Mitäs sitten keksittäis?

Viime kisoissa Orivedellä alkoi agility tuntua jo aika rennolta, en jännittänyt kamalasti ja se näkyi koirassakin. Ollaan siis lähestymässä sitä rentoa kisafiilinkiä, mikä on hienoa ja mitä olen aika kauan tavoitellut. Jossakin vaiheessa tuntui, että jännitin aivan älyttömästi startteja. Koira menee nyt kaikki esteet rennosti ja rohkeasti. Lähdössä pysymisen kanssa saatetaan turvautua yksärituntiin tai muutamaan, kunhan saan työkuviot selviksi niin tiedän milloin päästäisiin sellaisia varaamaan... Alla vielä hienoja kuvia Oriveden viikonlopulta.

Agilityssä seuraavaksi työn alle pääsevät erityisesti:

• Lähdöt; vihjesanan käyttö on sellainen, minkä haluaisin oppia. Tätä silmällä pitäen mennään yksärille nyt alkusyksystä.
• Keppikulmat; vaikeita, vaikeita, vaikeita, toistoja, toistoja, toistoja. Häiriöitä, vedätystä jne. Kepit on ehkä nyt meidän heikoin lenkki radalla, sillä rutiinia niistä ei vaan ole tarpeeksi.
• Omaa liikkumista on kehitettävä ja uskallettava juosta ja luottaa koiran osaamiseen. Gini on mahtava, koska se monesti pelastaa radalla, vaikka olisikin ohjannut hieman kömpelösti.

Frida, tuo "pikkuinen" kikkura (n. 33 kg at the moment), täyttää hetken päästä jo yhden vuoden. Aika on kulunut hurjaa vauhtia. Tällä hetkellä uutena asiana treenissä on noutoesineen luovuttaminen istuen. Nyt Frida on vielä mielellään koittanut sylkäistä sen nopeasti käteen (tosin, hyvä ettei maahan vaan sillä on selkeä ymmärrys tuoda käteen). Ajatus on, että koira istuu edessä ja ihminen ottaa esineen vasta sitten. Ja parin viikon päästähän alkaakin Fridan sorsastuskausi numero 1, katsotaan millä menestyksellä pieni kikkura metsällä toimii. Ainakin isänsä on ollut oikein toimiva käytännön metsäkoira.

Eilen kävästiin Ginin ja Nelsonin kanssa Sipoossa lenkillä, aikaa vierähti melkein kaksi tuntia ja Siiri otti ihan mielettömiä valokuvia! Luonto alkaa näyttää jo hieman syksyiseltä, harmi, mutta onhan syksykin kaunista aikaa parhaimmillaan... Fridastakin pitäisi saada uusia kivoja kuvia. Asioita vaikeuttaa hieman se, että sitä ei viitsi paljoa pitää irti täällä pk-seudulla. Lähtee riistan perään varmasti eikä siinä auta pillit tai huudot.

On se vaan niin upea koira. <3