Kuvausmallina ja nome part 2.

Sunnuntaina koirat pääsivät Pikkusaari Photographyn kuvausmalleiksi. Kuvat otettiin Haltialan maisemissa metsäpolulla sekä pellolla. Vähän mietitytti päästää Frida pellolle irti, mutta kuvaus meni ihan hyvin eikä karkaamisia tai muita korvankatoamisia tapahtunut. Kun sitten kytkin koirat kiinni lähtiessä pois niin kymmenen metrin päästä lähti jänis - jota Frida ei onneksi huomannut - melkoinen tuuri, että saatiin kuvattua niin, että jänö pysyi piilossaan. Muuten olisikin tullut mielenkiintoinen kuvaushetki... Tilailin kuvat itselleni, eikö ole huikeita! Iso kiitos Aino Pikkusaari!

Tällä viikolla käytiin pitkästä aikaa Porvoossa aamutottiksissa. Aloitin Fridan kanssa karvapatukoilla kahden lelun leikillä hetken verran ja kun motivaatio oli hyvin nostatettu niin pyysin suorittamaan sivulletuloja muutaman kappaleen. Sitten sivulle, maahan ja noin puolen minuutin paikkis kolmella palkkauksella.
Toisella setillä kahden lelun leikkiä ja kaksi vauhtiluoksaria leluun. Nyt toi koira todella repii lelua mun kanssa, mahtia! Alkutreenistä koitti vähän omia patukoita, mutta loppua kohden parani ja olikin ihan superhyvää leikkiä treenin lopussa; halusi aina heti vaihtaa siihen leluun, joka mulla oli. Pari kertaa otettiin hyppyä eestaas lautaesteellä, josta napattiin ylimpiä lautoja pois. Vähitellen viedään ajatusta niistä hypyistäkin takaraivoon. Kaks pitoa vieraalla kapulalla, vähän nassutti ja huomautin siitä. Ekalla myös irrotti ilman lupaa, uusinnalla ok.
Gini teki aluksi hiekkatiellä keppien ilmaisua ja hienosti teki. Pudotin omanhajuiset kepit siis sen huomaamatta maahan ja se sai bongata ne spontaanisti itse. Sitten siirsin kepit matalaan heinikkoon, nou problem sielläkään. Uskaltaiskohan pian siirtää ne sit jäljelle, vois ainakin kokeilla mitä tapahtuu.
Fridasta huomasi kentällä, että se alkaa jo olla selkeästi enemmän fokus minussa. Toki moni juttu sitä edelleen häiriköi ja hajut on tietysti edelleen haaste, mutta valtavan harppauksen se on kuitenkin mielestäni ottanut. Gini nyt on kentällä aina niin yli-innokas ja iloinen puikelo. Hyvä tytöt! <3

Tiistaina mentiin mätikselle. Talloin Ginille noin 3 m x 3 m alueen, jolle pudotin yhden kepin sekä noin 10 metriä pitkän jäljen, jonka päässä oli avarassa kohdassa keppi. Frida teki ensin lähihaun alkeisharjoittelua pienessä heinikossa. Heiluttelin kädessä pikkudamia ympäri heinikkoa ja pillitin samalla lähihakuääntä, Frida saalisti damia. Jossakin kohtaa sujautin damin heinikkoon ja kun Frida nuuski löytääkseen niin pillitin taas samaan aikaan. Näitä tehtiin pari kertaa kolmessa eri setissä, tauot väleissä.
Seuraavaksi pillipysäytys, käveltiin hiekkatiellä koira mun edellä. Vihelsin pitkän, Frida kääntyi ja valui mua kohti ja kun pysähtyi niin heitin damin noudettavaksi. Huomasin, että koira ei saa olla näin kaukana viheltäessäni ja seuraavalla toistolla vihelsin sen ollessa vain noin 2 metrin etäisyydellä. Nyt seisahtui ja tarjosi istumisen, kehuin ja heitin noudon. Tähän olis pitänyt lopettaa mentaliteetilla vähemmän on enemmän, mutta koitin vielä yhden kerran ja siinä jäi palautuksessa nuuskuttelemaan taas jotakin ihan muuta. Varastin pudotetun damin nenän edestä, toivottavasti jäi harmittamaan.
Sitten Gini pääsi kokeilemaan ilmaisua metsäalustalla. Ekana tallotusta ruudusta keppi löytyi heti. Jälkipätkällä eteni innokkaasti ja jarrutin nyt tahallani ennen keppiä. Vähän funtsi, mutta ilmaisi sitten kuitenkin, hienoa. Ja tähänkin olis pitänyt lopettaa, mutta meninkin tekemään vielä kerran sen hakuruudun. Plöh, koira ei yhtäkkiä oikein tajunnutkaan mitä tehdään ja pööpöili vaan. Oli siis otettava ihan yksinkertainen keppi-ilmaisu hiekkatiellä, jotta sain palkattua. Lopuksi tytöt juoksi hiekkarallia pitkin metsäaukeaa, kivaa kun alkaa olla jo suht kuivat maastot.

Keskiviikkona Nome-kurssin toka setti. Tänään markkeerauksia ja "muistihakua" pellolla? Edistyneemmät teki suuremmalla määrällä dameja ja vaikeampia muistiharkkoja. Fridan kanssa tehtiin kakkosmarkkeeraus kolme kertaa, taas tauko aina välissä. Tauoista on nyt pakko kehua, Frida oli kymmenen kertaa kärsivällisempi kuin viimeksi! En kuullut yhtään vinkumista, muutaman kerran kyllä nousi ylös, vaikka oli käskyn alla vieressä. Korjasin näistä istumaan takaisin. Kun näki muiden heittoja niin sanoin samaan aikaan "istu" ja palkkasin, kun kesti ja pysyi paikallaan.
Markkeerauksia tehtiin niin, että katsoin ensin koiran kanssa ekan viennin (ei heitetty) ja sitten tokan viennin. Viimeinen vienti jäi tuoreimpana koiran mieleen, joten lähetinkin noutamaan ensimmäistä damia, minkä jälkeen vasta toisen. Tämä meni hienosti, vaikkakin palauttaessa ensimmäistä suunta oli aluksi hyvinkin kohti sitä toista damia. Sain kuitenkin kutsusta koiran luokse. Tokalla setillä sama, mutta toinen dami heitettiin ja näin ollen sille saatiin vielä enemmän mielenkiintoa. Lähetyksestä ekalle Frida kääntyikin kannoillaan ja kokeili rynnätä tokalle, mutta kiellettyäni napakasti luopui tosi hyvin ja uudella yrittämällä nouti ekan. Kolmannella harkkasetillä vielä tällainen samanlainen harjoitus.
Kurssilla toistoja tulee suht monta, huomaa ettei Frida ehkä vielä kestä näin montaa peräjälkeen. Ensimmäiset palautukset olivat siistejä, mutta kun joutui huomauttelemaan väärälle lähtemisestä niin varmasti koira kuormittui hieman ja kolme viimeistä palautusta olivat hieman huolimattomia (dami putosi suusta matkalla, roikotti damin narusta tms). Eli ehkä Fridalle sopisi paremmin puolet vähemmän toistoja ja sen viimeisen setin olisi voinut jättää välistä. Hienosti Frida lähti joka haulle laukalla ja eteneminen oli kyllä suoraa, vaikkei aina ihan muistanut missä kohtaa dami on. Siitä kiitettävä arvosana. :) Tomilta tuli jälleen kehuja, että koira tekee kanssani mielellään ja yhteistyö on hyvää tällä hetkellä. Kysyi myös ollaanko paljonkin harjoiteltu viime kerran jälkeen, kun koiran työskentelyilme on ihan erilainen positiivisessa mielessä. Noh, ei harjoiteltu kuin yhtenä päivänä ehkä yhteensä 5 - 10 minuuttia? Kaikista yllättynein olin siitä, että Frida kesti vieressäni istuen damien heitot varsin rauhallisesti (pidin toki vähän rinnan ympärillä käsiä ja toistin "istu" käskyn heiton lähtiessä). Koira myös kääntyi tosi nätisti kakkosdamin suuntaan vierelläni, eikä kokeillut varaslähtöjä tms. Tästä on hyvä jatkaa.