Torstaina 27.10 käytiin pitkästä pitkästä aikaa lampailla Pukkilassa. Olipa taas mukavaa. Oltiin pellolla ja Gini sai olla irti. Sai ensin kierrellä lampaita oman tuntemuksensa mukaan ja kävelin itse lampaiden kanssa, mutta toisella pätkällä otin paimensauvan itselleni mukaan ja se olikin tosi hyvä idea! Sain ohjattua Giniä lampaiden kiertoon paremmin eikä sauva tuntunut paineistavan sitä mitenkään väärällä tavalla. Ja selkeästi Gini hoksasi heti homman juonen, sauvan kanssa tuli lukuisia onnistuneita lampaiden kiertämisiä molempiin suuntiin. Vähitellen Gini alkaa myös kuumumaan hommista, toki kouluttajan mukaan koira saa aivan kevyesti komentaa laumasta jääviä lampaita, mutta tähänkin paimensauva oli hyvänä apuna huomauttamaan, jos koira meinasi esim. vauhdissaan jakaa lauman kahtia. Lopulta Gini ei olisi millään halunnut edes lopettaa lauman kiertämistä ja sain toppuuttaa sitä, että se antoi mulle kiinni eikä lähtenyt uudestaan ja uudestaan kiertämään laumaa! :) Mieletöntä, alkaa silläkin motivaatio kasvaa... hups taisin tilata juuri viiden kerran paimennustreenikortin, jotta päästään jatkossakin ajelemaan Mäntsälään!
 |
| Veli ja sen sisko Raaseporissa. |
Lauantaina kokeiltiin sitten ihan uutta juttua, nimittäin rally-tokoa. Mukana oli myös Elina Tenhon kanssa. Oltiin harjoiteltu muutamaa kylttiä, joissa vaadittiin temppu, jota ei ennalta osata (mm. täyskäännös koira eri suuntaan kuin ohjaaja). Säännöt lukaisin läpi pari kertaa kyllä, mutta en sitten tiedä missä
mun ajatustyö meni pieleen... Gini nimittäin ansaitsi (odotettua paremmin<3) pisteet 86/100 p. - MUTTA ohjaaja olisi voinut irrottaa remmistä koirankakkapussin ennen kehään menemistä, eipä tullut pieneen mieleenkään! Hylättyhän se sitten. Mutta henkinen hyväksytty tulos kuitenkin, ensi kerralla en ainakaan unohda mihinkään yhtään ylimääräistä härpäkettä roikkumaan! Mietiskelin etukäteen miten Ginin palkattomuudenkeston laita on nykyään, ollaan niin vähän mitään tehty tottelevaisuuteen liittyen. Mutta ylitti kyllä odotukseni, vasta ihan radan lopulla sen ilmeestä alkoi näkymään, että se odotti jo vähitellen jotakin muuta kuin vain sanallisia kehuja.
 |
| Kaapo ja Frida |
 |
| Tärähtänyt kaksikko. |
Kuun viimeinen päivä ajeltiin tosi aamuvirkkuina Porvooseen tottistelemaan Katrin ja koirien kanssa, otin mukaan vain Fridan niin sain keskittyä pelkästään sen kanssa tekemiseen. Porvoossa oli oikein hieno kenttä ja ensin käveltiin koiran kanssa katsomaan kentän esteet ja muut läpi, ettei ne vie treenaamiselta huomiota. Sitten aloitettiin vain leikkimällä ja sitä tehtiinkin paljon tällä kertaa, koska vielä on niin vähän kokemusta kentällä treenailusta ylipäänsä ja motivaatio on aina se mikä kantaa kauas. Eteentuloja tein namilla ja lelulla muutaman, aika jees. Kun Katri treenasi koiriaan hyödynsin tilanteen paikkamakuun treenaamiseen lyhyissä pätkissä ja palkkailin tosi tiuhaan Fridaa. Pysyi maaten jopa Kaapon tehdessä eteenmenoa lelulle, olin tosin ihan Fridan lähellä kyykyssä. Näki, että kovasti kiinnosti mihin koirakaveri lähti pinkomaan. Kihara oli aika pätevästi, vaikka niin vähän ollaan tehty! Pikkuisen lepotauon jälkeen sivulletuloa imuttaen ja muutamia askelia seuruuta imuttaen, Katri naksutteli kun oli oikeenlainen asento ja meininki. Kentältä ajeltiin vielä hetkeksi puistoon, että koirat pääsi rallattamaan. Lopuksi kävin D&C Dogsportin tavarataivaassa, mistä lähti mukaan Fridalle ketjupanta, lyhyt grippi, iso palkkapatukka ja namia. Kotimatkalla kontissa lojuikin väsynyt elukka (toim.huom. patterit latautuvat kyllä hitokseen nopeasti, kun iltapäivän puolella eläin oli taas aivan erittäin virtaisa). Seuraavat treenit ens viikolla.
Kommentit
Lähetä kommentti