Pam pam!

Keskiviikkona Katri tuli vaihteeksi Helsinkiin tottiksiin, mentiin Viilarille. Fridan kanssa aloitin kahden lelun leikillä, hirmuhyvin leikki ja sai voittaa patukan kun riepotti riittävällä powerilla. Leikistä pyysin heti istumaan mun eteen ja sitten otin sivulletuloja muutaman kappaleen, palkkailin myös kontaktia. Hyvin oli häiriötä tarjolla, kun vieruskentällä treenattiin ja Katri käveli mukana kameran kanssa. Sivullaistumisiin pitää kyllä saada lisää intensiivisyyttä jollakin keinolla, siis ryhdikkäämpää asentoa ja etenkin pään asentoa. Seuraavaks otin maahanmenoja käsiohjauksella samalla kun itse peruutin taaksepäin. Aluksi lösähti kieroon kun banaani takamus takaviistoon oikealle, mutta lopussa saatiin suorempia onnistumisia.

Maahanmenoja.

Irrotus ja kiinnitys.

Gini teki välissä liikkeellelähtöjä, palkkasin kainalosta pallolla. Saatiin muutama erinomainen enkä tehnytkään kovin montaa toistoa. Sivulta maahan ja lyhyehkö paikkis n. 1 min kahdella palkkauksella samalla kun kävelin ympäriinsä kentällä.

Sitten Frida leikki toisella kentällä, siellä oli enemmän häiriöhajua ja lopetinkin leikin ennen kuin kiinnostus patukoihin lopahti. Eteenistumisia ihan lähietäisyydeltä; en hyväksynyt vinoja, vaikka tiiviys olis ollut hyvä. Ilman käsiapua oli jopa parempi kun käsiavulla, ehkä keskittyi enemmän asiaan eikä vaan siihen namiin nyrkissä. Ihan viimeisenä kolme paukkua sivulla istuen ja syötellen, säpsähti ekalla. Vaihdoin ekan ja tokan välissä vielä paikkaa, vikat paukut tosi jees.

Ginin tokalla setillä taas muutama liikkeellelähtö, luoksari sekä eteenlähetys palloon. Pitääkin seurauttaa Giniä enemmän lelu kainalossa, ilme ihan erilainen. Seurautin myös takapalkalla, mutta keuli silti. Mun iloinen hassuttelija. Ginille on nyt vanhemmiten tullut aivan eri tavalla draivia nimenomaan tokotreeneihin.

Treenihajatelmia jatkoon:

Gini: - liikkeellelähdöt - jäävät ja niiden erottelua - seuraamisen paikkaa - noutoja leluilla? - ammutaan leikkiessä?

Frida: - leikitään PALJON - keskity PA:n ilmeeseen, palkka VAIN hyvistä - eteenmenoja niin, että näkee viennin - ammutaan PALJON

Tällä viikolla olikin Nome-kurssista taukoa, joten käytettiin se ilta metsälenkkeilemällä tyttöjen kanssa. Välillä niiden yhtä aikaa ulos vieminen tuottaa harmaita hiuksia, kun Frida on vaan yli-innokas joka suuntaan ja Gini on Fridan kanssa joskus vähän pörheämpi vastaan tuleville koirille. Etenkin metsässä Fridan remmissä vetäminen on rasittavaa, mutta sisukkaalla kurinpidolla (mihinkään ei pääse vetämällä ja muhun kohdistuvasta huomiosta palkataan iloisesti) ja vaatimisella meno näyttää jo vähän rauhallisemmalta. Ja onhan noilla yhteismassaa sellaiset 60 kg, että hihnakäytöksen sisukas opettaminen kyllä palkitaan toivottavasti joskus. :D

Fridan keppi-ilmaisun aloitustreeneihin sain vinkkejä Arilta. Tehdään nyt alussa paljon keppiruutuja esim. 4 m x 4 m kokoisena, alue tallataan ja sinne pudotetaan vaikkapa 5 - 6 hajustettua keppiä. Kun koira jollakin tavalla reagoi keppiin esim. nuuskimalla/nostamalla tms, niin kehutaan ja palkataan siitä sekä haetaan keppi maasta itse pois samalla kehuen. Jossakin kohtaa koiran nostaessa kepin pyydetään sen palautusta ohjaajalle. Keppien palautuksen aikainen mahd. silppuaminen käytöksenä sammuu yleensä itsestään, kun koira oppii, että palkan saa tuomalla kepin ohjaajalle eikä mistään muusta säätämisestä. Useimmiten metsäjäljen ohjaajat käyttävät ilmaisuna nimenomaan kepin tuomista ohjaajalle. Maahanmenoa käyttävät etenkin erikoisjäljen koirakot sekä virkakoirat. Maahanmeno-ilmaisussa on aina omat haasteensa; meneekö koira maahan epämiellyttävässä maastossa tai meneekö se maahan oikeaan kohtaan l. löytyykö keppi koiran tassujen välistä vai onko se monen metrin päässä?
Ginille taas jälkiä, joilla on 20 - 30 askelen välein keppi. Harjoitellessa ei haittaa, vaikka koira menisi kepeistä ohi, kunhan suoritus päättyy onnistuneeseen ilmaisuun. Onnistumisista palkitseminen ja kehuminen vahvistavat ajatusta löytää jäljeltä keppejä. Ohjaajan reagoimattomuus ylitettyihin keppeihin ei missään nimessä ole haitta. Minkäänlaisia vinkkejä tai jarrutteluita ei kannata käyttää keppien kohdalla, jotta koira suorittaa aina itsenäisesti. Koiran ei välttämättä tarvitse nähdä jäljen tekoa. Jäljen teon näkeminen voi aiheuttaa jäljellä kiirehtimistä, joten sitkeästi treenaaminen niin, että koira ei näe jäljen tekemistä on aiheellista.