Hieno totteleva hakukikkura.
Kesän hakuhommat on siirretty jatkossa maanantaihin. Oltiin Parolassa panssarikentän laitamilla, ihan superkiva maasto (hiekkakenttää ja metsäsaarekkeita toisella puolella ja suht nuorta tiheää lehtipuuvarvikkoa toisella puolella, alueen syvyys 50 metriä ja pituus samanmoinen). Olin suunnitellut Fridalle norjalaisen sekametsän kaltaista harjoitusta. Se sai nähdä kaksi ensimmäistä maalimiestä takarajoilla, minkä jälkeen maalimiehet siirtyivät alueella eteenpäin koiran näkemättä. Lähetin ensin ekaksi nähdylle maalimiehelle, lähti empimättä eikä ollenkaan näyttänyt siltä, että olisi halunnut vaihtaa toisen puolen maalimieheen kesken kaiken (vaikka oli sen nähnyt viimeisimpänä). Pisto oli suora ja syvä, aika huikeen hieno L-muoto ja nappasi hajun tuulen alta. Hyvä, että näköavusta huolimatta osaa siirtyä sujuvasti nenätyöskentelyyn. Maalimies kuljetti Fridaa hieman alueella eteenpäin ja sitten kutsuin luokse keskilinjalle palkatakseni. Lähetin toiseen etukulmaan toiselle maalimiehelle, sinnekin oikein hieno pisto. Kolmas maalimies oli sekin hurjan hyvä, joten jätin neljännen ottamatta. Jäi mahtava fiilis, koira teki just eikä melkein oikein. Gini kävi vain haukkumassa kahdelle maalimiehelle ja sai ruokaa/lelun. Silläkin alkaa hyvin haukkuminen tulla ulos, kun se huomaa, ettei suorapalkkaa heti tule.
Tiistaina meillä oli koirakkopaikka Kantoluodon koulutukseen Fridan kanssa. Etukäteen kerroin koiran tasosta ja mainitsin, että ympäristön häiriö saattaa olla haaste ja kovinkaan paljon tekniikkaa ei osata vielä. Sanoin, että kapulan pidoissa on vähän haluttomuutta/epävarmuutta/mälväilyä ajoittain, että niitä voisi katsella mikäli koiran keskittyminen riittää. Frida taisi pari kertaa vilkaista yleisöä paikalle kävellessä ja keskittyi sitten ottamaan muhun kontaktia, loistopenikka! Ekana perusasentoon (joka Jarin mielestä aiiika hyvä :D), sitten esiteltiin ongelma eli kontakti hukkuu joskus kun otetaan askel johonkin suuntaan. Ohjeena saatiin tähän simppelisti vain vahvistaa palkan suuntaa ylöspäin vasemmalla kädellä, tätä tehdään paljon, jotta selkenee koiralle täysin. Palkkakättä häivytellään pois ja kontaktin tulee pysyä - palkka tulee aina ylhäältä sivusaumasta. Eli tämän asian suhteen otetaan askel taaksepäin, olen kiirehtinyt itse liikaa.
Toisena juttuna se kapula. Ensin koira palkittiin aktiivisuudesta minua kohtaan, kun kapula tuotiin esiin. Se sai katsoa kapulaan, korjatessaan huomion minuun naksutettiin ja palkattiin. Koirasta muokattiin aktiivinen kapulan läsnäollessa. Vähitellen kapulaa vietiin lähemmäs, ja koska koira oli aktiivinen ja vastaanottava se tarttui ihan pyytämättä kapulaan. Ensin riitti nopea ote, sitten pitoa pidennettiin pikkuhiljaa. Muutaman kerran koitti mälviä, silloin kapula vain otettiin suusta pois ja palkan mahdollisuus poistui. Loppupään toistot oli jo oikein hyviä ja piti pisimmillään kymmenen sekuntia täysin rauhallisella suulla. Jos koitti ns. iskeä kapulaan niin sellaisia pitoja ei hyväksytty vaan kapula vedettiin pois ulottuvilta.
Giniin liittyen suuri ahaa-elämys tuli toisen koirakon treeniä seuratessa. Koira oli todella kiinni palkoissa (nameissa), jolloin teki käskyt sinnepäin ja tonnepäin, jätti tekemättä käskyjä tai teki vääriä liikkeitä käskyn saadessaan. Kun koiran aktiivisuus käännettiin kohti ohjaajaa, loppupuolella treeniä se teki huiman paljon paremmin. Tajusin, että tokossa Gini on kiinni namipalkassa tosi lujasti, jolloin osa sen keskittymisestä menee vain siihen, että se miettiin nameja. Tällöin se ei ole optimaalisen vastaanottava käskyille ja tekee vasta tokalla käskyllä tai vääriä liikkeitä. Aletaan sen kanssa siis vaihtamaan koko tunnetilaa tokoon ja vahvistamaan erilaista keskittyneisyyttä minuun.
Keskiviikkona testailtiin edellispäivän oppeja. Kapulaharjoitus Fridan kanssa meni todella hienosti, vain pari toistoa, jotta onnistuu varmasti ja motivaatio säilyy. Lisäksi perusasennon paikkaa ja kontaktinpitoa eiliseen tapaan. Ginille naksuttelin minuun keskittymistä, kun luopui kunnolla kyttäämästä namikäsiä.
Loppuviikosta kuuntelin Sporttirakista hyvän hakukoulutusluennon, josta sain taas parantamisen varaa omaan treenaamiseen. Jatkossa mikäli haamuja käytetään, koiran tulee ensin lukita katse haamun olinpaikan suuntaan mun näyttämänä ja vasta sitten haamu näyttäytyy ko. paikassa. Tämä vähentää koiran vilkuilua minne sattuu keskilinjalla ("missä se maalimies nyt oikeen näkyy") ja opettaa sille, että ohjaaja näyttää mihin suuntaan katse lukitaan ja siellä se maalimies myös on, ei muualla. On nimittäin havaittu, että vaikka vilkuileva koira kohdistaisikin lopulta katseen näytettyyn alueeseen, se usein lähetyksen jälkeen vaihtaakin suuntaa sinne minne vilkuili aikaisemmin.
Edellistä vinkkiä kokeilin lauantain hakutreeneissä Fridan kanssa, pyrin saamaan katseen ensin lukituksi ja vasta sitten haamun näkyviin. Otin ekat kaks muistikuvina ja toiset kaks muistikuvina, muistaa kyllä erittäin hyvin mihin pitää lähteä. Sain koko treenin videolle, mistä on kätevä katsoa omat virheet. Yllä yksi lähetys, sekin taitaa kyllä olla hippasen vino. (Murrr, minä!) Treenikaveritkin huomauttivat, että lähetin monesti vähän vinoon, vaikka pistotus pitäisi olla 90 astetta keskilinjaan nähden, tämä pitää korjata! Lisäksi otetaan ohjelmaan hallinnan lisäys, eli Frida saa vetää melkein keskilinjan alkuun, missä se puetaan. Liivien pukemisen jälkeen on oltava hallinnassa ja kuulolla, vetämistä ei sallita lainkaan sitten enää. Tänään se nimittäin ekan ukon jälkeen karkasi tokalle toiselle puolelle, kun mun ote lipesi liinanpätkästä. Ei saanut maalimieheltä mitään reaktiota, joten tuli huudosta pois ja lähetettiin uudelleen oikeaoppisesti. Mutta onpa se saanut ihan huiman motivaatiobuustin koko otus! Gini teki kolme haukkuilmaisua Elinalle, sai ruokaa ja/tai pallon palkkana. Se alkaa kyllä oikein hienosti oivaltaa tämän homman, joten uskoisin, että kun taas otetaan sen kanssa hakurataa niin joillekin maalimiehille sen haukun voi jo odottaa.
Samana päivänä Ginin kanssa treenattiin Tampereella aksaa, SM-joukkuetreenin merkeissä. Paikalle pääsivät Sari ja Hilpi sekä Outi ja Duplo. Me otettiin puomin kertausta ja keppejä vähän eri variaatioilla, sekä A:ta ja keinua. Pääpiirteissään meni oikein hienosti, haastava keppilähestyminen tehtiin pari kertaa ennen kuin onnistui. Poispäinkäännös kepeille onnistui tosi kivasti, puomi oli mahtavasti muistissa. Tiistaina vielä yksi pieni viimeistelytreeni luvassa.
Tiistaina meillä oli koirakkopaikka Kantoluodon koulutukseen Fridan kanssa. Etukäteen kerroin koiran tasosta ja mainitsin, että ympäristön häiriö saattaa olla haaste ja kovinkaan paljon tekniikkaa ei osata vielä. Sanoin, että kapulan pidoissa on vähän haluttomuutta/epävarmuutta/mälväilyä ajoittain, että niitä voisi katsella mikäli koiran keskittyminen riittää. Frida taisi pari kertaa vilkaista yleisöä paikalle kävellessä ja keskittyi sitten ottamaan muhun kontaktia, loistopenikka! Ekana perusasentoon (joka Jarin mielestä aiiika hyvä :D), sitten esiteltiin ongelma eli kontakti hukkuu joskus kun otetaan askel johonkin suuntaan. Ohjeena saatiin tähän simppelisti vain vahvistaa palkan suuntaa ylöspäin vasemmalla kädellä, tätä tehdään paljon, jotta selkenee koiralle täysin. Palkkakättä häivytellään pois ja kontaktin tulee pysyä - palkka tulee aina ylhäältä sivusaumasta. Eli tämän asian suhteen otetaan askel taaksepäin, olen kiirehtinyt itse liikaa.
Toisena juttuna se kapula. Ensin koira palkittiin aktiivisuudesta minua kohtaan, kun kapula tuotiin esiin. Se sai katsoa kapulaan, korjatessaan huomion minuun naksutettiin ja palkattiin. Koirasta muokattiin aktiivinen kapulan läsnäollessa. Vähitellen kapulaa vietiin lähemmäs, ja koska koira oli aktiivinen ja vastaanottava se tarttui ihan pyytämättä kapulaan. Ensin riitti nopea ote, sitten pitoa pidennettiin pikkuhiljaa. Muutaman kerran koitti mälviä, silloin kapula vain otettiin suusta pois ja palkan mahdollisuus poistui. Loppupään toistot oli jo oikein hyviä ja piti pisimmillään kymmenen sekuntia täysin rauhallisella suulla. Jos koitti ns. iskeä kapulaan niin sellaisia pitoja ei hyväksytty vaan kapula vedettiin pois ulottuvilta.
Giniin liittyen suuri ahaa-elämys tuli toisen koirakon treeniä seuratessa. Koira oli todella kiinni palkoissa (nameissa), jolloin teki käskyt sinnepäin ja tonnepäin, jätti tekemättä käskyjä tai teki vääriä liikkeitä käskyn saadessaan. Kun koiran aktiivisuus käännettiin kohti ohjaajaa, loppupuolella treeniä se teki huiman paljon paremmin. Tajusin, että tokossa Gini on kiinni namipalkassa tosi lujasti, jolloin osa sen keskittymisestä menee vain siihen, että se miettiin nameja. Tällöin se ei ole optimaalisen vastaanottava käskyille ja tekee vasta tokalla käskyllä tai vääriä liikkeitä. Aletaan sen kanssa siis vaihtamaan koko tunnetilaa tokoon ja vahvistamaan erilaista keskittyneisyyttä minuun.
Keskiviikkona testailtiin edellispäivän oppeja. Kapulaharjoitus Fridan kanssa meni todella hienosti, vain pari toistoa, jotta onnistuu varmasti ja motivaatio säilyy. Lisäksi perusasennon paikkaa ja kontaktinpitoa eiliseen tapaan. Ginille naksuttelin minuun keskittymistä, kun luopui kunnolla kyttäämästä namikäsiä.
Loppuviikosta kuuntelin Sporttirakista hyvän hakukoulutusluennon, josta sain taas parantamisen varaa omaan treenaamiseen. Jatkossa mikäli haamuja käytetään, koiran tulee ensin lukita katse haamun olinpaikan suuntaan mun näyttämänä ja vasta sitten haamu näyttäytyy ko. paikassa. Tämä vähentää koiran vilkuilua minne sattuu keskilinjalla ("missä se maalimies nyt oikeen näkyy") ja opettaa sille, että ohjaaja näyttää mihin suuntaan katse lukitaan ja siellä se maalimies myös on, ei muualla. On nimittäin havaittu, että vaikka vilkuileva koira kohdistaisikin lopulta katseen näytettyyn alueeseen, se usein lähetyksen jälkeen vaihtaakin suuntaa sinne minne vilkuili aikaisemmin.
Edellistä vinkkiä kokeilin lauantain hakutreeneissä Fridan kanssa, pyrin saamaan katseen ensin lukituksi ja vasta sitten haamun näkyviin. Otin ekat kaks muistikuvina ja toiset kaks muistikuvina, muistaa kyllä erittäin hyvin mihin pitää lähteä. Sain koko treenin videolle, mistä on kätevä katsoa omat virheet. Yllä yksi lähetys, sekin taitaa kyllä olla hippasen vino. (Murrr, minä!) Treenikaveritkin huomauttivat, että lähetin monesti vähän vinoon, vaikka pistotus pitäisi olla 90 astetta keskilinjaan nähden, tämä pitää korjata! Lisäksi otetaan ohjelmaan hallinnan lisäys, eli Frida saa vetää melkein keskilinjan alkuun, missä se puetaan. Liivien pukemisen jälkeen on oltava hallinnassa ja kuulolla, vetämistä ei sallita lainkaan sitten enää. Tänään se nimittäin ekan ukon jälkeen karkasi tokalle toiselle puolelle, kun mun ote lipesi liinanpätkästä. Ei saanut maalimieheltä mitään reaktiota, joten tuli huudosta pois ja lähetettiin uudelleen oikeaoppisesti. Mutta onpa se saanut ihan huiman motivaatiobuustin koko otus! Gini teki kolme haukkuilmaisua Elinalle, sai ruokaa ja/tai pallon palkkana. Se alkaa kyllä oikein hienosti oivaltaa tämän homman, joten uskoisin, että kun taas otetaan sen kanssa hakurataa niin joillekin maalimiehille sen haukun voi jo odottaa.
Samana päivänä Ginin kanssa treenattiin Tampereella aksaa, SM-joukkuetreenin merkeissä. Paikalle pääsivät Sari ja Hilpi sekä Outi ja Duplo. Me otettiin puomin kertausta ja keppejä vähän eri variaatioilla, sekä A:ta ja keinua. Pääpiirteissään meni oikein hienosti, haastava keppilähestyminen tehtiin pari kertaa ennen kuin onnistui. Poispäinkäännös kepeille onnistui tosi kivasti, puomi oli mahtavasti muistissa. Tiistaina vielä yksi pieni viimeistelytreeni luvassa.
Kommentit
Lähetä kommentti