Kevät kolkuttelee.
Sisäinen materialistini innostui puolivahingossa Peten koiratarvikkeessa ja Murressa, nyt on kaksi uutta tavallista dummya, paksumpi ketjupanta tottikseen ja lisäksi iiiso kasa treeninamia. Ginin kanssa iltalenkillä on jatkettu merkin naksuttelua. Frida taas on harjoitellut istahtamista kapula suussa kotona, molemmat ovat edistyneet.
Torstaina kävästiin Sepon aksassa, ratatreeniä. Saatiin hyvin toistoja A:lle (bumpperi oli), oli juossut ihan jees 100 %, mutta vikalla astui alasmenolla aikas vinoon koska oma liikkeeni vei viistoon kohti seuraavaa hyppyä. Oli tosi kivaa pitkästä aikaa juosta rataa ja Gini oli ihan samaa mieltä, meillä oli niin hauskaa! Jäätiin vähän pidemmäksi aikaa tekemään pätkää 11 - 16, koska minulta ekalla yrittämällä välillä hukkui koira näkökentästä. Hyvää muistutustreeniä siitä, että radalla ole kontaktissa koiraasi jatkuvasti. Tuntuipa suoritus heti paremmalta, kun sen katseen tavalla tai toisella piti koirassa.
Maanantaina 13. vierailtiin Fiian porukan tottis- ja rauniotreeneissä molempien koirien kanssa. Olen kerran aiemmin käynyt raunioilla Ginin kanssa tosi kauan sitten, mutta muistan että se oli kivaa. Kätevää, kun tottista pääsee ekaks treenaamaan väestönsuojassa, sekä autot että ihmiset pääsee lämpöseen. Tottiksessa en tehnyt mitään kamalan ihmeellistä. Ginin kanssa liikkeellelähtöjä ja Fridan kanssa imuttelua ja kontaktia. Molemmat koirat oli osittain ihmeissään tällaisesta ihan uudenlaisesta treenipaikasta.
Raunioilla treenattiin 1 koira/hlö isommalla porukalla ja koska mulla ja Fiialla oli kaksi koiraa niin muiden lähdettyä treenattiin sit toisillemme ne toiset. Frida pääsi porukkatreeniin mukaan; jaoin kolme ruokapurkkia kolmelle maalimiehelle ja kuljeskeltiin raunioilla, missä nämä maalimiehet sitten vuorotellen istahtivat jonnekin katveeseen vähän piiloon. Frida alkoi bongailla tosi nopsaan istuuko joku jossakin, se tajusi hirmuisen pian, että istuutunut maalimies merkitsee herkkua ja kävelevältä sitä ei saa. Mikään alusta ei sitä myöskään hetkauttanut vaan se käveli rämisevien peltien, verkkojen ja tiilikasojen yli ihan rennosti. Ja kävi pari syvää ja pimeää umpipiiloa tutkailemassa läpikotaisin ihan itsekseen ilman sen kummempaa kehoitusta. Ginille Fiia meni kolmeen piiloon; teräsportaiden alle, betonipylvään muodostamaan kuoppaan, jossa levy kattona sekä hiekoitushiekka-astiaan. Olipa taas onnellinen collie, kun kuuli autosta otettaessa "ukko"etsintää olevan luvassa. Jestas se kiljui ennen kun sai hakuluvan piiloille ja häntä vaan vipatti etsiessä kun sai hajun tutusta treenikaverista.
Tiistaina jatkettiin juoksaritreenejä Ginin kanssa. Hyviä osumia nyt, kertakaikkiaan! Isoin syy oli se, että juoksi nyt rennommin, alkaa hyvin tajuta, että A:lle tullessa ei enää himmata. Otettiin A:ta pelkiltään ja radalla, bumpperia pidin nyt koko ajan. Ens treenissä kokeilen ottaa sen jossakin kohtaa pois. Puomia juostiin myös pariin otteeseen, vahvistelin pysäriä siinä. Keinulla myös pamauteltiin muistutuksen vuoksi. Kepeille kokeilin isompaa häiriötä niin, että otin kepittelyn aikana etumatkaa päästäkseni tekemään joko pakkovalssin hypylle tai sitten päällejuoksun/päällejuoksu-persjätön ennen seuraavaa hyppyä. Näissäkin saatiin onnistumisia.
Torstaina sama homma, nyt alkuun pari yksittäistä A:ta ja sitten radan osana niin, että fokus oli kuitenkin juostessa edessäpäin ja välimatkat ennen ja jälkeen A:n vähän korostetun pitkät ettei tullut tarvetta jarrutella. Hieman edelleen näkee sen pysärin kolkuttavan pääkopassa, mutta joka toistolla kyllä juoksi rennommin ja rennommin. Suunnittelemani ratapätkäkin meni hienosti ja itse muistin juosta lujaa enkä varmistellut lainkaan - kyllä se koira tuli perässä hyvin kun muisti pitää jatkuvan kontaktin siihen. Kepeille taas päällejuoksuja, nyt Gini tuli mun ohjauskäteen niin vahvasti mukaan, että ohitti jo seuraavaksi tarkoitetun hypynkin pari kertaa. Hyvin kesti kepittelyt mun heilumisesta huolimatta.
Samana iltana mentiin Fridan kanssa HPH:n tottiksiin Viilarille. Ei olla ennen käyty ja liityin harrastajiin ihan vastikään. Koirakkoja oli tosi monta paikalla (ja mukavaa että niin monia eri rotuja; lapinkoira, bouvier, dobberi, entlebuch, airedale, beauceron, kultainennoutaja...ajattelin että törmätään vaan malinoisseihin ja sakuihin :D) ja kentällä paikoin väentungosta. Kaikentasoisia koirakoita näkyi. Ei olla käyty Viilarilla aikoihin ja näin monta koiraa samaan aikaan oli haastavahko yhtälö Fridalle, mutta se esitti kyllä oikein kivojakin pätkiä esim. sivulletulojen osalta (edelleen käsiapu mukana, apuaskelta häivytän pois). Paikkamakuuta otin 1-2 metrin matkalta ja palkkasin ja kehuin tosi tiheästi. Jos yritti läsähtää lonkalle tai epämääräisen mutkalle niin aloitin liikkeen alusta, hyväksyn pelkkiä suoria asentoja niin minimoidaan se asennon korjailu. Kerran tehtiin liikkeestä seiso/maahan/istu käsiavulla. Ei olla niitä koskaan tehtykään, tietysti maahanmenoa on erillisenä harjoiteltu. Hankalinta oli, kun muita koiria seuruutettiin tai kävelytettiin lähempää ohi, silloin pieni kihara välillä kurkotteli kovasti nuuhkuttelemaan. Herpaannuksia tuli myös, jos jostakin suunnasta kuului rähinää, mutta silloin Frida tuntui myös vähän aktiivisemmin hakevan kontaktia multa. Ekaksi käynniksi saatiin muutamia nättejä onnistumisia tiheällä namituksella. Puolessa tunnissa meni joku litran purkki lammas-Naturista...torstaisin ei siis jatkossa syödäkään mitään muuta kun treeneissä.
SLN Import muisti meitä tällä viikolla maistiaisilla, nyt testataan Ginin kanssa Acanan Grass-Fed Lamb-nappulaa. Kiitos! Tarkempia mietintöjä siis luvassa aikanaan, kun saadaan pussi syötyä.
Raunioilla treenattiin 1 koira/hlö isommalla porukalla ja koska mulla ja Fiialla oli kaksi koiraa niin muiden lähdettyä treenattiin sit toisillemme ne toiset. Frida pääsi porukkatreeniin mukaan; jaoin kolme ruokapurkkia kolmelle maalimiehelle ja kuljeskeltiin raunioilla, missä nämä maalimiehet sitten vuorotellen istahtivat jonnekin katveeseen vähän piiloon. Frida alkoi bongailla tosi nopsaan istuuko joku jossakin, se tajusi hirmuisen pian, että istuutunut maalimies merkitsee herkkua ja kävelevältä sitä ei saa. Mikään alusta ei sitä myöskään hetkauttanut vaan se käveli rämisevien peltien, verkkojen ja tiilikasojen yli ihan rennosti. Ja kävi pari syvää ja pimeää umpipiiloa tutkailemassa läpikotaisin ihan itsekseen ilman sen kummempaa kehoitusta. Ginille Fiia meni kolmeen piiloon; teräsportaiden alle, betonipylvään muodostamaan kuoppaan, jossa levy kattona sekä hiekoitushiekka-astiaan. Olipa taas onnellinen collie, kun kuuli autosta otettaessa "ukko"etsintää olevan luvassa. Jestas se kiljui ennen kun sai hakuluvan piiloille ja häntä vaan vipatti etsiessä kun sai hajun tutusta treenikaverista.
 |
| Vanhempaa kepittelyä 2015 |
Torstaina sama homma, nyt alkuun pari yksittäistä A:ta ja sitten radan osana niin, että fokus oli kuitenkin juostessa edessäpäin ja välimatkat ennen ja jälkeen A:n vähän korostetun pitkät ettei tullut tarvetta jarrutella. Hieman edelleen näkee sen pysärin kolkuttavan pääkopassa, mutta joka toistolla kyllä juoksi rennommin ja rennommin. Suunnittelemani ratapätkäkin meni hienosti ja itse muistin juosta lujaa enkä varmistellut lainkaan - kyllä se koira tuli perässä hyvin kun muisti pitää jatkuvan kontaktin siihen. Kepeille taas päällejuoksuja, nyt Gini tuli mun ohjauskäteen niin vahvasti mukaan, että ohitti jo seuraavaksi tarkoitetun hypynkin pari kertaa. Hyvin kesti kepittelyt mun heilumisesta huolimatta.
Samana iltana mentiin Fridan kanssa HPH:n tottiksiin Viilarille. Ei olla ennen käyty ja liityin harrastajiin ihan vastikään. Koirakkoja oli tosi monta paikalla (ja mukavaa että niin monia eri rotuja; lapinkoira, bouvier, dobberi, entlebuch, airedale, beauceron, kultainennoutaja...ajattelin että törmätään vaan malinoisseihin ja sakuihin :D) ja kentällä paikoin väentungosta. Kaikentasoisia koirakoita näkyi. Ei olla käyty Viilarilla aikoihin ja näin monta koiraa samaan aikaan oli haastavahko yhtälö Fridalle, mutta se esitti kyllä oikein kivojakin pätkiä esim. sivulletulojen osalta (edelleen käsiapu mukana, apuaskelta häivytän pois). Paikkamakuuta otin 1-2 metrin matkalta ja palkkasin ja kehuin tosi tiheästi. Jos yritti läsähtää lonkalle tai epämääräisen mutkalle niin aloitin liikkeen alusta, hyväksyn pelkkiä suoria asentoja niin minimoidaan se asennon korjailu. Kerran tehtiin liikkeestä seiso/maahan/istu käsiavulla. Ei olla niitä koskaan tehtykään, tietysti maahanmenoa on erillisenä harjoiteltu. Hankalinta oli, kun muita koiria seuruutettiin tai kävelytettiin lähempää ohi, silloin pieni kihara välillä kurkotteli kovasti nuuhkuttelemaan. Herpaannuksia tuli myös, jos jostakin suunnasta kuului rähinää, mutta silloin Frida tuntui myös vähän aktiivisemmin hakevan kontaktia multa. Ekaksi käynniksi saatiin muutamia nättejä onnistumisia tiheällä namituksella. Puolessa tunnissa meni joku litran purkki lammas-Naturista...torstaisin ei siis jatkossa syödäkään mitään muuta kun treeneissä.
SLN Import muisti meitä tällä viikolla maistiaisilla, nyt testataan Ginin kanssa Acanan Grass-Fed Lamb-nappulaa. Kiitos! Tarkempia mietintöjä siis luvassa aikanaan, kun saadaan pussi syötyä.
 |
| Ihanat värit, ihana Gini. <3 Vanha kuva vuodelta 2013? |
Kommentit
Lähetä kommentti