Bä-ä-ä-äää

Kahden vuoden tauon jälkeen intouduttiin käymään taas lampailla, tällä kertaa Pukkilassa Primal Sense Farmilla. Emmi ja Fizz olivat meidän seurana ja treenasivat myös. Gini tuntui hieman muistavan jutun juonta. Jätin Ginin ensin istumaan aitauksen reunalle, menin itse lampaiden luo ja vapautin sitten koiran paikallaolosta. Gini lähestyi heti lampaita, hieman haukkui ja koitti vähän kierrellä niiden takana, mutta oli aluksi aika varovaisesti liikkeellä. Lähdin johdattamaan lampaita ja pyrin olemaan aina vastakkaisella puolella katrasta koiraan nähden, kehuin kun Gini keskittyi lampaisiin tai kiersi niitä. Välillä koiralle tuli hieman tenkkapoo (ei ole vielä varma, että mitä saakaan tehdä ja mitä ei) ja se jäi nuuskuttelemaan jotakin muuta, mutta iloisesti kannustamalla se tuli taas hommiin ja saatiin hyviäkin pätkiä. Giniä ei tarvinnut oikeastaan ollenkaan huomauttaa mistään, se oli varsin kuuliaisesti. Mun mielestä haastavinta oli itse pystyä pitämään tasapaino, kirjaimellisesti, sillä kun koitin välillä siirtyä pikaisesti lammaskatraan toiseen reunaan niin meinasin kompastua lampaisiin! Muille (kokeneemmille ja syttyneille) koirille tarkoitetuista toruista Gini otti hieman itseensä, kun odoteltiin aitauksen reunalla vuoroamme, mutta ei se sitten vaikuttanut yhtään sen omaan tekemiseen toisella kierroksella. 

Seuraavana iltana käytiin tokoilemassa Emmin ja koirien kanssa hiekkakentällä. Gini otti ensin eteentuloja ja lennosta seuruuseen lähtöjä, saatiin vähän virtaa alemmas. Innostus vuoti haukahtamisena ja sen jälkeen pidettiinkin samantien tauko. Toisella sessiolla uutena merkin kiertoa, otin saman käskyn kun takaakierroissa on. Kiertäminen yleensä nostaa Giniä tosi paljon, joten se ekalla yrittämällä haukkui valmiiksi jo ennen kun lähetin. Saatiin se hienosti hiljaiseksi, kun istutin sen ensin. Sitten laitoin sen jalkojen juureen namin, jonka se sai vapautuksen jälkeen syödä ja kiertokäsky tuli heti kun nami oli syöty; näin onnistui useampi täysin hiljainen kierto. Päästiin katkaisemaan se innostus jo alkuunsa, niin mielentila oli parempi itse tehtävään.

Seuraavalla viikolla käytiin uudelleen, tällä kertaa Gini otti ensimmäisen kierroksen aitauksessa ja toisen pellolla, kuten "kokeneemmatkin" koirakot. Oli kyllä aika mullistava muutos tapahtunut viikontakaiseen verrattuna! Jätin taas koiran paikallaoloon ja kutsuin lampaille, kun olin itse valmis. Nyt se lähti samantien eri asenteella, eteni reippaasti ja välillä haukulla. Isoin juttu oli kuitenkin se, että kun katraasta jäi muutaman kerran lampaita jälkeen, niin Gini kävi ne hakemassa kun hieman kehotin. Ei ottanut tehtävästä "painetta", vaikka meni yksin kauemmas lampaan luo ja jäin itse muun katraan luo. Välillä Gini näytti vähän jopa pollealta, kun pääsi hakemaan lampaita ihan itte. :D Flänkille se koitti lähteä nyt jo aika innokkaasti ja omiin silmiin kyllä kehitys otti valtavan harppauksen. Joudutaan siis ehkä käymään lampailla vielä myöhemminkin. :)

Tyytyväinen paimen tauolla.

Frida heitti talviturkkinsa Firan lenkillä, sinne se molahti ihan itsekseen hyiseen lampeen. Hullu kakara, Gini haukkui sille turvallisesti rantahiekan puolelta (jonkun on hoidettava äänekäs osuus). Se pääsi kauluristaan vihdoin eroon ja silmä vaikuttaa oikein hyvältä, nyt päästään taas liikkumaan normaalisti. Muutaman kerran on ehditty tehdä damin noutoharjoituksia ulkona pienessä häiriössä, liinan päässä tosin vielä. Mutta aika hienosti hakee ja tuo useimmiten käteen saakka, pari kertaa putosi ennen aikojaan. Hetsailu ennen heittämistä ei ole ehkä vielä huono juttu, palauttaa kuitenkin ravilla. Myöhemmin tottakai on otettava hallintaa mukaan, mutta ensin rakennetaan hyvä motivaatio.