Agility-SM 2018 Vantaa.

Tärkein asia radalla, katso koiraa. <3.

Oli kerrassaan mahtavaa, että saimme tulokset viime tipassa kasaan agilityn SM-kilpailuja varten. Niihin osallistuminen on ollut yksi mun haaveistani ja lähdettiinkin matkaan superhyvillä fiiliksillä, jännitystä oli yllättävän vähän ja halusin vain, että molemmat nautitaan viikonlopusta. Kisapäivät olivat tosi helteisiä, mutta meidän lähtövuorot sijoittuivat aamuihin, joten pahin kuumuus ei ollut meidän riesanamme. Kisapaikkana kyseinen urheilupuisto oli ihan yliveto, radoille näki katsomosta loistavasti, järjestelyt oli hyvin toteutettu ja aikataulut pitivät. Ja tosi kiva oli nähdä tuttuja ja kavereita pitkästä aikaa.

Lauantaina kilpailimme E-HKK:n maksijoukkueessa yhdessä Sarin ja Hilpin, Outin ja Duplon sekä Päivin ja Ilon kanssa. Minun vähimmäistavoitteeni oli saada tulos radalta, olipa se mikä hyvänsä. Lauantain rata oli Henri Luomalan käsialaa, pidin siitä kovasti. Pahimmat "testikohdat" olivat alun hyppypyöritys, A-esteen/puomin kontaktit sekä kepeille vienti. Myös radan lopussa useat koirat kääntyivät suorasta putkesta väärään suuntaan loppusuoraan nähden. Alla mittasuhteiltaan ehkä hieman vääristynyt tekele joukkueradasta.

Lähdimme Ginin kanssa radalle iloisin mielin, koira jäi moitteetta istumaan lähtöön. A:lla näin itsekin Ginin räikeän pompun kontaktin yli ja juuri kepeille vienti oli vähän haparoiva (katsoi ensin pituutta ja bongasi kepit sitten), loppurataan olen supertyytyväinen, ihan huippuaksaa meidän tasoon nähden ja uskalsin edetä reippaasti ilman kauheita varmisteluita. :) Oli kyllä hirmuisen hyvä olo radan jälkeen. Joukkukaverit eivät nähneet tuomarin antamaa kontaktivirhettä katsomosta ja aluksi spekuloitiin, että oliko peräti nollarata. Tulospalvelusta sitten varmistettiin, että tulos on 5.

Tokana menivät Päivi ja Ilo, varma nollasuoritus heille. Kolmosena Hilpi, nahkakiituri oli ihan omissa nopeuksissaan ja teki hienoa rataa, mutta valitettavasti hyl tuloksena kun ei hakenut hankalassa kohdassa takaakiertoon vaan hyppäsi hypyn väärin päin. Sitten jännitettiin ankkuriosuuksia ja riemu oli katossa, kun Outi ja Duplo vetäisivät hienon nollan! Tässä vaiheessa oltiin kymppisakissa joukkueen kanssa ja sekin tuntui uskomattomalta. Seurasimme vielä viimeisten huippuankkurien osuudet, ja fiilikset nousivat edelleen kun ankkureille yksi toisensa jälkeen tuli jokin virhe tai hylly radalla. E-HKK:n listasijoitus nousi ropisten...Viimeisen ankkurin jälkeen hieroimme silmiämme, netin tulospalvelun lopputuloksissa neljänneksi - WAU! Lähdimme heti Sarin kanssa kävelyttämään koiria ja ehdimme melko kauas stadionilta, kun Outi sitten soitti, että juoskaa äkkiä tänne, oltiin kolmansia! Hetki meni sisäistää asia, sitten juostiin pikapikaa takaisin stadionille kunniakierrosta varten. Tuloslaskelmat eivät olleet ehtineet vielä päivittyä lopullisesti kun tuloksia syynäilimme ja pronssimitali on kyllä ihan sanoinkuvaamattoman upea saavutus. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue, E-HKK! Mukana tänä vuonna oli 78 joukkuetta, joten aivan älytön saavutus olla kolmansia! Meidän tiimi oli loistava, KIITOS kaikille.

Seuraavana päivänä yksilöt, rata oli erittäin kivan oloinen, Sveitsin Sascha Grunder oli tehnyt tosi hyvää työtä. Pahimpina ansoina koin neloshypyn jälkeisen muurin sekä kutoshypyn takana olevan putken, ja ne koituivatkin meidän ansoiksi. Gini aloitti hyvin ja saksalainen kolmoselle oli hieno, nelosen jälkeen oli ajautumassa muurille mun käskyistä huolimatta, sitten kuitenkin korjasi kohti keppejä, mutta meni sisään väärin. Uusinnalla kepit hienosti, mutta sitten takaakierron sijaan puikkis haki komeasti mutkaputkeen. :) Harvemmin on näin lennokkaalla päällä että lähtee ihan omille radoilleen, hassu eläin. Loppurata meni mahtavasti, ilman turhia paineita, yhdelle hypylle valssi myöhästyi aika rumasti. Gini on aivan PARAS aksakaveri. <3 Meidän tiimistä Outi ja Duplo pääsivät finaaliin, missä myös komea rata hyllystä huolimatta. Onnea!

Päivän päätti palkintojenjako. Upea tunne seisoa korokkeella ja saada mitali kaulaan. E-HKK:n taustatiimi kannusti aivan huipusti ja saimme kuohuviinit päällemme, kun Terhi oli kiikuttanut meitä varten pullollisen kisapaikalle. Kiitos kaikille auttaneille, kannustaneille ja suurin kiitos ihan parhaille joukkuelaisille! Erityiskiitos kasvattajalle Elinalle ja Timolle tsempeistä ja E-HKK:n Terhi ja Pasi kaikesta jelpistä ja siitä, että te tuomarin mukaan "crazy finns" teitte palkintojenjaostakin oikeaa juhlaa.

Tässä kiteytyvät viikonlopun fiilikset.

Ja tärkeimpänä, KIITOS GINI! <3