Tottis, agility, nome.
Vähän huijasin että ei tehdä mitään viime viikonloppuna, koska sunnuntai-iltana kokeilin ekstempore ohjatun kapulan pitoa Ginin kanssa (taas). Viime kerrasta on aikaa ja meillä on ollut aikamoiset haasteet kapula-ällötyksen kanssa (minkä takia ollaankin tokoiltu omaksi huviksi lähinnä). No, nyt kokeilin suunnilleen samaa lähestymistapaa asiaan kun Fridankin kanssa; kapula suuhun ja huomautus jos pureksii, kehu kun pitää nätisti. Ja mehän saatiin tehtyä 5-6 kelpoa toistoa pidolla 0,5-4 sekuntia, vaikka vähän välillä ällötti. Onkohan Gini seurannut Fridan kapulatreeniä ja mietiskellyt asiaa?
Maanantaiaamuna taas pari settiä pitoja Ginille, muutama nopsa vapautus ja muutama pidempi ote. Hienosti se tekee, kun kyseessä on toinen treeni! On oikein nohevan näköisenä ja tarkkana, kun odottaa irrotuskäskyä ja palkalle pääsyä. Jos pudotti ilman lupaa, niin palkka poistui ja kokeiltiin vaan uudelleen. Pari kertaa myös otti omaehtoisesti kiinni kapulasta, siinä kohtaa näki että pään sisällä kävi pieni tahtojen taisto. Mutta vau! Illalla tehtiin vielä muutama pito, silloin ällötti vähän enemmän kuin aamulla, mutta saatiin ihan hyviä kuitenkin aikaiseksi.
Tiistaiaamuna Frida sai ruokansa vasta kapulanpidon jälkeen. Otti tosi kivasti ite kapulan ja piti rauhassa, tämä etenee tosi hienosti.
Iltapäivällä mentiin Askolaan Katrin kanssa Ari Koskelan vetämiin tottistreeneihin. Tehtiin kouluttajan kriittisten silmien alla sivulletuloja, eteenistumista ja kapulan pitoa. Oli monia juttuja, mistä tuli ahaa-elämyksiä että miksi mun nykyinen tapa ei ehkä ole toimivin mahdollinen. Tällaisia treenejä lisää, ihan loogisia juttuja tulee esiin, mutta niitä ei jotenkin ole itse tajunnut ajatella. Alla kootut treeniohjeet Fridalle:
Oonkohan kirjottanut Ginin raakaruokailusta ikinä. No kuitenkin, joskus Gini syö raakaruokaa (silloin kun innostun ostamaan pakastimen täyteen) ja välillä on pitkiä kausia nappuloilla. Reissussa poikkeuksetta ruokaillaan nappulalla, se on tottakai helpoin ratkaisu. Alla on erään aamun annos; kalkkunan jauhelihaa, D-vitamiini, E-vitamiiniliuos, kalsiumjauhe, sinkki, vähän ylijääneitä mustikoita mun aamiaisesta ja raejuuston jämä, päällä liraus Nutrolin sporttia. Lisäksi viikoittain ADE-vitamiiniliuosta, D-vitamiinia ja E-vitamiiniliuostakin annetaan siis vain kerta viikkoon. Koska annan harvoin ns. raakoja täysravintoja niin lisät ovat tarpeen ja ne on laskettu vastaten Ginin metabolista painoa. Ajattelin aikaisemmin, että lisien kanssa sompailu olisi pirun aikaavievää ja vaikeaa, mutta aikaavievin osuus oli laskea lisien todelliset tarpeet paperille (mutta tällainen kokeilunhaluinen askartelija tykkää!). Frida ei ole raakaillut, ehkä lähinnä sen takia kun tuntuu olevan herkkä ruoanvaihdoksille.
Perjantaina Sporttiksen aamuvuorolla kepiteltiin Ginin kanssa lisää. Tänään lähestymiset avokulmasta oli teemana. Sovelsin EO-karsintojen medien hyppäriltä putkesta kepeille -kohtaa ja keksin itse sitten tuon hyppykuvion toiselle puolelle. Ekaksi otettiin putken kautta ja nämä oli loistavia yhtä lukuunottamatta, missä itse lähdin liikkeelle liian aikaisin ja Gini veti toiseen väliin. Sitten hyppypuolta, sekin meni aikas makeesti. Lopuksi hilasin kolmoshyppyä taaksepäin ja otettiin vain sen kautta kepeille kulmaa vaikeuttaen ja muutama toisto vaikeasta kulmasta ilman hyppyä. Taas yhtä virhettä lukuunottamatta tosi hienoja. Näkee, että Ginin päässä raksuttaa, kun se juoksee keskittyneenä ekaan väliin ja kun huudan onnistumisen merkiksi "jes" niin se kiihdyttää eteenpäin kuin pikajuna.
Lauantaina käytiin NAS:lla epiksissä. Kaksi kisaavien starttia, ja onnekseni radalle ei tullut A:ta, keinu ja puomi löytyi. Kepeille aika ilkeä avokulma, vaikka näitä eilen juuri harjoiteltiin. Tänään ei kuitenkaan onnistunut ekalla yrityksellä kummallakaan radalla, mutta tähän oli tosi selkeä syy; edellisellä esteellä keinulla Gini varasti aika porsastellen ja pakka hajosi, eikä kepeille todellakaan saanut kovin eheää ohjausta. Ei olla tuolla koskaan ennen aksattu, joten mahtia että meni keinun kuitenkin reippaasti. Sen sijaan puomin alla olevat mutkaputket olivat yllättäen haaste, Gini pakitti takaisin putkesta kahdesti. Tokalla kierroksella niissä ei ollut ongelmaa. Puomin alastulokontaktilta valahti myös ihan minne sattuu. Hypyille tuli ohjaukseen hirmuisen nätisti. MUTTA se tärkein: Gini pysyi molemmissa lähdöissä istuen! Oon niin iloinen, lähtötreeni jatkukoon, mahtavaa ja kaikki kunnia Kurikan Tanjalle meidän opetuksesta! <3 Näki kyllä hyvin, että kontaktit on hyvä seuraava treenikohde, meinaan menojalkaa vipattaa näköjään aikamoisesti radalla. :) Ja tuo keinulta kepeille -kohta tulee mukaan seuraaviin treeneihin ehdottomasti.
Sunnuntaina käytiin koirien kanssa Turengissa, ohjelmana tottista ja nomea kiharaporukassa. Tapasin kaksi uutta kiharaharrastajaa ja kiharoita olikin paikalla treenaamassa seitsemän kappaletta. Lisäksi joukon jatkona Gini, joka näytti aavistuksen kääpiöltä muiden rinnalla.
Aloitettiin tottiksella, uusi kenttä ja uusia ihmisiä eli Frida teki yksikseen ilman koirahäiriötä. Aluksi odotin, että se ottaa kontaktin ja palkkasin niistä ruualla. Välillä nuuski vähän kauemminkin ja vaelteli poispäin ennen kun tuli taas luokse ja tästä mulle huomautettiin, että ehkäpä kannattaisi puuttua vähäänkin nuuskimiseen aivan samantien. Ja niin me aiotaan jatkossa tehdä, eli huomautan kun nenä maassa ja sitten palkkaan runsaasti oikeasta tekemisestä mun kanssa. Tehtiin ihan helppoja hommia eli käsiavulla edestä sivulle (opittiin tämä Askolan treeneissä) ja eteenistumista. Toisella treenisetillä myöhemmin kokeiltiin kahden lelun leikkiä; tämä tuntuu hyvältä idealta, pitänee ostaa jotkut supermotivoivat lelut ja mennä tekemään välillä ihan vaan tätä kentälle. Frida on siis kiharamaiseen tapaan enemmän yksinleikkivää tyyppiä ainakin jos lelu on tarpeeksi mieleinen. Treenien etukäteissuunnittelukin tulee muuttumaan jatkossa, pitää vaikka kirjata paperille askel askelelta mitä tullaan tekemään. Näin Fridalle ei jää aikaa alkaa haistella tai haahustella.
Gini pieni intopiukea eläin pääsi tokoilemaan. Otin sivulleistumisen tarjoamista olemalla hiljaa paikallani sekä eteenistumista noin 10 metrin etäisyydeltä. Sivulleistumisissa pari toistoa istui liikaa mun selän taakse, todennäköisesti innostuksissaan liioitteli ja yliyritti. Seuraamista hitaassa käynnissä sekä juoksussa, nämä oli nyt hyvät.
Sitten nomea sänkipellolla, jossa lunta noin 20cm. Me ei olla koskaan treenattu nomea porukassa eikä pellolla eikä vierailla dameilla. Ensin katselin muiden suoritusvuoroja ja pari kertaa olin daminheittäjänä mukana. Pääsin hieman kärryille, miten homma toimii. Frida suoritti vikana. Tein ensin ns. varmasti onnistuvat kaksi harjoitusta; ensin palautus, jossa jätin koiran istumaan, dami puoliväliin ja itse seisomaan kauimmaiseksi. Etsi-käskyllä lähti reippaasti ja nosti sekä toi damin suoraan mulle. Toinen juttu oli, että dami heitettiin vähän matkan päähän Fridan ollessa mun sivulla. Sai lähteä hakemaan heti, kun dami putosi peltoon - tääkin oli hyvä. Kolmannessa hieman haastettiin koiraa. Taas koira sivulla, avustaja heitti damin pellon laidassa olevaan kuusikkoon noin 1-3 metrin syvyyteen. Ekalla ja tokalla lähetyksellä jäi pyörimään pellolle, kutsuin näissä takaisin. Näki mielestäni joka heitolla kyllä, mihin dami lensi. Kolmannella sitten tajusi, että ei perhana, kyllähän tuolta metsänkin puolelta voi hakea. Sinne se katosi kuusen alle ja palasi tyytyväisenä damin kanssa laukalla mun luo. Hienosti! Käytössä oli vieläpä vieraat damit, joita viimeisen tunnin sisällä oli mupeltanut jo viisi koiraa! Ja kuulemma kokeneemmillekin koirille tällaiset "rajat" kuten metsänlaita, oja tms. ovat välillä vaikeita ylittää eli pellolle pyörimään jääminen ei ollut ainutlaatuinen reaktio.
Noin, siinäpä oli vähän sekava setti kaikkea menneeltä viikolta.
Maanantaiaamuna taas pari settiä pitoja Ginille, muutama nopsa vapautus ja muutama pidempi ote. Hienosti se tekee, kun kyseessä on toinen treeni! On oikein nohevan näköisenä ja tarkkana, kun odottaa irrotuskäskyä ja palkalle pääsyä. Jos pudotti ilman lupaa, niin palkka poistui ja kokeiltiin vaan uudelleen. Pari kertaa myös otti omaehtoisesti kiinni kapulasta, siinä kohtaa näki että pään sisällä kävi pieni tahtojen taisto. Mutta vau! Illalla tehtiin vielä muutama pito, silloin ällötti vähän enemmän kuin aamulla, mutta saatiin ihan hyviä kuitenkin aikaiseksi.
Tiistaiaamuna Frida sai ruokansa vasta kapulanpidon jälkeen. Otti tosi kivasti ite kapulan ja piti rauhassa, tämä etenee tosi hienosti.
- Sivulletuloissa palkka vain oikeasta taskusta ja takin sivusauman kohdalta yläviistosta; vahvistaa paikkaa ja suoraa asentoa. Nyt oon hölmönä palkannut myös vasemmalta etukautta, niin mikshän koira on välillä vino?
- Sivulletuloja harjoitellaan PALJON. Eri suunnista (pl. edestäpäin) sivulletuloja ei ole periaatteessa tarpeen harjoitella, kun koiralle on vain se paikka selvä.
- Aina ennen tehtävän pyytämistä odotetaan, että koira on meihin kontaktissa. Sitten pyydetään esimerkiksi sivulle. Koiran tulee olla aktiivinen meitä kohtaan.
- Kun ohjataan imuttaen edestä sivulle, toimitaan rauhallisin liikkein ja vasemmalla jalalla voi ottaa apuaskelen taaksepäin, jotta koira tulee sivulle suorassa linjassa. Sivulletulokäsky annetaan jo ennen imuttamiseen ryhtymistä, kun koira on kontaktissa meihin ja sisäistää mitä halutaan. Vai kuinka hyvin koira kuuntelee siinä vaiheessa kun sen naama on siellä imutuskädessä tavoittelemassa ruokaa?
- Kapulan pidot etenee hyvin. Jos Frida ei pian ota kapulaa multa itse, laitan sen sille vaan pian suuhun. Jos jään pitkäksi aikaa odottelemaan ja Frida vaan möhkii eikä ota kapulaa niin se on turhaa hommaa. Kun kapulaa pyydetään pitämään niin se tehdään. Askolassa laitoin kapulan kahdesti itse Fridan suuhun ja kerran se otti kapulan multa omatoimisesti.
- Tästä lähin jokainen treeni aloitetaan sillä, että odotetaan koiran ottavan kontaktin ohjaajaan ja palkitaan tästä runsain mitoin (myös treenien aikana ja liikkeiden välissä, aina!). Osan treenipätkistä voi käyttää pelkästään tähän motivaation nostamiseen ilman mitään varsinaisia liikeharjoituksia. Tavoitteena on, että Frida mihin tahansa treenikentälle mentäessä on aktiivinen minua kohtaan.
Oonkohan kirjottanut Ginin raakaruokailusta ikinä. No kuitenkin, joskus Gini syö raakaruokaa (silloin kun innostun ostamaan pakastimen täyteen) ja välillä on pitkiä kausia nappuloilla. Reissussa poikkeuksetta ruokaillaan nappulalla, se on tottakai helpoin ratkaisu. Alla on erään aamun annos; kalkkunan jauhelihaa, D-vitamiini, E-vitamiiniliuos, kalsiumjauhe, sinkki, vähän ylijääneitä mustikoita mun aamiaisesta ja raejuuston jämä, päällä liraus Nutrolin sporttia. Lisäksi viikoittain ADE-vitamiiniliuosta, D-vitamiinia ja E-vitamiiniliuostakin annetaan siis vain kerta viikkoon. Koska annan harvoin ns. raakoja täysravintoja niin lisät ovat tarpeen ja ne on laskettu vastaten Ginin metabolista painoa. Ajattelin aikaisemmin, että lisien kanssa sompailu olisi pirun aikaavievää ja vaikeaa, mutta aikaavievin osuus oli laskea lisien todelliset tarpeet paperille (mutta tällainen kokeilunhaluinen askartelija tykkää!). Frida ei ole raakaillut, ehkä lähinnä sen takia kun tuntuu olevan herkkä ruoanvaihdoksille.
Perjantaina Sporttiksen aamuvuorolla kepiteltiin Ginin kanssa lisää. Tänään lähestymiset avokulmasta oli teemana. Sovelsin EO-karsintojen medien hyppäriltä putkesta kepeille -kohtaa ja keksin itse sitten tuon hyppykuvion toiselle puolelle. Ekaksi otettiin putken kautta ja nämä oli loistavia yhtä lukuunottamatta, missä itse lähdin liikkeelle liian aikaisin ja Gini veti toiseen väliin. Sitten hyppypuolta, sekin meni aikas makeesti. Lopuksi hilasin kolmoshyppyä taaksepäin ja otettiin vain sen kautta kepeille kulmaa vaikeuttaen ja muutama toisto vaikeasta kulmasta ilman hyppyä. Taas yhtä virhettä lukuunottamatta tosi hienoja. Näkee, että Ginin päässä raksuttaa, kun se juoksee keskittyneenä ekaan väliin ja kun huudan onnistumisen merkiksi "jes" niin se kiihdyttää eteenpäin kuin pikajuna.
Lauantaina käytiin NAS:lla epiksissä. Kaksi kisaavien starttia, ja onnekseni radalle ei tullut A:ta, keinu ja puomi löytyi. Kepeille aika ilkeä avokulma, vaikka näitä eilen juuri harjoiteltiin. Tänään ei kuitenkaan onnistunut ekalla yrityksellä kummallakaan radalla, mutta tähän oli tosi selkeä syy; edellisellä esteellä keinulla Gini varasti aika porsastellen ja pakka hajosi, eikä kepeille todellakaan saanut kovin eheää ohjausta. Ei olla tuolla koskaan ennen aksattu, joten mahtia että meni keinun kuitenkin reippaasti. Sen sijaan puomin alla olevat mutkaputket olivat yllättäen haaste, Gini pakitti takaisin putkesta kahdesti. Tokalla kierroksella niissä ei ollut ongelmaa. Puomin alastulokontaktilta valahti myös ihan minne sattuu. Hypyille tuli ohjaukseen hirmuisen nätisti. MUTTA se tärkein: Gini pysyi molemmissa lähdöissä istuen! Oon niin iloinen, lähtötreeni jatkukoon, mahtavaa ja kaikki kunnia Kurikan Tanjalle meidän opetuksesta! <3 Näki kyllä hyvin, että kontaktit on hyvä seuraava treenikohde, meinaan menojalkaa vipattaa näköjään aikamoisesti radalla. :) Ja tuo keinulta kepeille -kohta tulee mukaan seuraaviin treeneihin ehdottomasti.
 |
| Episrata omin silmin |
Aloitettiin tottiksella, uusi kenttä ja uusia ihmisiä eli Frida teki yksikseen ilman koirahäiriötä. Aluksi odotin, että se ottaa kontaktin ja palkkasin niistä ruualla. Välillä nuuski vähän kauemminkin ja vaelteli poispäin ennen kun tuli taas luokse ja tästä mulle huomautettiin, että ehkäpä kannattaisi puuttua vähäänkin nuuskimiseen aivan samantien. Ja niin me aiotaan jatkossa tehdä, eli huomautan kun nenä maassa ja sitten palkkaan runsaasti oikeasta tekemisestä mun kanssa. Tehtiin ihan helppoja hommia eli käsiavulla edestä sivulle (opittiin tämä Askolan treeneissä) ja eteenistumista. Toisella treenisetillä myöhemmin kokeiltiin kahden lelun leikkiä; tämä tuntuu hyvältä idealta, pitänee ostaa jotkut supermotivoivat lelut ja mennä tekemään välillä ihan vaan tätä kentälle. Frida on siis kiharamaiseen tapaan enemmän yksinleikkivää tyyppiä ainakin jos lelu on tarpeeksi mieleinen. Treenien etukäteissuunnittelukin tulee muuttumaan jatkossa, pitää vaikka kirjata paperille askel askelelta mitä tullaan tekemään. Näin Fridalle ei jää aikaa alkaa haistella tai haahustella.
Gini pieni intopiukea eläin pääsi tokoilemaan. Otin sivulleistumisen tarjoamista olemalla hiljaa paikallani sekä eteenistumista noin 10 metrin etäisyydeltä. Sivulleistumisissa pari toistoa istui liikaa mun selän taakse, todennäköisesti innostuksissaan liioitteli ja yliyritti. Seuraamista hitaassa käynnissä sekä juoksussa, nämä oli nyt hyvät.
Sitten nomea sänkipellolla, jossa lunta noin 20cm. Me ei olla koskaan treenattu nomea porukassa eikä pellolla eikä vierailla dameilla. Ensin katselin muiden suoritusvuoroja ja pari kertaa olin daminheittäjänä mukana. Pääsin hieman kärryille, miten homma toimii. Frida suoritti vikana. Tein ensin ns. varmasti onnistuvat kaksi harjoitusta; ensin palautus, jossa jätin koiran istumaan, dami puoliväliin ja itse seisomaan kauimmaiseksi. Etsi-käskyllä lähti reippaasti ja nosti sekä toi damin suoraan mulle. Toinen juttu oli, että dami heitettiin vähän matkan päähän Fridan ollessa mun sivulla. Sai lähteä hakemaan heti, kun dami putosi peltoon - tääkin oli hyvä. Kolmannessa hieman haastettiin koiraa. Taas koira sivulla, avustaja heitti damin pellon laidassa olevaan kuusikkoon noin 1-3 metrin syvyyteen. Ekalla ja tokalla lähetyksellä jäi pyörimään pellolle, kutsuin näissä takaisin. Näki mielestäni joka heitolla kyllä, mihin dami lensi. Kolmannella sitten tajusi, että ei perhana, kyllähän tuolta metsänkin puolelta voi hakea. Sinne se katosi kuusen alle ja palasi tyytyväisenä damin kanssa laukalla mun luo. Hienosti! Käytössä oli vieläpä vieraat damit, joita viimeisen tunnin sisällä oli mupeltanut jo viisi koiraa! Ja kuulemma kokeneemmillekin koirille tällaiset "rajat" kuten metsänlaita, oja tms. ovat välillä vaikeita ylittää eli pellolle pyörimään jääminen ei ollut ainutlaatuinen reaktio.
 |
| Eka kerta, kun Gini oikeasti vaikutti matkustavan autossa rennosti! Tosin ratkaisu matkata etuturvavöissä oli vain väliaikainen siirtymässä kentältä syömään keskustaan... |
 |
| Puhelinlaatuinen Föfföntöffelö kaikkensa antaneena. |
 |
| Koko porukka. Jos ei ihan väärin mene niin takaa vasemmalta lukien Leevi, Kaapo, Zaida, Jokke, Gini, Frida, Gost ja Vainu. |
Noin, siinäpä oli vähän sekava setti kaikkea menneeltä viikolta.
Kommentit
Lähetä kommentti