Näppärät nenäkkäät.
 |
| Ensin pieni kesähaikeus! Nyt on jo ihan oikeesti syksy :( |
 |
| Föfföttävä esinekoira, joka ajoi kivasti myös verijäljen (liivi rekvisiittaa). |
Verijäljelle lähti rauhassa nuuskimalla lähtömakauksen, ei ongelmaa jäljen nostamisessa. Eteni hyvin, kunnes vähän pusikkoisemmassa kohtaa hukkasi syystä x ja lähti ilmavainuisesti muutamia metrejä pois jäljeltä. Hetken pyöri, sitten palasi jäljelle ja jatko meni hienosti. Loppupuolella jälkeä oli joku tuore harha, taas meni voimakkaasti ilmavainuiseksi ja olisi mielellään lähtenyt jonkin matkaa eri suuntaan, estin. Palasi sitten jäljelle ja loppu meni hienosti. Pituus ei tuntunut olevan ongelma, enemmänkin muut jäljellä "vastaan tulevat" asiat eli harhat. Näitä voisi joskus yrittää tehdä tahallisesti niin, että harhan jälkeen onkin pian makaus ja iso palkka tms.
Gini harjoitteli ekaa kertaa jäljen janaa. Se näki kun Outi jäljentekijänä käveli meihin nähden 90 asteen kulmassa edestämme ohi ja jatkoi sitten näkymättömiin jättäen jäljelle kaksi keppiä. Koira lähetettiin hetken kuluttua janalle (tämä siis tallaamaton) ja sen tuli reippaasti edetä, kunnes se saisi hajun jäljentekijän jäljestä janalla. Eka yritys meni huonommin, lähti oikomaan jonkin verran ajoissa jäljelle, eli tuli "kiire" jäljentekijän perään. Tokalla kerralla näköhavainnon jälkeen veinkin koiran autoon hetkeksi ja sitten lähetettiin janalle, tämä toimi kivasti! Bongasi kyllä jäljen joka kerran, vaikka lähti liikkeelle juosten.
Markon tämän viikon aksassa taas monta ahaa-elämystä. Nyt rata oli helpompi muistaa. Erityisen ylpeä olin kepittelyistä, 100 % oikein. Kepeille tultiin kahdesti radan aikana kovassa vauhdissa renkaan jälkeen, lähestymiskulma kohtalaisen helppo, mutta vauhtia tosiaan suht paljon. Meille ihan uutena juttuja oli leijeröinti vastakkaiseen putkenpäähän kuin missä itse seison, lisämausteen asialle toi toinen täysin identtisessä asennossa oleva pidempi putki tuon suoritettavan putken vierellä. Eli väärä putkenpää tuli ohittaa ennen kuin pääsisi siihen oikeaan. Alun takeltelun jälkeen (molempien aivot raksuttivat äänekkäästi) saatiin homma toimimaan. Eka juoksu-A oli kehno, mutta loput kelvollisia. Oli ihanaa kuulla treenikaverilta, että meidän tekemisemme on muuttunut huikeasti ja etenkin vauhti on kasvanut silminnähden noin vuodentakaiseen, kun hän meitä viimeksi näki treeneissä. Ilahdutti. :) Muita havainnoimiani positiivisia asioita olivat hyvä irtoaminen ja tarvittaessa jarrusuhinaan reagoiminen esimerkiksi hypyllä, jolta käännyttiin 180 astetta takaisin tulosuuntaan.
Keskiviikkona Gini aloitti aamupäivän Hyvinkään uimalassa kuntouinnilla. Nyt ei ollut kaverikoiria mukana, joten aivan oman itsevarmuutensa varassa sai koira toimia. Ensimmäiseen pulahdukseen jelppasin kevyesti liivin selkämyksestä kiinni pitäen, ja hitaasti Gini hiipi alasmenoliuskan veteen saakka. Ekan uintisuoran jälkeen se olikin tosi helppo saada veteen uudelleen. :) Mahtavaa! Se kipitti häntä tötteröllä kerta toisensa jälkeen veteen, hetki ennen pulahdusta tuli aina puolen sekunnin mietintä, mutta ui kyllä ihan älyttömän rohkeasti koko puolituntisen. Pidettiin pari pidempää taukoa uintipyrähtelyn välissä. Mun ei tarvinnut kertaakaan auttaa koiraa veteen sen ekan pulahduksen jälkeen, vaan sanallinen kehotus riitti.
Iltapäivällä Fridan hommat eli hakutreenit. Erittäin hyvä päätös treenata vain yhdellä koiralla, kun ryhmässä oli yhteensä yhdeksän(!) treenattavaa koiraa viidellä henkilöllä. Alkaa mennä jo kovaksi iltapuhteeksi tuollainen määrä. Ollaan saatu pari uutta harrastajaa hakuryhmään, ihan kiva niin ei ainakaan pitäis tulla porukasta pulaa niin että ne peruttaisiin kovin usein. Fridalle tosi kivalla radalla (paljon syvää panssariuraa niin sai luonnon muotoja hyväksikäyttäen suoria pistoja aloittelevalle koiralle) kuusi maalimiestä. Kaikki näyttäytyivät ja sitten piiloutuvat hieman aluetta eteenpäin. Löysi kaikki tosi hyvin, ja pistot olivat suoria. Keskilinjalla hallinta onnistui myös edistyneemmin, uskalsin pitää koiraa irtikin ja pyytää sivulle ilman, että se lähtisi mihin itsellä veri vie. Kerran meinasi livetä itse haluamaansa suuntaan, mutta murahtamalla sain sen hyvin takaisin. Itse muistin edetä pistotusten aikana keskinlinjalla ja koitin vastaanottaa koiran seuraavan piston lähetyspaikalle.
Perjantaina aksattiin Ginin kanssa päivällä. Naksutin ensin pienelle matolle menemistä hallin lattialla, sitten siirsin maton puomin ylösmenokontaktille ja naksutin kun Gini kävi sen päällä. Muutaman kokonaisenkin puomin tein niin, että naksautin kun osui hyvin ylösmenolle. Lisäksi kepeille hakemista kaukaa, sekä avo- että umpikulmaan, lopulta molempiin onnistui hakea sisään 15-20 metrin etäisyydeltä! Etäisyyden lisäksi helpotin tehtävää niin, että oma liikkuminen tuki suorittamista, vaikka jäin itsekin siis kauas kepeistä kehumaan. Treenin päätteeksi huomasin, että Gini yhtäkkiä linkkasi etujalkaa, joten lopetettiin heti siihen ja katselin muutaman minuutin pihalla sen liikettä. Pari minuutin kuluttua en enää havainnut erityisempää ontumaa, että oliskohan kolauttanut itseään johonkin. Joka tapauksessa tiistaihin saakka Gini saa lomailla treeneistä.
Kapulanpitoharjoitukset on muuten edenneet ihan hurjasti Ginin kanssa sen jälkeen, kun otin kuvioon mukaan käsikosketuksen. Ensin klikkasin käsikosketukseen kestoa, niin että koskee muutamia sekunteja käteen. Sitten kapulan kanssa ensin nopeeta kosketusta ja sitten pidentäen pariin sekunttiin, tajusi tosi pian. Uskomatonta mutta totta, käsikosketukseen hakeutuminen onnistuu nyt myös pienen etäisyyden päästä - kapula suussa!! Eipä ole koskaan aikaisemmin suostunut ottamaan askelia kapula suussaan. Käsikosketukseen tehdyt toistotkin näyttivät aluksi hieman masentuneilta, mutta aina palkalle vapautuksen jälkeen Gini on kovin innoissaan, eli ei se itseensä tätä ole ottanut. Ja päivä päivältä se pieni ahdistunut ilmekin alkaa hävitä hommasta, eli uskomme kyllä selättävämme ällökapulan yhdessä.
Sunnuntaina oli colliemestaruudet fh-jäljellä ihan kotikonnuilla, joten menin katsomoon oppimaan lajin saloja. Neljästä colliesta (ykkösluokkalaisia) yksi sai tuloksen, joten turhaan lajia ei haastavana pidetä. Mutta kylläpä tähänkin kärpänen puraisi, miten enää ehtii treenata mitään kun haluaisi treenata kaikkea? :D
Markon tämän viikon aksassa taas monta ahaa-elämystä. Nyt rata oli helpompi muistaa. Erityisen ylpeä olin kepittelyistä, 100 % oikein. Kepeille tultiin kahdesti radan aikana kovassa vauhdissa renkaan jälkeen, lähestymiskulma kohtalaisen helppo, mutta vauhtia tosiaan suht paljon. Meille ihan uutena juttuja oli leijeröinti vastakkaiseen putkenpäähän kuin missä itse seison, lisämausteen asialle toi toinen täysin identtisessä asennossa oleva pidempi putki tuon suoritettavan putken vierellä. Eli väärä putkenpää tuli ohittaa ennen kuin pääsisi siihen oikeaan. Alun takeltelun jälkeen (molempien aivot raksuttivat äänekkäästi) saatiin homma toimimaan. Eka juoksu-A oli kehno, mutta loput kelvollisia. Oli ihanaa kuulla treenikaverilta, että meidän tekemisemme on muuttunut huikeasti ja etenkin vauhti on kasvanut silminnähden noin vuodentakaiseen, kun hän meitä viimeksi näki treeneissä. Ilahdutti. :) Muita havainnoimiani positiivisia asioita olivat hyvä irtoaminen ja tarvittaessa jarrusuhinaan reagoiminen esimerkiksi hypyllä, jolta käännyttiin 180 astetta takaisin tulosuuntaan.
Keskiviikkona Gini aloitti aamupäivän Hyvinkään uimalassa kuntouinnilla. Nyt ei ollut kaverikoiria mukana, joten aivan oman itsevarmuutensa varassa sai koira toimia. Ensimmäiseen pulahdukseen jelppasin kevyesti liivin selkämyksestä kiinni pitäen, ja hitaasti Gini hiipi alasmenoliuskan veteen saakka. Ekan uintisuoran jälkeen se olikin tosi helppo saada veteen uudelleen. :) Mahtavaa! Se kipitti häntä tötteröllä kerta toisensa jälkeen veteen, hetki ennen pulahdusta tuli aina puolen sekunnin mietintä, mutta ui kyllä ihan älyttömän rohkeasti koko puolituntisen. Pidettiin pari pidempää taukoa uintipyrähtelyn välissä. Mun ei tarvinnut kertaakaan auttaa koiraa veteen sen ekan pulahduksen jälkeen, vaan sanallinen kehotus riitti.
Iltapäivällä Fridan hommat eli hakutreenit. Erittäin hyvä päätös treenata vain yhdellä koiralla, kun ryhmässä oli yhteensä yhdeksän(!) treenattavaa koiraa viidellä henkilöllä. Alkaa mennä jo kovaksi iltapuhteeksi tuollainen määrä. Ollaan saatu pari uutta harrastajaa hakuryhmään, ihan kiva niin ei ainakaan pitäis tulla porukasta pulaa niin että ne peruttaisiin kovin usein. Fridalle tosi kivalla radalla (paljon syvää panssariuraa niin sai luonnon muotoja hyväksikäyttäen suoria pistoja aloittelevalle koiralle) kuusi maalimiestä. Kaikki näyttäytyivät ja sitten piiloutuvat hieman aluetta eteenpäin. Löysi kaikki tosi hyvin, ja pistot olivat suoria. Keskilinjalla hallinta onnistui myös edistyneemmin, uskalsin pitää koiraa irtikin ja pyytää sivulle ilman, että se lähtisi mihin itsellä veri vie. Kerran meinasi livetä itse haluamaansa suuntaan, mutta murahtamalla sain sen hyvin takaisin. Itse muistin edetä pistotusten aikana keskinlinjalla ja koitin vastaanottaa koiran seuraavan piston lähetyspaikalle.
Perjantaina aksattiin Ginin kanssa päivällä. Naksutin ensin pienelle matolle menemistä hallin lattialla, sitten siirsin maton puomin ylösmenokontaktille ja naksutin kun Gini kävi sen päällä. Muutaman kokonaisenkin puomin tein niin, että naksautin kun osui hyvin ylösmenolle. Lisäksi kepeille hakemista kaukaa, sekä avo- että umpikulmaan, lopulta molempiin onnistui hakea sisään 15-20 metrin etäisyydeltä! Etäisyyden lisäksi helpotin tehtävää niin, että oma liikkuminen tuki suorittamista, vaikka jäin itsekin siis kauas kepeistä kehumaan. Treenin päätteeksi huomasin, että Gini yhtäkkiä linkkasi etujalkaa, joten lopetettiin heti siihen ja katselin muutaman minuutin pihalla sen liikettä. Pari minuutin kuluttua en enää havainnut erityisempää ontumaa, että oliskohan kolauttanut itseään johonkin. Joka tapauksessa tiistaihin saakka Gini saa lomailla treeneistä.
Kapulanpitoharjoitukset on muuten edenneet ihan hurjasti Ginin kanssa sen jälkeen, kun otin kuvioon mukaan käsikosketuksen. Ensin klikkasin käsikosketukseen kestoa, niin että koskee muutamia sekunteja käteen. Sitten kapulan kanssa ensin nopeeta kosketusta ja sitten pidentäen pariin sekunttiin, tajusi tosi pian. Uskomatonta mutta totta, käsikosketukseen hakeutuminen onnistuu nyt myös pienen etäisyyden päästä - kapula suussa!! Eipä ole koskaan aikaisemmin suostunut ottamaan askelia kapula suussaan. Käsikosketukseen tehdyt toistotkin näyttivät aluksi hieman masentuneilta, mutta aina palkalle vapautuksen jälkeen Gini on kovin innoissaan, eli ei se itseensä tätä ole ottanut. Ja päivä päivältä se pieni ahdistunut ilmekin alkaa hävitä hommasta, eli uskomme kyllä selättävämme ällökapulan yhdessä.
Sunnuntaina oli colliemestaruudet fh-jäljellä ihan kotikonnuilla, joten menin katsomoon oppimaan lajin saloja. Neljästä colliesta (ykkösluokkalaisia) yksi sai tuloksen, joten turhaan lajia ei haastavana pidetä. Mutta kylläpä tähänkin kärpänen puraisi, miten enää ehtii treenata mitään kun haluaisi treenata kaikkea? :D
Kommentit
Lähetä kommentti