Hakua ja mahtavaa aksaa

Päästiin hakutreenaamaan silloin ennen mökkiviikonloppua. Oltiin minulle uudessa paikassa Sipoossa, tosi kiva mäkinen maasto, aika haastavat olosuhteetkin kun ei juuri tuullut. Ginille kolme pistoa keskilinjalta ja Fridalle otettiin herkuttelua "ukkojen" kanssa. Gini lähti ekalla pistolla voimakkaasti vinoon etenemään aluetta, pyysin pois ja lähetin uudelleen: nyt oikein hieno ja varma pisto suoraan. Arvelen, että sai ekalla yrittämällä mun omaa hajua edempää alueelta, missä olin ollut piilossa vähän ennen Ginin vuoroa. Toinen pisto oli hyvä, ja viimeinen ei ehkä maailman suorin, mutta nenä oli täydellisesti auki ja tarkensi ukolle mielettömän hyvin. Sulamisvesien takia metsässä oli paikoin reiluja lammikoita, mutta eivät näyttäneet haittaavan työskentelyä. Pitkän tauon jälkeen ihan ilahduttavat suoritukset, vaikkakin syvyyttä oli ehkä vain 25-30 metriä. Kyllä me uskalletaan pidentää jo pistojenkin mittaa. Ilmaisukin olisi kiva vihdoin viimein, mutta olen edelleen vähän kahden vaiheilla sen kanssa...

Fridalla oli sitten elämänsä ekat "hakutreenit", olisi ollut hauskaa mennä jo talvella, mutta kinoksia oli liikaa. Pienestä mörköiästä johtuen toinen kavereistani oli ensin vähän jännittävä, etenkin kun hän tuoksui toisilta koirilta. Emmi olikin jo ennestään tuttu tyyppi. No, mentiin vähän sivuun polulta ja kissanruokapurkit ukoille mukaan. Sitten Fridaa kutsuttiin vuoronperään luokse ja herkuteltiin ruoalla. Loppujen lopuksi myös jännä kaveri olikin ihan jees. Ei jännittänyt myöskään maastoverkot tai pressu, johon Emmi kääriytyi. Näitä treenejä pitää vielä jatkaa, että saadaan motivaatio kohdilleen ja mörköily selätettyä. Mulla on aavistus, että tämä harrastus olisi aika hurjasti Fridan mieleen.

Hakualue: piilot numeroitu

Gini on tässä vähitellen talven ja kevään aikana kerännyt muutaman liikakilon, joten meillä on nyt koitettu lisätä lenkkien pituutta ja katsottu hieman tarkemmin ruokakupin sisältöä. Kylkiluut kyllä tunnustelee edelleen helposti, mutta vyötärölinja alkaa vähän kadota. Kovin lämpimällä säällä ei luonnollisestikaan tehdä pidempiä pätkiä kuin vasta aamulla tai iltasella. Mutta onhan se optimipainossa pysyminen tosi tärkeä juttu mm. agilityn harrastamisenkin kannalta.

Keskiviikkona 11.5 treenattiin Ojangossa. Meidän agilitykoutsi Hertta tuli lainatreenaamaan Ginin kanssa, kun 14.5 oli kaksi agilityrataa juostavana Lohjalla. Kyselin josko Herttaa kiinnostaisi ja se suostui kokeilemaan. Itse parantelen kylkivälilihas/kylkiluuvammaa tällä hetkellä joten en tiennyt, viitsinkö lähteä vielä itse juoksemaan radalle ja ottaako vamma takapakkia. Treenit menivät ihan hyvin, eivätköhän he uskalla lähteä kisailemaan...

Puhelinlaatuinen täräys. Ihanat kiharat, ihana meri!

Karmean laatuinen, muttakun paistit lensivät suoraan suuhun!

Torstaina käytiin kiharalenkillä Kulosaaressa ja Mustikkamaalla Roosa-kiharan (Juhellus Ruby Tuesday) omistajan kanssa. Roosa oli ensimmäinen kihara, johon päästiin noin vuosi sitten tutustumaan ja niin vaan meille tuli sitten syksyllä tuo ikiliikkuja. :) Roosan mielestä Frida oli hieman ällöttävä, joten sitä piti välillä komennella. Hiekkarannalla ne kuitenkin vetelivät yhdessä myös hepulijuoksua pitkin pusikoita. Frida kävi ekaa kertaa meressä ja näki satoja lokkeja, kakkahanhia ja muita otuksia. Ja kävi Roosan esimerkistä syömästä grillipaikalta kaikki maahan pudonneet marinadit, njamm! Oli hauska lenkki ja aikaakin vierähti kolme tuntia, kun istahdettiin lisäksi hetkeksi kahville Korkeasaaren porteilla olevaan kahvilaan. Uudelleen, kiitos!

...ja ne Lohjan agilitykisat sitten: tuomarina oli Markku Kaukinen ja 2 x agilityrata, joille kaverini Hertta sitten mielellään lähti lainakartturiksi (eipä olis oma kylki kestänyt..). Kisapäivän ajan satoi monessa kohtaa vettä kaatamalla ja Ginin ilme oli välillä paljon puhuva, kun kävimme kävelyllä ulkona. Onneksi sen mieli (ja ääni :D) kirkastui hallissa ja rata vaikutti aika kivalta, pari ansakohtaa. Lähtöön Gini jäi nyt aika hyvin, pientä mietiskelyä oli havaittavissa ennen kuin se istui ja Hertta ei kauaa odotuttanut sitä ennen vapautuskäskyä. Mutta edistystä on tullut huimasti, kun ollaan lähtöjä treenattu uudelleen! Rata itsessään näytti näin katsomon puolelta tosi siistiltä, vaikka sainkin kuulla, että A-este oli vetänyt Giniä hieman puoleensa. Se on niin kiltti, että tuli kuitenkin haltuun pienellä huomautuksella. Kontaktit toimivat hienosti. Ennen kuin tajusinkaan, niin koirakko oli maalissa tuloksella 0 rv ja 2. sija, suomeksi sanottuna SERT ja kolmosluokkaan, mars mars! 

Mielettömän hieno suoritus! :) Kieltämättä itseä kovasti houkutti mennä juoksemaan startteja, mutta jos en ota rauhallisesti nyt, niin treeni/kilpailutauko jää tosi pitkäksi meidän osalta. Ollaan kyllä opittu kahden vuoden aikana Hertan agilityryhmässä ihan tajuttoman paljon, kiitos neuvoista, avusta ja ohjeistuksesta. Tänään Hertta pystyi testaamaan Ginin kanssa, että oliko oppi mennyt perille. ;D Tästä on upeaa jatkaa! Ja nyt tuli nähtyä, että hyvinpä Gini vetää myös lainaohjaajan kanssa, ei ollut mitään ongelmia.

Uunituore luokkanousija. <3