Testing testing.

Rauniot taas 09.05., ihana kesäkeli suorastaan. Juteltiin Fridasta porukan kanssa ennen treenejä, lähinnä 'hallinnasta' treeneissä ja sen vaikutuksesta koiran motivaatioon. Nyt päätettiin sitten kokeilla sitä, että Frida saa varsin vapaasti siirtyä keskilinjalle, vaikka kiskoen: alussa tärkeintä on rakentaa sille maalimiesmotivaatio, ja tiedänhän minä kyllä, että se on tärkeintä. Eli namittelusiirtymiset huitsin nevadaan toistaiseksi, vaikka vielä pari postausta sitten muistaakseni tätä itse vannotin. :D Niin ne suunnitelmat muuttuvat. Meininki olis se, että sitä hallintaa aletaan pikkuhiljaa sitten vaatia myöhemmin vähitellen matkaa pidentäen, nyt koiralle on mahdottomuus siirtyä autolta keskilinjalle kuulolla. Keskilinjalla sitten vaadittiin se kuulolle tulo ja siisti sivulletulo, minkä jälkeen keskittymisestä sai lähteä hommiin. Nyt testattiin tämä kolmelle ukolle ja tuntui toimivan kivasti. Maalimiehet toivat Fridan syötellen takaisin lähetyspaikalle, niin ehkäistiin myös sen itsenäinen turha juoksentelu pistolta palatessa.

Ginille kolme piiloa, eka ukot valmiina molemmin puolin aluetta ja sitten viimeinen meni vielä kun ekat oli löytyneet. Gini teki hienosti töitä, mutta betoni-ikkunaan ei oikein tiennyt kuinka pääsisi ja mun piti käydä tukemassa ja näyttämässä, että sinne pääsee kiipeämällä tietyllä tavalla. Loput sujuivat hyvin. Alla vähän kivoja kuvia treeneistä.

Siskokullat terassilla kisarupeaman jälkeen.

Helatorstaina oli Sastamalassa kaksi agistarttia, eka meni sählingiksi. Gini väisti keinua ja otti varmasti melkoisesti häiriötä kaikesta ympärillä, poistuttiin sitten radalta ihan suosiolla. Ekat ulkokisat yli vuoteen(?) ja sen kyllä huomasi. Eiköhän se siitä, kun tulee taas tottumista alle. Toinen agirata oli jo rohkaisevampi, 10 rv ja viidenneksi sijoitus. Ginin sisko tuli tässä toiseksi mahtavalla nollaradalla.

"Ryysäämällä raunioille" on meidän motto.

Lauantaina aloiteltiin vähän aikaisemmin hellepäivän hakutreenit Parolannummella, meidän ekat tälle vuodelle. Jee näitä on ollut ikävä! Frida sai taas edetä innolla autolta keskilinjalle, missä sitten vaatimus oli rauhoittua sivulle. Kolme maalimiestä vuorotellen, jokainen ensin näyttäytyi ja sitten koiran näkemättä eteni aluetta noin 10 - 20 metriä. Nämä meni hienosti treenimäärään nähden, irtoamisessa ei ole ainakaan ongelmaa, sillä ekasta etukulmasta taisi tulla reilut 70 metriä syvä osittain juoksemisen ilosta... Hienoa oli huomata, että pistoista tuli L-muotoisia tosi hyvin tällä menetelmällä. Lienee siis käyttökelpoinen tapa myöhemminkin. Tokalla pistolla Frida meinasi lähteä etenemään aluetta vähän aikaisin, mutta päätti sitten itse vielä ottaa syvyyttä viiteenkymppiin, ennen kuin lähti eteenpäin <3.
Ginille samalla asetelmalla kolme maalimiestä. Eka pisto hieno toiseen etukulmaan. Tokaa maalimiestä ei näytetty etukäteen - ei ekalla lähetyksellä löytänyt sitä vastakkaisesta etukulmasta, mutta teki hienosti epäröimättä töitä myös uudella lähetyksellä eikä luovuttanut. Kolmonenkin oli hyvä, tämän sai taas nähdä vilaukselta ja lähetys kun maalimies ehti edetä alueella sopivasti ja piiloutua. Nyt irtosi tosi reippaasti, on saanut kyllä itseluottamusta mun mielestä hakuhommissa.

Hirveän rakeinen kuva, mutta Gini on tässä niin söpö.

Tampereella oli äitienpäivänä kisat, joissa meillä oli kaksi agirataa. Eka oli vähän haastavahko, mutta karistin ne ajatukset ja ajatuksena oli vain ohjata rauhassa ja keskittyen. Nollalla päästiin maaliin ja lopputuloksissa toiselle sijalle. Tällä radalla oli oikein hyvä juoksu-A, sen sijaan puomin kontaktilta varasti ja sen takia meinattiin tehdä virhekin, mutta pelastin tilanteen muuttamalla ohjausta tilanteen vaatimalla tavalla. Keinun teki nyt hyvin, Sastamalassa ohitti sen ekalla yrityksellä. Palkintopallilla oli harvinaislaatuisesti kaksi nahkacollieta.
Tokalla aksaradalla sitten eka rima alas (lähdössä jouduin pyörittämään kolmesti ennen kuin jäi, saattoi vaikuttaa tähän varovaisuutena) ja puomilta karmea loikka käskyistä huolimatta, joten juostiin vaan maaliin, ei ollut keskittymistä tässä mukana etenkään koiralla. Intoa oli vaan ei järkeä.

Palkintolelu!