Jälkihommii ja maiseman vaihdos.
09.05 ajoin Landbohon tekemään molemmille jäljet. Ginille 350 metrinen (ks. kuva) kuudella kepillä, vanheni vajaan tunnin. Fridalle namijälki sammaleiseen pohjaan, noin 25 - 30 m pituutta. Frida ajoi ekana, nyt oli taas halua rynnätä, mutta en päästänyt, joten piti taas tuumaustaukoja. Muutama nätti pätkä saatiin kyllä. Veto eteenpäin on ainakin kova..
Ginin jäljellä päätin leirin oppien mukaan soveltaa sekä lähtömielentilaa, että ajan viettämistä kepeillä. Mulla oli kissanruokaa purkissa taskussa. Istutin Ginin jäljen alkuun ja päästin töihin, kun se istui nätisti katse jälkeä kohden. Alkuvauhti oli ihan nättiä, joskin jouduin jarruttelemaan silti hieman. Eka keppi löytyi vaivatta. Sen jälkeen vähän matkan päässä tuli kulma, josta Gini jotenkin posotteli vain ylitse - jälleen pääsin testaamaan Arin oppeja ja irrotin kädet kokonaan liinasta. Meni vajaat puoli minuuttia, niin Gini oli löytänyt takaisin jäljelle. Kakkoskeppi jäi välistä, kun oli missatulla alueella, mutta jatkettiin ja Gini näytti olevan hurjan tohkeissaan, kun löysi taas mamman jäljet hukan jälkeen! Kolmoskepin yli meni reagoimatta, tämän laitan ehkä jäljelle paluusta johtuvan innon piikkiin. Loppujälki hieno, kepit ilmaistiin maahanmenolla. Olin hetkisen jokaisella kepillä ja syöttelin Giniä. Jatkaa sai, kun nenä etsiytyi rauhassa jäljen suuntaan takaisin. Niin radikaalia eroa mielentilassa ei silmiini osunut kuin mitä odotin, mutta todennäköisesti johtuu siitä, etten rauhoittunut tarpeeksi kauan jäljen alussa. Mutta positiivinen mieli jäi kyllä tästä harkasta.
Saako hehkuttaa?? *hehkutihehkuti*! Gini teki seuraavana päivänä vielä paremman jäljen, pituutta 380 m. Keppejä nousi 5/6, jäljestäminen oli ilmeeltään rauhallisempaa, kun keskityin edelleen mielentilaan koko jäljen aikana. Alla kuva. En oikein keksi syytä neloskepin missaamiselle, sillä Gini mielestäni nuuskaisi sitä ohimennen kyllä. Ainoa "syy" mitä keksin on se, että tuon seuraavan kulman läheisyydessä huusi koko ajan vihaisesti joku lintu ja lenteli puissa, sitä Gini tuijotteli pariin otteeseen eli oisko sitten nanosekunniksi hukannut keskittymisen. Nuo vihreät kohdat kuvastaa jäljen hukkumista, kummassakin päästin liinan irti niin koira palasi pian jäljen päälle.
Frida teki lyhyen noin 20 m namijäljen, nyt oli rytmi parempi kuin eilen. Tein myös pikaseen esineruudun ennen jälkeä, kaistale noin 10 m x 25 m. Vietiin sormikas yhdessä, eka haku hieno. Toisen kerran vein itse hanskan suht lähelle edellistä paikkaa ja sen löysi myös rivakasti, mutta meinas palauttaessa lähteä omaa kunniakierrosta tekemään. Tuli kumminkin pian kun kehuin vielä vähän innokkaammin.
Acanan Grass-Fed Lamb -maistiaispussi, josta kerroin, on nyt tyhjennetty. Ruoka kuuluu Singles-sarjaan eli sisältää yhtä lihaproteiinin lähdettä. Lisäksi sarjassa on sardiinia ja possua sisältävät kuivamuonat. Lisäravinteina ovat D- ja E-vitamiini, sinkki ja kupari. Puolet käytetystä lihasta on tuoretta ja puolet kuivattua, hiilihydraattina on mm. linssiä ja hernettä. Singles-sarja on ensisijaisesti kehitetty ajatellen koiria, joilla on rajoittunut ruokavalio eläinproteiinien suhteen. Maistuvuus oli jälleen kerran oikein hyvä ja maha pysyi tasapainossa (ei kaasuuntumista tms.). Lenkkeilijäystävällistä nappulaa tämä oli myös, sillä se ei tuhrinut taskunpohjia. Nappuloiden koko on isohko, mutta en usko että popsiminen olisi ongelma pienillekään koirille - on vain vähän enemmän tekemistä hampaille. Parin kilon pussi on justiin sopivan kokoinen reissumuonakoko, nytkin oltiin muutaman päivän reissulla ja pussi oli helppo pakkailla mukaan sellaisenaan.
Viime viikolla SLN Import postitti meille uuden safkan testiin, nimittäin Singles-sarjaan kuuluvan sardiinipohjaisen Pasific Pilchardin. Tuota ruokaa saa kerrankin testata Frida ja kerron lisää tarkemman tutustumisen jälkeen.
Viimeisten muutaman viikon aikana on pitänyt kiirettä myös muuton kanssa. Muutamme pian noin sata kilometriä pohjoisemmaksi. Maltan tuskin odottaa ja uusiin seuroihin on lähtenyt jo jäseneksi hakulomakkeet. Katsotaan, milloin ehdin kirjoitella seuraavaksi.
Viimeisten muutaman viikon aikana on pitänyt kiirettä myös muuton kanssa. Muutamme pian noin sata kilometriä pohjoisemmaksi. Maltan tuskin odottaa ja uusiin seuroihin on lähtenyt jo jäseneksi hakulomakkeet. Katsotaan, milloin ehdin kirjoitella seuraavaksi.



Kommentit
Lähetä kommentti