Tundralla ja jokirannassa

Eli uusi ruoka testissä, Gini ilahtui taas suuresti, kun kannoin paketin auton kontista kotiin. Fridakin ilahtui, mutta se ei toistaiseksi testaa mitään muuta kuin tämänhetkistä ruokaansa, ennen kuin saadaan selkeys sen tämänhetkisille iho- ja silmäoireiluille.

Gini-raati arvioi tällä kertaa Orijen Tundra -kuivaruoan. Se sisältää useita eri proteiininlähteitä, mm. vuohta, peuraa, lammasta, kalaa ja ankkaa - lihan lisäksi myös näiden eläinten sisäelimiä ja luita, joista saa tärkeitä kivennäisaineita, vitamiineja ja hivenaineita ns. luonnollisemmin. Lisäksi ruoassa on käytetty erilaisia hedelmiä, vihanneksia ja kasveja; esimerkiksi perinteisen riisin tai perunan sijaan ruoassa on linssejä ja hernettä, ja ainoa erikseen "purkista" lisätty lisäravinne on sinkki. Ruoan idea on hyödyntää koko saaliseläin koiran ravintona, sillä niissähän on paljon muutakin hyödynnettävää kuin vain liha. Jos kiinnostuit, lue lisää tästä ja muista Orijenin tuotteista linkkien kautta.

Ensi tuntumalta ruoka tuoksuu varsin vahvalta mutta herkulliselta (taas myös omaan nenääni :D), mikä näyttää olevan ainakin molempien koirien näläntunteen herättävä asia. Gini maisteli heti pussin avaamisen jälkeen pienen kourallisen empimättä ja jäi kysyvästi odottamaan lisää. Viime testiruokaan verrattuna tämä on kädessä hieman rasvaisemman tuntuista (42 % ruoan sisältämästä energiasta tulee rasvoista) eli lenkkinamina laitan tämän ehkä mielummin erilliseen pieneen pussiin kuin suoraan taskuun. Muutoin ruoka toimi lenkilläkin tosi hyvin, Gini on välillä valikoiva lenkkinamienkin suhteen mikäli ympäristön häiriö on suuri, mutta tämän kanssa ainakin testilenkki mentiin oikein kuuliaisesti. Nappula on kooltaan aika pientä, eli varmasti sopii pienemmänkin koiran purukalustolle. :)

Tässä kuvassa kokoero on vääristynyt. Paljon.

Ollaan löydetty Vantaanjoen rannalta uusia lenkkimaisemia ja niiden innoittamana kamerakin on roikkunut taas kaulassa. Kiva kävelyn lomassa poiketa kävelytieltä jokirantaan ja päästää koira(t) pulahtamaan jokeen, tai vähintäänkin kastelemaan varpaansa. Gini toimii erinomaisena kuoronjohtajana rannassa, kun Frida loikkii pää edellä syvemmälle keppejä noutamaan. Nuo kaksi vetävät sellaista rallihepulia peräkkäin peltoheinikossa, että onneksi niille on syötetty punkinhäätötabletit edes hieman ehkäisemään niiden ällöttävien öttiäisten tarttumista. Tottakai tehdään aina tsekkaus lenkin jälkeenkin. Hyvin huomaa eron luonteenlaadussa, kun kävellään pellolla normaalisti eteenpäin niin Gini kipittelee mielellään polulla ihmisten kanssa ja Föffö juoksee mahdollisimman isossa ryteikössä tai mahdollisimman tiheässä heinikossa - aina plussaa jos matkan varrella on muutama vesioja, joissa pikaisesti pulahtaa. Viikin pellon laiduntavat lehmätkin on ehditty moikata, Frida ihmetteli niitä ensin, mutta totesi harmittomiksi.

Jollakin tavalla se on kauniskin <3

Rapatessa roiskuu.

Ginin hakuilmaisun rakentamista aloiteltiin yhtenä iltana lenkillä. Laitoin valjaat ja pidin toisella kädellä vastaan hihnasta, toisessa kädessä lelu ja hetsailua, kunnes haukahti. Siitä kehu ja lelu palkaksi. Alkoi hieman tajuamaan juttua, mutta vielä haukahdusten kaivaminen oli aika työlästä. Enemmän sain aikaiseksi erilaisia örinöitä ja pörinöitä. Jatketaan harjoituksia, jos saataisiin taas oikeat treenit aikaiseksi.