Monipuolisesti kaikkea.
Maanantaina 21.08. hakuiltiin (ks. kuva alla). Alue oli noin 20 - 25 metriin molemmin puolin syvyyssuunnassa paljas, jonka jälkeen viiteenkymppiin asti metsää/pöheikköistä riippuen puolesta, muutama siivu syvyyssuunnassa lyhyehköä nurmea. Pituutta radalla vajaat sata metriä.
Gini aloitti yksi maalimies kerrallaan (pinkit tähdet maalimiehiä ja nuolet lähetyspisteitä). Kaikki maalimiehet näyttäytyivät koiralle ja sitten etenivät alueella hieman ennen koiran lähettämistä (Ginin silmät peitettiin etenemisen ajaksi eli sille jäi muistikuva vain siitä, missä paikassa maalimies oli nähty). Eka oli hyvä pisto, toinen myös. Nyt juoksi hyvää vauhtia ihan alueen päätyyn saakka. Kolmosella lähti hyvään suuntaan, mutta palasi pian vähän edempää takaisin keskilinjalle (näytti ensin silmiimme siltä, että olis vältellyt piilolle menemistä, mutta todennäköisesti hajua ei vaan tullut lainkaan nenään koska meni kyllä piilolle vauhdilla kun sen sitten löysi). Uudella lähetyksellä lähti taas ok suuntaan, mutta tuuli (pinkki nuoli vasemmalle) ilmeisesti oli kuljettanut maalimiehen hajua reilusti aluetta taaksepäin, sillä Gini lähti voimakkaasti aluetta taaksepäin ja hävisi meidän silmistä johonkin melkein sataan metriin saakka. Huhuilin sitten takaisin ja juostessaan sai hajun loistavasti, tarkensi ja löysi maalimiehen! Sai mennä suoraan piilolle kun kerran sai hajun noin sinnikkään etsinnän jälkeen. Ei kertaakaan näyttänyt siltä että olisi tullut "pyytämään apua" tai että olisi yritys loppunut kesken. Mahtavaa, muistan että joskus se on treeneissä tullut heti hakemaan apuja jos ei ole meinannut löytyä.
Frida (siniset tähdet maalimiehiä) teki myös näyttäytyvillä maalimiehillä, kaksi ekaa kuten Gini ja sitten kolmosen hajuhakuna eli maalimies oli valmiina piilossa ja käveltiin hissukseen alueelle sisään, kunnes sai hajun. Sitten irrotin vain liinan ja sai etsiä, tämä oli hyvä.
Ennen kotiin lähtöä haukutin Giniä parkkiksella sekä lelulle että ruoalle. Treenikaveri kokeili saako Ginistä irti haukun ja lähtihän siitä se jo vieraammallekin ihmiselle. Jatketaan haukutusta treenien yhteydessä siis.
 |
| <-- ETENEMISSUUNTA KESKILINJALLA Pinkki = Gini, Sininen = Frida |
Välissä lepäiltiin ja sienesteltiin muutama päivä. Perjantaina 25.08. mentiin Suvipieliselle tekemään esineruutua Tiian, Outin ja koirien kanssa. Frida aloitti 20 x 50 m kaistaleella oman alkeistreeninsä. Esine oli lasten jumppatossu, jonka vein yhdessä Fridan kanssa noin 30 metriin ja palasin lähettämään lähetyslinjalle. Esineen vienti oli enemmän haistelua kuin esineeseen fokusta, mutta lähettäessä koira kävi suoriltaan hakemassa tossun ja kiikutti mulle eli oli se kuitenkin ollut tarkkana mitä tehtiin. :) Toinen samanlainen kaistaleen toiselle laidalle ihan lähes 50 metriin saakka. Haki tämänkin hienosti ja suoraan! Lopetettiin kahteen esineeseen, superhyvä suoritus kun oli.
Fridan jälkeen tallattiin alue "loppuun" eli 50 x 50 m alueeksi. Vasen puoli oli jyrkähköä rinnettä ja oikea puoli suht tasaista kangasmetsää. Giniä haastoin myös vierailla esineillä, jotka yleensä on siitä ällöjä. Esineitä oli kolme, joista yksi lähellä ja kaksi sitten kauempana. Eka lasten lapanen nousi kivasti läheltä, tällä lapasella myös "lämppäsin" Giniä ennen hakuruutua. Toisena oli sama tossu kuin Fridalla ja muilla koirilla, se haisi ällölle, mutta kun käytiin "yhdessä" kattomassa se ja hetsasin hieman niin uusintalähetyksellä toi kyllä. Vika esine oli pehmeä helistin(?), se oli ällöttävin kaikista ja sekin käytiin katsomassa yhdessä ennen lähettämistä. Sinnikkäästi se sen mulle toi, vaikka matkan varrelle pudotteli muutaman kerran. Kun keräiltiin kreppejä pois niin treenikaveri otti Ginille haukkuilmaisuja. Etäisyys noin 10 metriä, lähetin "ukko" ja kun Gini pääsi maalimiehelle niin 1-3 hyvää haukkua ja suorapalkkaus. Tosi hyvät suoritukset oli! Ja Gini alkoi jo haukkua ilman vihjesanojakin maalimiehellä.
Fridan esineruutuja jatketaan tähän tapaan;
Sunnuntaina 27.08. samoihin maastoihin tekemään Ginille pk-jälkeä. Frida teki sillä aikaa Petterin kanssa sorsajälkeä, eli pakastimessa ollutta kohmeista sorsaa vedettiin 30 - 50 metrin matkat maastoon ja Fridan tuli etsiä jäljen päässä oleva sorsanhajuinen dummy. Ensimmäinen suoritus meni kaahottamisen vuoksi pieleen, lähti liian korkealla nenällä ja hukkasi täysin missä jälki kulkee. Pari viimeistä hyviä, painotettiin rauhallisuutta ennen kuin pääsi etsimään.
Ginin jälki (alla) vanheni reilun puoli tuntia. Maastona ihana metsäkangas, hieman epätasainen muttei runsasta aluskasvillisuutta. Ensimmäisellä lähetyksellä otti suoraan häiriöjäljen (todennäköisesti jäljenteossa näkemäni lenkkeilijä oli koirineen oikaissut juuri siitä), uudella lähetyksellä lähti oikein, sitten alkoi taas vähän pyöriä, mutta tarkensi hyvin takaisin oikealle jäljelle ja matka jatkui nätisti. Jäljen alku- ja loppupuoli olivat todella kivan oloista jäljestämistä, ei kaahannut, mutta eteni reippaasti ja nenä oli maassa. Kolmoskulman jälkeen oli hetkellinen huonomman näköinen vaihe, pyrki liian korkeaan nenään ja jouduin jarrutella, hieman myös lähti sivuun jäljen päältä, mutta löysi ongelmitta takaisin (aika lähellä tätäkin aluetta lenkkeilijä koirineen kävi). Oli tarkkana koko jäljen, 6/6 keppiä nousivat, jippii! Kahdella ekalla kepillä kävi tosi kierroksilla: vikisi ja haukahtelikin, turhaumaa selkeästi siitä ettei saanutkaan itse jatkaa jäljestämistä milloin halusi. Lopuilla kepeillä ei äännellyt ja oli rauhallisempi. Saan selkeästi haastaa Giniä enemmän kuin olen aikaisemmin tehnyt, tälläiset puolen kilometrin jäljet ovat ihan sopivia pituudeltaan. Viimeisimmissä treeneissä jälkien pituus on vaihdellut 200 - 350 metrin välillä. Jatkossa pituutta kasvatetaan rohkeasti kohti kilometriä, välissä toki tehdään useampia lyhyitä jälkiä ja aluksi pisimmät jäljet ovat helpossa maastossa ja muutenkin suoritustasoltaan helpompia.
Fridan jälkeen tallattiin alue "loppuun" eli 50 x 50 m alueeksi. Vasen puoli oli jyrkähköä rinnettä ja oikea puoli suht tasaista kangasmetsää. Giniä haastoin myös vierailla esineillä, jotka yleensä on siitä ällöjä. Esineitä oli kolme, joista yksi lähellä ja kaksi sitten kauempana. Eka lasten lapanen nousi kivasti läheltä, tällä lapasella myös "lämppäsin" Giniä ennen hakuruutua. Toisena oli sama tossu kuin Fridalla ja muilla koirilla, se haisi ällölle, mutta kun käytiin "yhdessä" kattomassa se ja hetsasin hieman niin uusintalähetyksellä toi kyllä. Vika esine oli pehmeä helistin(?), se oli ällöttävin kaikista ja sekin käytiin katsomassa yhdessä ennen lähettämistä. Sinnikkäästi se sen mulle toi, vaikka matkan varrelle pudotteli muutaman kerran. Kun keräiltiin kreppejä pois niin treenikaveri otti Ginille haukkuilmaisuja. Etäisyys noin 10 metriä, lähetin "ukko" ja kun Gini pääsi maalimiehelle niin 1-3 hyvää haukkua ja suorapalkkaus. Tosi hyvät suoritukset oli! Ja Gini alkoi jo haukkua ilman vihjesanojakin maalimiehellä.
Fridan esineruutuja jatketaan tähän tapaan;
- alueet ovat alussa suikaleita 10-20 m x 50 m
- esineellä hetsaillaan ja se viedään yhdessä alueelle, koira lähetetään hakemaan muistikuvan perusteella
- koira kiinni puuhun lähetyslinjalle, näkee kun viedään esine alueelle ennen lähetystä
- esineestä käydään hakemassa haju (vrt. hajuhaku), mutta koira ei tiedä sen tarkkaa sijaintia ennen lähetystä
 |
| Jalo, Saida, Jokke, Frida, Gini |
Sunnuntaina 27.08. samoihin maastoihin tekemään Ginille pk-jälkeä. Frida teki sillä aikaa Petterin kanssa sorsajälkeä, eli pakastimessa ollutta kohmeista sorsaa vedettiin 30 - 50 metrin matkat maastoon ja Fridan tuli etsiä jäljen päässä oleva sorsanhajuinen dummy. Ensimmäinen suoritus meni kaahottamisen vuoksi pieleen, lähti liian korkealla nenällä ja hukkasi täysin missä jälki kulkee. Pari viimeistä hyviä, painotettiin rauhallisuutta ennen kuin pääsi etsimään.
Ginin jälki (alla) vanheni reilun puoli tuntia. Maastona ihana metsäkangas, hieman epätasainen muttei runsasta aluskasvillisuutta. Ensimmäisellä lähetyksellä otti suoraan häiriöjäljen (todennäköisesti jäljenteossa näkemäni lenkkeilijä oli koirineen oikaissut juuri siitä), uudella lähetyksellä lähti oikein, sitten alkoi taas vähän pyöriä, mutta tarkensi hyvin takaisin oikealle jäljelle ja matka jatkui nätisti. Jäljen alku- ja loppupuoli olivat todella kivan oloista jäljestämistä, ei kaahannut, mutta eteni reippaasti ja nenä oli maassa. Kolmoskulman jälkeen oli hetkellinen huonomman näköinen vaihe, pyrki liian korkeaan nenään ja jouduin jarrutella, hieman myös lähti sivuun jäljen päältä, mutta löysi ongelmitta takaisin (aika lähellä tätäkin aluetta lenkkeilijä koirineen kävi). Oli tarkkana koko jäljen, 6/6 keppiä nousivat, jippii! Kahdella ekalla kepillä kävi tosi kierroksilla: vikisi ja haukahtelikin, turhaumaa selkeästi siitä ettei saanutkaan itse jatkaa jäljestämistä milloin halusi. Lopuilla kepeillä ei äännellyt ja oli rauhallisempi. Saan selkeästi haastaa Giniä enemmän kuin olen aikaisemmin tehnyt, tälläiset puolen kilometrin jäljet ovat ihan sopivia pituudeltaan. Viimeisimmissä treeneissä jälkien pituus on vaihdellut 200 - 350 metrin välillä. Jatkossa pituutta kasvatetaan rohkeasti kohti kilometriä, välissä toki tehdään useampia lyhyitä jälkiä ja aluksi pisimmät jäljet ovat helpossa maastossa ja muutenkin suoritustasoltaan helpompia.
 |
| Löydettiin hurjan iso tatti, harmiksemme täysin madonsyömä. |
 |
| Frida ei ymmärtänyt, että naamassa oli jotakin ylimääräistä. |
Kommentit
Lähetä kommentti