Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt...

...jos metsään haluat mennä nyt, näät sammalet myllätyt.

Jee, vuoden ensimmäinen esineruutu tehty! Kaistale oli noin 10 m x 30 m. Gini aloitti, tarkoitus pykälällä nostaa Fridan motivaatiota, kun joutuu ekana kattomaan. Ginille vein pari esinettä myös alueen etuosan puolelle. En laittanut mitään hankalia esineitä tänään, vaan sellaisia, mistä neiti hienohelma herkkäsuu voi ottaa kiinni ihan huoletta (= pehmeä tossu ja pehmopallo). Lähti lähetyksestä ensin ihan takarajalle saakka, häntä viuhtoen etsi ja oli kyllä hirmuisen innoissaan. Aika nopsaan nenä aukesi. Ekana löytyi tossu, toi hienosti pudottamatta. Sitten toka lähetys vähän kaistaleen toisesta reunasta, pehmopallonkin tarkensi tosi hienosti ja toi nätisti. Vikan purkin ansaitakseen Gini sai etsiä polulta hajustetun kepin ja ilmaista sen, tosi nätisti teki.

Fridalle tehtiin niin, että tallottuani alueen näytin ensin sille palkkapurkin taskusta. Sitten vietiin yhdessä innostaen lasten rantasandaali suoraan eteenpäin noin 10 metrin syvyyteen. Vein lähetyslinjalle ja lähetin samantien hakemaan. Toi hyvin, mutta luovutuksessa pudotti maahan ja vaadin sitten nostoa mun käteen, minkä toki teki. Toisen esineen vein niin, että koira istui odottaen lähetyspaikalla ja se suunnilleen näki, mihin esine jäi (esineenä my little-pony :D). Lähetys taas aikalailla samantien, löysi pian ja palautti reippaasti. Jätettiin kahteen esineeseen, meni niin hienosti.

Treenin päätteeksi koirat sai leikkiä keskenään tovin, hienosti löytyi lähimmäinen jorpakko ja Frida saattoi joutua shampoopesulle, kun päästiin kotiin...
Kotona Gini teki vielä ohjatun kapulalla pitoja, palkkana jääkaapista kaikkea potentiaalisesti ihanaa kuten itse tehtyjä lohkoperunoita ja leivänpäälliskinkkua. Toimi jepasti eikä ollut oikeastaan lainkaan 'huolestuneen' oloinen.

Kesälle käytössä Seresto-punkkipanta molemmilla, suositus!

Ulkoilueväät on hyvä olla mukana.

Ihanaa, kun pääsee taas tekemään maastoja. Ja nyt lupaan itselleni, että tallon niitä namijälkiä Fridalle useamman lähiaikoina, vaikka se onkin hemmetin tylsää puuhaa. Jäljellä Ginin kanssa ajattelin aloittaa vuoden motivoivalla jäljellä, joka on parisataa metriä pitkä helpoilla kepeillä. Alusta asti pitää kuitenkin malttaa vaatia se rauhallisuus keppien luona ennen kuin jatketaan jäljellä eteenpäin. Viime vuoden ehdottomiin treenionnistumisiin kuuluukin juuri tuo keppikäyttäytymisen muokkaaminen, sillä vuoden viimeiset jäljet oli todella mahtavia ja vuoden ekat aika kammottavia niihin verrattuna. Tunnetilalla on älytön merkitys suoritukseen ja tässä se tuli erinomaisesti ilmi. Ennen muutosta Gini hukkasi jälkeä aika usein ja säntäsi purkeilta (+ kepeiltä) eteenpäin hurjaa vauhtia heti palkat syötyään. Uskon ja luulen, etteivät ne kepit edelleenkään ole sille vielä isompi asia kuin se itse jäljestäminen (enkä tiedä kasvavatko ne edes sellaisiksi), mutta hyvään suuntaan on edetty kertakaikkiaan. Kaikessa tekemisessä olisi kyllä muistettava se tunteen merkitys. Fridan kanssa siis samaa rataa, jäljelle pääsee paalulta vasta, kun on fokusoitunut ja rauhallinen mielentila. Ja vaadittava se, että jokainen askel tsekataan ilman rynnimistä. Hyvää hauistreeniä siis luvassa, kun roikkuu remmissä kiinni.
Janaharjoittelu pitäis myös ottaa kuvioon mukaan Ginille, kaivelin siis viime vuotiselta pk-leiriltä mun muistiinpanot siihen liittyen. Aloitamme varmaan namiaskelilla janan tekemisen, janan päähän palkkapurkki ja purkilta sitten jälki (tuoreempi, pelkät askelet) jatkuu eteenpäin. Vasta kun tämä sujuu, niin jälkeä siirretään eri kohtaan janalla.
Hakuhommien puolella Fridan kanssa erillisissä harjoituksissa hallinnassa saapuminen keskilinjalle sekä edelleen suoria pistoja suorapalkalla tai sellaisia, mihin tulee hyvä L-muoto luonnostaan helposti (esim. maastonmuodot siihen otolliset, ja toki tuulen suunta pitää katsoa). Mahdollisimman nopeasti pistoja syvennetään, kun suora juoksulinja löytyy. Tähän käytetään varmasti jonkinlaisia ääni/näköapuja välillä. Pitää myös miettiä, että tekiskö vain yhden koiran kanssa per treenisessio, niin on jotenkin selkeämpi keskittyä kun on vain yksi muistettava treeni pään sisällä. Ja lupaan myös, että jatkossa mietin paremmin hakuharjoitukset valmiiksi vaikka paperille saakka, nyt kun tunnen myös treenattavat alueet jo kohtalaisesti ennalta. Ginin hakuhommissa päästiin viime syksynä haukkuilmaisun tuomiseen metsän puolelle maalimiesten yhteyteen. Se tarjosi haukkua pari kertaa ihan ilman "vaatimista" eli suorapalkan yhteydessä, joten ilmeisimmin se alkaa olla sen mielestä hauska treeniin liittyvä elementti. Edelleen Giniä haukutetaan jokaisessa treenissä myös radan ulkopuolella jollekin treenikaverille. Radalla haukku on mukana vielä harvoin. Toinen iso juttu on risteily radalla, joka mun oman ymmärtämättömyyden takia ei toimi lainkaan (siis kaikissa historiamme treeneissä ennen viime kesää oon antanut koiran palata samoja jälkiä linjalle mitä se on maalimiehelle juossut). Gini palaa siis maalimieheltä mielellään kyseisen piston lähetyspaikkaan, vaikka sen tulisi tulla suorinta tietä mun luokse seuraavalle lähetyspaikalle. Tähän siis korjaussarjaa haetaan tänä vuonna, todennäköisesti maalimiehen täytyy hetki pitää Ginin remminpätkästä kiinni, jotta saan sen keskittymään mun uuteen olinpaikkaan linjalla ja sitten palkattua keskilinjalla kun se tulee oikein suorinta reittiä. Joo, ja Ginille myös L-muodon hakemista ja syviä pistoja edelleen, paljon. Pitää avata Reija Niemisen Haamuja tuulessa -kirja uudemman kerran ja kerrata asioita.