäyttäytymiseksi, mutta Oili näki asian täysin niin, että jos mä en namittele tiuhaan niin koira huutaa mulle että "nytnenamittännehetinyt!" ja tekee omiaan. Jos pyydetään istumaan paikallaan niin istutaan sitten myös, mun oli palautettava Gini istumaan useamman kerran. Ja tässä meni eka vartti. Kun koira oli hiljaa, niin se alkoi tarjota seuraavaksi istumisesta maahanmenoa, tällöin se nostettiin vain takaisin istumaan. Vähitellen joku asia naksahti, Gini alkoi istumaan paikallaan ja hiljaa, ja selkeästi sen näköisenä että pitääpäs oikeasti kuunnella mamman ohjeita tässä tarkkana, eikä tehdä omia juttuja! Olenkohan mä useamman vuoden jo mennyt ihan lankaan ja Gini on pyörittänyt mua pikkusormen ympäri. :D Kun Gini sitten sai vapautuksen tästä istumistehtävästä niin se oli heti reipas ja iloinen ja tekemässä lisää tokoa, ei siis todellakaan ottanut itseensä "vaatimisesta". Mä taidan itse olla luonteeltani liian pehmeä pitämään tarkkoja kriteereitä. ;) Tämän setin lopuksi otettiin pari luoksaria, yks kokonaan ja yks suorapalkalla, jotta sai vähän purkaa itseään ennen seuraavaa settiä. Teki ihan kivasti.
Tokassa setissä halusin katsoa seuraamisen edistämistä, seilailee siis eteenpäin kun liikutaan. Oili sanoi, että hakee kovin katseyhteyttä mun kasvoihini, joten siksi kuikuilee edessäpäin. Tehtiin sitten ihan parin askelen pätkissä ja täyskäännöksiä, joutui keskittymään enemmän. Jos lähti edistämään niin pysähdyin jämäkästi ja "ohhoh missäs menet", ja takaisin sivulle. Harjoituksen lopulla selkeästi vähensi edistämistä, eli alkoi ajatella ihan oikeaa asiaa. Kontakti putoili melkoisen paljon tämän harjoituksen aikana eli siihen on keskityttävä sitten erikseen omissa treeneissään. Mutta korjata voi kerralla vain yhtä asiaa. Ehdittiin vielä pari kapulanpitoakin kentällä, otti sen suuhunsa kyllä mutta parin sekunnin mietiskelyn jälkeen. Paremmin kuin odotin olosuhteisiin nähden.
 |
| Lisää vanhoja kuvia <3. Eteenistumisessa edelleen paikoin esiintyy varpailleastumista. :) |
Aksan odotettu syyskausikin pyörähti käyntiin Markon treeneillä. Opeteltava rata oli harvinaisen konstikas, yleensä opin aika nopsasti radat, mutta tässä kyllä kesti hyvä tovi. Useampi esteen ohitus mahtui radalle, japsia sai käyttää (tykkään kovin<3). Gini teki hyvät puomit joka kerran, juoksin naksutin kädessä ja merkkasin ylös- ja alasmenokontaktin naksulla. Kepeille haki alun sählingin jälkeen mallikkaasti, ei jotenkin aluksi ollenkaan hahmottanut missä kepit ovat. Tiukka takaaleikkaus putken jälkeiselle hypylle vaati myös hienosäätöä lähinnä oman liikkeeni kanssa, sitten meni tosi näppärästi. Olipas kivaa, piti oikeasti itsekin miettiä niin penteleesti että pysyi kartalla!
Keskiviikkona 05.09 oli kerhon möllitoko Rengossa. Kolme ALO-luokan koiraa osallistui, ekana paikkis ryhmäliikkeenä ja sitten yksittäin loput liikkeet ennalta määrätyssä järkässä. Koitin saada Ginin vähän maltillisempaan mielentilaan ennen kehään menoa, mutta se oli kuin pieni vieteriukko innostuksissaan. Liikkeiden kuvauksen jälkeen laitoin sulkuun itse antamani "möllipisteytyksen" ko. liikkeestä, mutta möllitokon tuomari ei pisteyttänyt vaan arvostelu perustui kokonaisuuteen ja tekemiseen suhteutettuna oikeisiin sääntöihin. :D Paikkiksen jätössä meni hyvin maahan, mutta alkoi hiissata itseään kyynärillä ylöspäin kun mun etäisyyteni kasvoi yli kymmeneen metriin. Kävin sitten palauttamassa maahan ja jäin suosiolla seisomaan noin viiden metrin etäisyydelle loppuajaksi (5). Vinkunaa esiintyi, mutta pysyi kyllä valppaasti loppuajan maassa. Nousi edellisen käskyllä jo sivulle, joten otin vielä kerran maahan ja sitten kutsuin perusasentoon takaisin. Gini aloitti yksilöliikkeet. Ekana hyppy, tämä hyvä, joskin mokasin ja käytin kahta käskyä "hyppy - kom", vaikka saisi sanoa vain yhden tai sitten yhdistettynä kaksi käskyä eli "hyppykom" (0). Sitten kapulan pito, mietiskeli aika kauan, mutta tarttui sitten ilman uutta käskyä. Piti melko masentuneen näköisenä ja irrotti vasta kun pyysin (8). Sitten liikkeestä maahan, koira jäi tosi hienosti maahan, mutta itse huomasin hidastavani hetkeksi kävelyä käskyn annettuani (virhe). Muuten hyvä (7). Luoksetulo oli tosi näppärä mun mielestäni, eteenistuminen suora ja samoin perusasentoon siirtymä hieno, tuli laukalla koko matkan! (10) Kaukoissa meni maahan, mutta taas alkoi varvistella kun otin etäisyyden pari metriä. Toistin maahankäskyn, jolloin otti sen liiankin tosissaan ja jätti tekemättä ekan istumisen - tähänkin siis uusi käsky. Seuraava "maahan" oli hieno ja loppuosa hyvä. (7) Seuraamisessa teki mun silmiini isoja osia hienosti, joskin edistämistä ja kontaktin rakoilua esiintyi kyllä, sillä kaavio oli odotettua pidempi. Täyskäännöksissä osaa kyllä käyttää peppuaan huomattavasti paremmin kuin mitä teki tässä, siitä tuli mainintaa myös tuomarilta. Juoksuosuudella pysyi hyvin mukana. (7) Kuten tiesinkin, mielentilan virittelyn kanssa on tehtävä paljon hommia. Muutoin kyllä palasia on hyvinkin jo kohdillaan, kunhan viilataan vielä perusasioita tarkemmiksi siellä täällä. Eli töitä riittää, mutta suunta on hyvä. :) Leikkimielisen kisan ollessa kyseessä Ginin sijoitus oli lopulta 1/3 kokonaisarvion perusteella, saatiin suut makeaksi.
Tällä viikolla torstaina tokoilin kotipihassa. Frida teki seuraamista yksittäisin askelin, huomautus kun kontakti putoaa ja uusi yritys, naksu jos on hienosti ja palkka. Hyvin se virheen sattuessa pyrkii yrittämään "vielä enemmän" eli ei ainakaan masennu kun sanoo että ohhoh. Lisäksi oli aluksi paikkamakuussa vajaan 2 minuuttia ja metrin etäisyydeltä naksutin luoksetulon loppuosaa, teki nyt pääosin suoria ja jätti törmäämättä mun jalkoihin.
 |
| Ginin jälki. |
Perjantaina Outin kera ensimmäistä kertaa MEJÄ-treeniin Fridan kanssa! Jännää. Ginille Outi tallasi samalla reissulla jäljen, jotta sekin pääsi hommiin.
Frida aloitti noin 50 metrin pituisella Outin tekemällä verijäljellä. Tein valmistelut kuten metsäjäljelle, niin huomasi selkeästi että se oli kartalla ja lähtemässä tekemään jäljestämiseen liittyvää juttua. Ekaa makausta haisteli vähän aikaa, sitten muina miehinä löysi hajuvanan alun ja lähti reippain askelin sitä seuraamaan. Melkoista hinaamista tämä jälki, roikuin selkä vääränä paikka paikoin hidastamassa. Jos olisi saanut mennä itse niin olisi ollut kyllä järkyttävää ryysimistä. Mutta pysyi leikittä jäljellä loppuun saakka, pari kertaa nosti päänsä ja katseli ympärilleen ja pari kertaa eksyi hieman jäljen päältä. Loppumakauksella paljon nameja ja sitten autolle tauolle.
Tässä välissä Gini sai tehdä vieraan jäljen, 450 metriä vanheni reilun tunnin, neljä keppiä. Alussa "jana" eli lähetin suorassa kulmassa jälkeen nähden muutaman metrin etäisyydeltä. Bongasi heti jäljen, tarkisti takajälkeä noin metrin ja sitten kurvasi oikeaan suuntaan. Eka keppi löytyi hyvin, samoin toinen, kolmannesta kuulemma käveli yli ihan kohdalta. Mietinkin, että onpahan pitkä kepitön pätkä ennen seuraavaa keppiä. Mutta jaksoi hienosti pitkän palkattoman välin tehdä hommia, neloskeppi löytyi taitavasti ja siihen oli hyvä lopettaa. Kulmat selvitti älyttömän hyvin ihan minulta kyselemättä, sen osalta treeni on siis toiminut! Oli ilo katsella itsenäistä ongelmanratkomista. <3 Outilta hyvinä huomioina keppi-ilmaisuihin, voisin hyvin tyytyä vain istumalla ilmaisemiseen kun maahanmeno on koirasta paljon tylsempää. Toisekseen ennen kepiltä jatkamista koiran kääntäminen kohti oletettua jäljen jatkumissuuntaa olisi ihan hyvä idea.
Seuraavana Fridan toinen verijälki, jonka olin tehnyt itse. Pituus noin 150 metriä, yksi kulma makauksella. Lähti liikenteeseen nyt rauhallisemmin, kehuin tosi kovasti kun meni maltilla. Ei missään kohtaa oikeastaan vetänyt hurjana, mutta toki eteni liina kireällä koko ajan. Kulmamakauksen tutki huolella ja söi namit siitä, sitten pohti sekunnin ajan mietteliäänä ja nosti jäljen ja jatkoi hienosti eteenpäin. Se on salaa harjoitellut, tai muuten vain osaava. ;) Loppumakauksella olikin superpalkkana aamuruoan loput ja puolikas makkara pilkottuna.
Kommentit
Lähetä kommentti