Tynkäpostaus.

Viime viikon sunnuntaina esineruudun vuoro, Frida pääsi tekemään. Se on tainnut tehdä tätä aikaisemmin ehkä neljä kertaa esineruutua? Talloin kaistaleen 20 x 50 metriä, reidenkorkuista sanikkaista aika paljon alueen keskellä, muuten selkeää sekametsää. Toin Fridan autolta ilman hallintaa, kunnes noin 10 metriä ennen lähetyslinjaa istutin ja puettiin liivit. Tarjosi aika hienosti nyt kuuliaisuutta, ei ollut kovin tuhmana kiskomassa. :) Vietiin yhdessä hetsaillen eka esine viiteenkymppiin saakka, heitin esinettä viimeiset metrit koiran nähden. Sitten hölkättiin lähetyslinjalle ja käänsin koiran, heti kun tuli vierelle ja fokusoi oikeaan suuntaan niin lähetin. Laukkasi hurjaa vauhtia, tarkensi hyvin ja tuli nopsaa laukkaa suorinta tietä takaisin, makee! Toka esine vietiin yhdessä alueen laidalle ehkä 30 metrin syvyyteen kuusen taakse ja palattiin lähetyspaikkaan; taas oli nätisti hallinnassa ja keskittyi, eteni reippaasti ja toi muitta mutkitta esineen mulle. Tähän lopetettiin, ihan huikean hieno kikkura. Palkkana oli raakaa poroa.

Sit maanantaihakua. Fridalle nyt teemana hallinta. Sai vetää noin 10 metrin päähän keskilinjan alusta, sitten puettiin liivi ja jatkettiin hallinnassa. Jo mennessä keskilinjalle se välillä vilkuili mua ja löysäsi remmiä, vau? Se alkaa nähtävästi itsekin tarjota hallintaa. Eipä sillä kovin kauaa nokka tuhissut sitten ennen lähetyksiä, että se tajusi tulla mun vierelle itse, vaikka ensin olis halunnut vetää metsään maalimiehen perään. Pääsi poispäin kulkevan maalimiehen "perään", kun oli tullut hyvin hallinnassa mun sivulle. Hyvä Frida!

Ja Gini ilmaisi kaksi maalimiestä noin 20 metrin syvyydessä suorapalkalla, aikas huikeen hienosti.

Agilityn SM-kilpailut juostiin Vantaalla 16.-17.06, mutta niistä ihan oma postauksensa...