Pk-lajeja ja sorsakauden alku.

15.08 kävimme ekaa kertaa Kennelkerhon tottiksissa. Kumpikaan koira ei oo koskaan ennen treenannut Kirstulassa, joten tehtiin ihan helppoja juttuja ja katseltiin ympärillemme.

Pyllistys viime kevään treeneistä.

Frida aloitti kontaktin ottamisella ja hivuttauduttiin vähitellen kentälle sen kanssa. Palkkailin ihan siitä, että huomioi minut eikä ympäristöä, ja hienosti se pääosin oli. Hieman kokeili laskea nenää nurmikolle, sen yksiselitteisesti estin ja kehuin kun teki oikein. Tehtiin muutama avustettu perusasento sekä kontaktin pitoharjoitusta niin, että Tiia hieman häiriköi. Pari kertaa meni lankaan ja huomautin "äp", minkä jälkeen alkoi jo hieman yliyrittämällä pitää kontaktia ja mua meinasi naurattaa sen totinen ilme. :D Ensimmäiseksi kerraksi suoriutui hyvin tästä. Eteenistumista otin parkkiksella pari kertaa ihan 30-50 cm etäisyydeltä kutsuen, jotta saataisiin mahd. suoria toistoja. Meinasin ensin jättää kapulanpidot tekemättä, kun ajattelin että menee pipariks, mutta onneksi tein. Olivat meinaan Fridan melkein parhaita tähän asti, tauko on tehnyt terää. Ei mälvännyt ja piti kunnes sai irrottaa, sain hipelöidä laippojakin eikä irrottanut. Vau!! Ja maltoin itse vielä lopettaa kahteen pitoon, saatiin superhyvät suoritukset.

Gini oli tapansa mukaan iloinen pikkuvieteri <3. Sivulletulot oli alussa ihan höpöhöpöjä, kun se loikkasi vierelle vaan jotenkin, koska oli niin kivaa. Sitten se alkoikin skarpata. Otin liikkeellelähtöjä pari kappaletta ja palkkasin parin askelen jälkeen, sitten luoksarin kokonaisena (etujalat mun varpaille :D) ja toisen luoksarin suoraan lelulle vauhtia hakien. Liikkeestä seisomista kaksi kertaa, toisen palkkasin seisomisesta ja toisen kokonaisena. 

Nyt on uusi tottistreenipaikka siis korkattu ja on kyllä hyvät puitteet. Toinen uusi paikka käytiin sitten 16.08 keskiviikkona, kun päästiin vierailemaan hakuryhmään, jossa ei olla aikaisemmin treenattu. Oikein mukavaa porukkaa ja päästään mukaan toistekin. Jospa edistystä tapahtuisi.

Hei me reenataa!

Frida sai käydä napsimassa palkkapurkeista ruokaa, kun ryhmäläiset kulkivat metsässä ristiin rastiin kävellen. Eipä haitannut vieras porukka, ahnaasti se meni ruokaa pummimaan ja kiipesi istuvien ihmisten syliin mussuttamaan. Luodaan näin motivaatiota hommiin ja aloitetaan varsinainen treenaaminen todennäköisesti hajuhakuja tekemällä. Fridalle en halua yhtään enempää silmien käyttöä, vaan ohjaan sen mieluusti mahdollisimman vahvasti nenäosastolle heti alkuunsa. Toki treenitehosteena voidaan hyvin sitten jatkossa käyttää muutamia näkö- ja ääniapuja tarvittaessa.

Fridan suunnitelmat hakutreeneihin;

• Ukkoja 20-30 metrin etäisyydelle palkkapurkin kanssa niin, että näkee piiloon menemisen, hetsaten pääsee etsimään. Suorapalkka. Motivaatiotreeniä ja rohkeutta irrota. Kuitenkin niin, että viimeinen tarkennus on tehtävä nenällä eikä silmillä.
• Hajuhakuja lyhyeltä matkalta, täytyy olla aika hyviä umppareita tai muuten tiheitä pusikoita, ettei bongaa silmillä. Näitä tehdään niin, että lähetyspaikka siirtyy aikas pian keskilinjalle. Ensin siis tietysti piilot eivät ole kaukana ja lähetetään kun saa hajun, mutta vähitellen haju haetaan kauempaa ja kauempaa ja voidaan hajun saamisen jälkeen jättää haju "muistiin" ja pakitella keskilinjalle asti lähettämään.

Gini sai tehdä neljä suoraa pistoa ukoille, 40-50 metriä oli etäisyys keskilinjalta. Ensimmäisen ukon näki piiloutuvan, loput olivat valmiina piilossa. Kolmannella pistolla hieman pysähtyi katselemaan piiloa kauempaa (maalimies oli ehkä oudossa asennossa, en nähnyt kunnolla), mutta meni sitten pienen kaarroksen kautta ukolle (juoksi läheltä 1. ukon piilopaikkaa ja kaarsi sitten aluetta eteenpäin). Jokaiselle pistolle lähti reippaalla laukalla ja loppupalkkapallolla leikki ennestään vieraiden tyyppien kanssa hyvin. Kyllä se vaan tykkää hakuilusta. Pitää vain rohkeasti viedä ukot syvälle alueelle koska irtoaminen on hyvää, ja vaikeuttaa tehtäviä pian. Siirtymiin pitää saada tolkkua vähän, mutta Ginillä on niin kova veto metsään etteivät namit oikein tässä kohtaa treeniä kelpaa minulta. :)

Ginin suunnitelmat hakutreeneihin;

• Jospa sitä nyt uskaltaisi sitä haukkuilmaisua lähteä rakentamaan. Hui.
• Suoriin pistoihin panostaminen. Tuntuu, että välillä jos ei heti saa hajua niin saattaa kurvata saman puolen aiemman piston alueelle tsekkailemaan. Eli alueella edetään, ei pakiteta. Lähdöt olivat kyllä aikas suoria, mutta saattaa kurvata sitten jossakin neljässäkympissä taakse.
• Lisäksi pistoista pitäisi saada "L"-muotoisia kuten kuuluu, välillä ei näytä miltään kirjaimelta pistot. :D
• Umppareita esim. kuoppia tms, ei olla aikoihin otettu.

Haukkuilmaisu taitaa olla se, mikä luonnostaan Ginille tulee, joten sen suhteen aloinkin tehdä vihdoin töitä. Lenkillä valitsin käskyksi "haukkuu" ja hetsailin Giniä juoksentelemalla ja hyppimällä itse hokien tätä sanaa, kunnes se spontaanisti haukahti ja sai palkan. Aika nopsasti se sai käsityksen ideasta, loppulenkillä sain jo haukahduksia irti vain kyykistymällä maahan ja hokemalla sanallista käskyä innostavasti. Myöhemmällä lenkillä menin itse piiloon ja olin passiivinen, vapautin Ginin käskyllä "ukko" ja kun se tuli luokse sanoin "haukkuu" ja sain irti muutaman haukun! Tähän pitänee ottaa lelupalkkaus mukaan, jotta saa vielä lisää itsevarmuutta haukkuun. En kuitenkaan halua, että haukku on pätkääkään epävarmaa kun siirrän sen maalimiehille.

Kodin viereinen lenkkimetsä, aika jees!?

Rasvattu salama treenasi vesinoutoja vielä ennen sorsakauden avausta.

Palkat kelpaa, ai että!

Käytiin perjantaina 18.08 Ginin kanssa ajamassa jälki tuohon lähimetsään; ehkä noin 200 - 250 m salaman muotoinen kolmella kulmalla (45-90 astetta kukin). Keppejä 5 kpl. Panostin odottavaan, mutta rauhalliseen mielentilaan ennen jäljelle lähettämistä. Ensimmäiset kolme keppiä nousikin hienosti! Tokavika kulma oli haastava, vähän pusikkoinen ja epätasainen maasto sekä jyrkähkö kulma. Gini putosi siinä hetkeksi jäljeltä, mutta tosi upeasti selvitti itse tiensä takaisin jäljelle kun irrotin liinasta. Neloskeppi tuon kulman jälkeen jäi väliin. Vitoskeppi löytyi sitten hyvin ja sai palkata reilusti. Keppien luona syöttelin palkkoja hitaammin kuin aikaisemmin ja odoteltiin hetki ennen matkan jatkamista, jotta koira vähän rauhoittui. Gini ei saanut edetä, ennen kuin annoin luvan jatkaa. Mielestäni jäljestys oli kyllä näin tarkempaa kuin jos saa itse jatkaa matkaa syötyään. Palkat tuli koko jäljen ajan mun taskustani, eli kepeillä ei ollut mukana valmiina mitään palkkoja.

Ja lauantaina 19.08 jälleen hakua samoissa maastoissa kun aiemmin viikolla, nyt vaan sellaisessa paikassa missä vielä enemmän ihan mahtavia umppareita; kuoppia, "juoksuhautoja" ja tiheitä pöheikköjä. Frida aloitti niin, että näki kun maalimies kulki ruokakipon kanssa metsään noin 40 metriin ja piiloutui. Hetsailin vähän ja lähetin suoraan etsimään, kun maalimies oli kadonnut näkyvistä. Hienosti ja lujaa juoksi piiloille syömään. Yhtenä ukkona oli alle 10 vuotias poika, kivasti vähän vaihtelua kun aina on olleet kaikki aikuisia. Lopuksi rapsuteltiin Fridaa keskilinjalla ja se kyllä nauttii keskipisteenä olemisesta...
Gini sai taas neljä maalimiestä, nyt jokainen tehtiin näköavulla. Näki joka maalimiehen siirtyvän viiteenkymppiin ja sitten kadoksiin aluetta eteenpäin. Tällä tyylillä "pakotettiin" koira sekä juoksemaan sinne viiteenkymppiin asti sekä luonnostaan tekemään se "L" -muotoinen pisto löytääkseen maalimiehen. Ihan ekalla pistolla teki hassun ylimääräisen mutkan, vaikka näki maalimiehen paikan ja olisi voinut juosta täysin suoraa linjaa piilolle. Itse tulkitsin tämän epävarmuudesta johtuvaksi "tuumaustauoksi", jonka Gini järjesti itselleen juostessaan. Meni kyllä sitten piilolle tämän ylimääräisen lenksan jälkeen ihan normaalisti. Ensi kerralla Ginin kanssa voisi myös ottaa pari piiloa hajuhakuna viidestäkympistä, tämäkin varmasti korjaisi piston suoruutta paremmaksi ja jälleen olisi juostava ihan viiteenkymppiin saakka. Keskusteltiin treenien lopuksi myös siitä, että Ginille olisi hyvä ottaa muutamia ns. liian syviä pistoja harjoituksiin mukaan - kun se juoksee hyvin ja irtoaa helposti 60 - 70 metriin niin 50 metriä ei ole enää ongelma.
Illalla klikkasin nettikaupasta tilaukseen Haamuja tuulessa: palvelus- ja pelastuskoiran koulutus -kirjan! Jospa saisi ideoita, inspiraatiota ja ohjeita lisää treeniin.

Sorsastuskausi alkoi sunnuntaina 20.08. ja kepo pakkasikin Fridan autoon ja lähti aamupäivällä sorsalle. Valitettavasti Frida ei päässyt noutamaan, kun ei koiralliselle venekunnalle tullut osumia. Toinen porukka pudotti yhden sorsan ja otti rintalihat talteen, loppulintu on nyt meillä pakkasessa niin voidaan vielä myöhemmin treenailla ihan riistallakin. Jospa seuraavalla kytiksellä onnistaisi ja pääsisi pieni noutaja toteuttamaan itseään.

Sorsastuksen aikana minä lähdin tallaamaan Ginille jäljen (ks. yllä), pituutta 320 metriä, 6 keppiä ja 3 kulmaa. Maasto oli epätasaista ja aluskasvillisuutta oli runsaasti, joka paikassa vähintään korkeata mustikanvarpua pilvin pimein ja sitten välillä polvenkorkuisia sanikkaiskasveja aikas tiuhaan. En muista onko meillä ollut maastona näin haastavaa aikaisemmin, jäljelle osui myös yksi puunrungon ylitys.
Aloitettiin taas vasta, kun Gini istui fokus eteenpäin rauhassa. Eka keppi löytyi vaivatta, samoin toinen. Suht korkealla nenällä kulki kun kasvillisuus oli paikoin niin tiuhaa. Lisäksi huomasin, että olin vahingossa ajattanut jäljen pannasta enkä valjaista mutta eipä näyttänyt haittaavan. Eka kulma tosi hieno, ajoi hieman yli, mutta palasi samantien jäljelle kun huomasi virheensä. Kolmoskepin paikan olin itse jo unohtanut, mutta sekin nousi nätisti. Kakkoskulma oli tosi vaikea, siinä oli aika pöheikköistä ja korkeahkoja puuntaimia sekoittamassa pakkaa. Päästin tässä liinasta ja Gini etsi jäljen jatkumoa ainakin minuutin ajan. Lopulta ajautui oikealle jäljelle, mutta alkoi palata takajälkeä, huomasi taas erheensä, kääntyi ympäri ja jatkoi hyvin. Tämä tarkkuutta vaatinut urotyö verotti seuraavan kepin, Gini ei noteerannut sitä ja itse asiassa kulki parin metrin päästä sivukautta ohi kun tuuli oli työntänyt hajua sinne päin. Uskon, että ilman haastavaa kohtaa keppi olisi noussut. Kolmoskulma oli huippu, mutta jostakin syystä avarassa kohdassa oleva vitoskeppi ei noussut myöskään. En antanut sen haitata, mutta toivoin että kutonen nousisi että pääsee palkkaamaan. Gini taapersi ensin metrin ohi kutoskepistä ja mietin jo että hitsi, mutta sitten se kääntyikin häntä pystyssä ympäri ja näytti mulle että "tässähän se viimeinen on!". Ihan loistava jäljen päätös! Gini selkeästi keräili itsensä hankalan keskivaiheen jälkeen.

Yhtäkkiä meidän treenikalenteri siis täyttyikin, lisäksi on sitten Ginin agilitykurssi syys-lokakuussa. Tulee hyvinkin tarpeeseen, ja en edes muista milloin ollaan viimeksi treenattu agia?