Ihana talvi

Päivitystä pukkaa ja uudistin otsikkokuvaa. Viime postauksen jälkeen ollaan treenattu agilityä kerran. Rata vaati paljon vauhtia sekä koiralta, että ohjaajalta. Olin itse ajatellut merkkaavani hypyn 2 ja seisovani valmiiksi lähellä hyppyä 3, jotta pääsen sitten eteenpäin ajoissa. Noh, paljon fiksumpi tapa oli tietysti niistää kakkoselle ja lähettää kolmoselle, koska Gini irtoaa kyllä. Tämä ohjaajan vinkkaama kuvio osoittautui sata kertaa paremmaksi, ja sen avulla mä oikeasti pääsin etenemään ja annoin koiran hoitaa hypyn 3 itsekseen. Kutoselle tein vastakäännöksen ja sitten juoksin kasille tekemään saksalaisen kauemman siivekkeen ympäri; tähänkin keksittiin fiksumpana keinona poispäinkäännös putkea lähempänä olevan siivekkeen ympäri. Hypyn 10 ohjaukseen oli ensin vaikea ehtiä, mutta aloinpa sitten juosta ja kas, ehdin. Kepit oli hienot, tein joka kerta takaaleikkauksella. Hyppy 15 tuli paristi väärään suuntaan. Lähtöjä tehtiin tälläkin kertaa superpalkalla, Gini sai tarjota istumista lähtöön ja palkka tuli heti.

Föffelö-Pöffelö eli Frida on treffannut kurssikavereiden samaa ikäluokkaa olevia koiria sekä Kaapo-veljeään. Kaapon kanssa käytiin myös Sippura-uimalassa Espoossa viemässä pennuilta viimeisetkin energiat (hetkeksi). Fridassa on vähän vesipedon vikaa, se hyppii jo altaan syvimpäänkin päähän suunnilleen pää edellä. Altaassa on aina monenlaisia leluja noudettavaksi, mutta viimeksi se jotenkin ihastui noutamaan itse itseään eli tarttumaan pelastusliivien nauhoihin ja pyörimään vedessä kuin päätön kana...

Fridalla alkaa vähitellen tulla mörköikä, huomaa kun saattaa ulkona puhista jollekin ihan olemattomille asioille ja hajut ovat alkaneet kiinnostaa paljon enemmän. Toiset koirat saavat aikaan jumitusreaktion, mutta Ginille tuttu "jätä" käsky alkaa vähitellen toimia Fridallakin. Maahanmenosta ollaan häivytelty käsiapu pois ja koitettu painottaa, että maahanmenoon ei liity samanaikainen hyppääminen mun varpaille. Myös paikkamakuun alkeita ollaan tehty välillä rappukäytävässä lenkiltä palatessa; koira maahan tasanteelle ja tiheästi palkkaa etutassujen väliin, sitten hetken odotus ja vapautus ovesta sisään. Tällä viikolla meillä on Kaapo-veljen omistajan kanssa ihan oikeet tokotreenit, kuinkahan meidän käy!?

Lentokentän Starbucks. Minuuttia myöhemmin eräs häntä kaatoi tuon kaakaon lattialle.

Ginille olen naksutellut höpöhöpötemppuja kuten halaamista, eli se laittaa jommankumman etutassun sen eteen asetetun esineen ympärille. Tätä pitäis jalostaa niin, että ne esineet myös joskus pysyvät sen halausotteessa. Lisäksi ajattelin opettaa rallytokon alo-liikkeet tässä aikani kuluksi. Hiihtoloman kunniaksi (jollaista minulla ei ole) on ollut aika messevät talvikelitkin, joten kameraa on kiva kiikuttaa mukana ja luvassa onkin kuvapaljoutta.

 

Henkilökunta, väistäkää!