Tampere-juttuja ja ruokatestin tulos

Ollaan töiden takia liikuskeltu Tampereen kulmilla taas syysloman aikana. Maanantaina käytiin Tamskilla treenailemassa Sarin ja Hilpin kanssa, radalla teemana ansaesteet. Tein itse pätkiä, jotka eivät vaatineet juoksuaskelia ja Sari ohjasi sitten pidemmät pätkät ja ratatreenin. Gini menee kyllä tosi hyvin myös lainaohjaajan kanssa ja siitä innostuinkin, että miksei sitä ilmoittaisi parin päivän kuluttua oleviin iltakisoihin hyppärille. Sari näytti vihreää valoa ohjauksen puolesta ja oli menossa iltakisoihin Hilpin kanssa myös niin sitten ilmoittauduttiin!

Treenitytöt!

Oli kiva huomata, että Gini oli jo vähän rennommin kisapaikalla eikä keskittynyt muiden koirien kyttäilyyn vaan radalle pääsemiseen. Lähtöön Gini jäi tosi nätisti istumaan, ei aikomustakaan nousta ylös kesken kaiken tai lähteä lipettiin...on se mun kanssani vaan oppinut, että saa possuilla? Toinen rima tuli alas päällejuoksussa, minusta ohjaus näytti hyvältä, joten meni kyllä Ginin piikkiin se rima, kyllä se nimittäin on päällejuoksut kestänyt aiemmin ihan hyvin. Kepeille vastakäsi toimi tosi (liiankin :D) hyvin ja Gini tuli siihen vahvasti, muttei irronnut ihan heti oikeaan suuntaan - siitä ei kuitenkaan tullut kieltoa kun tämä pyöriminen tapahtui aika kaukana kepeistä. Oikein näkee videollakin kuinka koiralla aivot raksuttavat, kun se pohtii että "kepit siis missä ne nyt siis on, aa tuolla jooo!". Loppurata oli ihan jouheva ja 5 rv oli tuloksena, hurjan nopeita koiria oli luokka täynnä joten sijoituksella ei juhlittu.

Töiden uuvuttama pieni collie.

Hilpin omistaja Sari kirjoitteli omassa blogissaan agilityn harrastamisesta ja siitä, kuinka ne lajin tärkeät asiat muuttuvat vähitellen sitä mukaa kun nälkä kasvaa syödessä eli tulosta tulee. Minulla on pyörinyt päässä ihan samanlaisia ajatuksia nyt kesän ja syksyn aikana. Harrastan ensisijaisesti siksi, että sekä minä että koira nautimme lajista ja onnistumisista ja tapaan samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa asioita harrastuksen parista. Nyt kun huomasin kesän lopulla, että meidän on mahdollista tehdä niitä nolliakin ja Gini yltää parhaimmillaan ihan mukaviin nopeuksiin sekä hyvin kääntymällä kompensoi sitä mikä vauhdista puuttuu, niin tekemiseen tuli eri tavalla myös vakavuutta ja pettymyksen tunteet tulevat vahvempina epäonnistumisten jälkeen. Toki ihan luonnollinen reaktio, jota olen nyt pyrkinyt tietoisesti kääntämään positiiviseksi: mitä me emme vielä osanneet, mikä vaatii lisää harjoitusta ja tärkeimpänä joka kerralla mikä tänään onnistui? Onneksi tämä vakavoituminen ei ole vielä suurissa mittasuhteissa, mä kun en edelleenkään voi olla hymyilemättä ja nauramatta Ginille ratojen jälkeen oli tulos mikä tahansa - se kiskoo joka kerran palkkahihnaa silmät loistaen ja maailman onnellisimpana! Tulostavoitteet on aina ohjaajan päässä, koira on hetkessä ja huoleton (oon vähän kateellinenkin tästä). Olen tyytyväinen, että päätin nyt syksyn keskittyä ainoastaan treenailemaan. Hyvin mennyt treeni onnistumisineen on asia, joka ainakin minua motivoi aivan mielettömästi.

Frida taas on harrastanut askartelua viime aikoina. Nyt kun Gini on mun mukana töissä niin kihara on mm. murtautunut kuljetushäkistä vääntämällä sen (metallisen!) ihan mutkalle ja kieroon. Se on myös silpunnut lämpömittarin ajankuluksi...jospa sitä tottista aloittaisi treenaamaan marraskuussa, kun on enemmän vapaata. Olen itse asiassa jo sopinut treenitkin että pakko mikä pakko. :D

Gini popsi syyslomalla reissuruokana saamaamme uutta Acanaa (kurkkaa edellinen postaus), sopivan kokoinen pussi pakata mukaan ja maistunut kyllä jälleen erittäin hyvin. Sopii Ginin vatsallekin moitteettomasti eikä ruuan äkkivaihto tuntunut missään. Gini alkoi töissä aina iltaisin totisena "jonottaa" ruokarepun vieressä ja katsoo minua kysyvästi - ettei varmasti unohdu mikään? Alla menevät viimeiset suupalat kyseistä ruokaa - taitaa olla niin että jos ruoka on tarpeeksi herkkua niin pureskeleminen on ihan turhaa ja pääasia on imuroida ruoka mahdollisimman nopeasti napaan. Olen ollut tosi tyytyväinen kaikkiin saamiimme testiruokiin ja koiran mielipidettä ei tarvitse edes kysyä. Mikäli pohdit uutta ruokaa, niin suosittelen selaamaan läpi Sln Importin verkkokaupan, josta löytyy todella monenlaisia vaihtoehtoja niin aktiiviselle kuin herkällekin koiralle kokeiltavaksi. Jos oma suosikki pitäisi nostaa testattujen joukosta (joista mikään ei ole vähäpätöinen), niin itse sanoisin että tämä viimeisin testattu ruoka on ollut ehkä kaikkein oivallisinta. Suuri kiitos SLN Import mahdollisuudesta tutustua valikoimaanne joka oli ennestään minulle vieras, saadut kokemukset ovat pelkästään positiivisia. :)