A-g-i-l-i-t-y.
Back in business.
Palattu pääkaupunkiseudulle ja näin ollen ehditty jo käydä ulkokenttätreenaamassa. Ekalla kerralla tauon jälkeen otettiin vartin hassuttelutreeni. Tehtiin muutama ohjauskuvio hypyillä, pussia, keinua (meni ihan miettimättä molemmat kerrat!) ja puomia ihan yksittäisiä kertoja. Ja joka välissä leikittiin ja pidettiin hauskaa. Kyllä oli koira täpinöissään ja niin onnellisen näköinen treenien päätteeksi.
Tokoilemassakin käytiin tuossa lähistöllä, samanlaisella hupitreeni-idealla. Sivulletulot oli hienoja ja suoria! Otettiin sivulla kontaktin kestoa ja sitten liikkeellelähtöjä, sai superpalkan kun kontakti ei pudonnut ja uuden yrityksen jos kontakti putosi. Pari eteentuloa, keulii ihan varpaille asti innoissaan. Liikkeestä maahanmenoa kahdesti, ekalla jäi peppu pystyyn ja tokalla oli hyvä, Gini on niin hauska <3. Yksi lyhyenläntä paikkis, ehkä puoli minsaa, kun vieras lenkkeilevä koira näkyvissä, nou problem.
19.8. oltiin Savikolla irtovuorolla, vain yksi koirakko meidän lisäksi, joten ruhtinaallisesti treeniaikaa. Tällä kertaa keskityttiin ohjaajassa oleviin "heikkouksiin", mikä on hyvä juttu. Koirahan osaa ja on hyvä, siihen pitää luottaa! Eli;
Tokoilemassakin käytiin tuossa lähistöllä, samanlaisella hupitreeni-idealla. Sivulletulot oli hienoja ja suoria! Otettiin sivulla kontaktin kestoa ja sitten liikkeellelähtöjä, sai superpalkan kun kontakti ei pudonnut ja uuden yrityksen jos kontakti putosi. Pari eteentuloa, keulii ihan varpaille asti innoissaan. Liikkeestä maahanmenoa kahdesti, ekalla jäi peppu pystyyn ja tokalla oli hyvä, Gini on niin hauska <3. Yksi lyhyenläntä paikkis, ehkä puoli minsaa, kun vieras lenkkeilevä koira näkyvissä, nou problem.
19.8. oltiin Savikolla irtovuorolla, vain yksi koirakko meidän lisäksi, joten ruhtinaallisesti treeniaikaa. Tällä kertaa keskityttiin ohjaajassa oleviin "heikkouksiin", mikä on hyvä juttu. Koirahan osaa ja on hyvä, siihen pitää luottaa! Eli;
- ASENNE. Mennään täysillä, tehdään täysillä kun tehdään. Koira saa paljon vauhtia lisää siitä, kun asenne on koko ajan kohdillaan ja kannustus pelaa. Ja mun on juostava minkä jaloistani pääsen. Ginin kohdalla enemmän kuin totta, että se saa hirmusti vauhtia kun itse olen hyvässä liikkeessä.
- Suorilla pätkillä ei ohjaavaa kättä tarvita, koira kyllä tulkitsee ohjaajan liikkeen muutenkin. Ilman ohjauskättä ohjaajakin voi jälleen keskittyä juoksemaan lujaa ilman ylimääräistä tekemistä ja näin voitetaan aikaa.
- Omat ajoitukset ohjauksiin ovat ajoittain ontuvia, mutta se on luonnollista näin vähäisellä agilitykokemuksella. Ajoitukset alkavat pelata kyllä harjoittelun ja rutiinin kautta. Samoin rataan tutustumisessa en vielä hahmota järkevimpiä ohjaustapoja eri kohtiin, tämäkin helpottuu kokemuksen kautta.
Kävin hierotuttamassa Ginin Juntusen Annella Sippurassa (suosittelen). Pieniä jumeja selän puolella, mutta aukenivat erinomaisesti ja vähällä käsittelyllä. Muuten loistokunnossa, että eikun syksyn haasteisiin. :)
Ekat kisat aikoihin kisattiin lauantaina 22.8 Nummelassa, ihan mieletön hellekeli ja kisapaikkana hiekkakuoppa oli melkoisen lämmin. Oltiin ilmottu yhdelle hyppärille, tuomarina Savioja. Kiva rata, "dementiatesti" tuomarin sanoin, mutta muistinpas sen kuitenkin ulkoa! Kasvattaja tuli katsomaan myös Ginin menoa ja otti hyviä räpsyjä. :) Meidän vuoro alkoi sählingillä, jotenkin ajattelin että ennen meitä on vielä koirakko, mutta jouduinkin pinkomaan lähtöön kesken alkulämppäilyn. Ginin ilme oli hieman kysymysmerkki kun sellaisella vauhdilla mentiin ja jätin sen lähtöön (ei istunut taaskaan millään, höh). Ekalla hyppysuoralla tuli keskimmäinen rima alas, koira varmasti hieman hämmentynyt äkkilähdöstä ja olisin saanut jäädä hieman taaemmas tukemaan koiraa. Seuraava pätkä kepeille meni oikein hienosti ja vauhdilla. Kepeillä aloin ihmetellä, miksi Ginin korvat liiskaantuu niskaan ja häntä alkaa vispaamaan karmeella vauhdilla noin puolivälissä kepittelyä - sitten tajusin, että kasvattaja on varmaan valokuvaamassa jossakin siinä lähellä pusikossa. Ginillähän meni keppien loppupäässä pasmat sekaisin, kun piti vähän hepuloida tutun ihmisen havaitsemista. Ei se koittanut radalta lähteä, mutta voi kun se tuli iloiseksi. <3 Loppuradalla vielä yksi kielto putkelta, loppusuora oli oikein hieno ja meni juuri niin kuin suunnittelin. Joskus käy näin, mutta on se parasta nähdä, että Ginillä on superkivaa.
27.08 harjoiteltiin keppien avokulmaa suoraan putkesta ja pelkiltään, persjättöä sekä keinua. Keinu oli treenien ilonaihe, meni niin hienosti. Irtosi myös hypyille, vaikka oma liike jatkui sivusuunnassa ja luki tosi hyvin persjättöä hypyille. Kepeillä vedätin pari kertaa innoissani liikaa, silloin menee tahti sekaisin. Mut saatiin useammat oikeen nopsat kepit ja hyvällä asenteella.
Sitten Elokisat Purinalla 29.08, ilmoitin meidät hyppärille ja agiradalle, vaikka alunperin mietin pelkkää hyppäriä. Mutta ehkä oli paikallaan tehdä pieni katsaus meidän kontaktien tämän hetken tilanteeseen.
Hyppärillä tuomaroi tuttu Seppo Savikko, mukava rata, joka vaati kuitenkin tarkkaa ohjaamista. Ginin into vei kolmoshypyn sijasta takana häämöttävään putkeen ja jatkettiin sitten (hyllynä) maaliin asti, matkalla vielä yksi putkikielto. Oltiin justiin Sepolla harjoiteltu lujaa juoksemista, joten pistin parastani takasuoralla(?). Ehkä me oltiin jotakin opittu, mutta olihan tuo alkupuoli osaltani aika varmistelevan oloista. Eka rata oli ulkokentällä, toinen sitten hallissa.
Tokan radan tuomarina meille tuntematon ruotsinkielinen Marianne Fernström, tässä oli jo tekemistä hypyillä, veivailua edestakaisin putkien kautta. Radalla oli kontakteista puomi ja keinu (glunks, yritin parhaani mukaan häivyttää omat ennakkoluuloni keinua kohtaan ennen rataa). No, ratahan meni hämmästyttävän hyvin ja olen onnellinen kun Gini on niin tarkka rimojen kanssa. Olin tarkoituksella miettinyt yhdelle hypylle haastavamman ohjauksen koska mitään hävittävää ei ole, ja sekin sitten onnistui. Ja ehdottomasti iloisin olin siitä, että Gini meni keinun täysin epäröimättä, oli taas ehkä jopa niillä rajoilla ettei olis ollut lentokeinu. Pieni nahkiainen on oikeasti funtsinut treenitauolla itselleen rohkean keinun! Lopussa oma valssini oli myöhässä ja kepit tulivat koiralle liian nopeasti, joten keppivirhe kepeillä ja 5vp. Kolmannelle sijalle kuitenkin porhallettiin, hyvä meidän pikkutiimi!
Ekat kisat aikoihin kisattiin lauantaina 22.8 Nummelassa, ihan mieletön hellekeli ja kisapaikkana hiekkakuoppa oli melkoisen lämmin. Oltiin ilmottu yhdelle hyppärille, tuomarina Savioja. Kiva rata, "dementiatesti" tuomarin sanoin, mutta muistinpas sen kuitenkin ulkoa! Kasvattaja tuli katsomaan myös Ginin menoa ja otti hyviä räpsyjä. :) Meidän vuoro alkoi sählingillä, jotenkin ajattelin että ennen meitä on vielä koirakko, mutta jouduinkin pinkomaan lähtöön kesken alkulämppäilyn. Ginin ilme oli hieman kysymysmerkki kun sellaisella vauhdilla mentiin ja jätin sen lähtöön (ei istunut taaskaan millään, höh). Ekalla hyppysuoralla tuli keskimmäinen rima alas, koira varmasti hieman hämmentynyt äkkilähdöstä ja olisin saanut jäädä hieman taaemmas tukemaan koiraa. Seuraava pätkä kepeille meni oikein hienosti ja vauhdilla. Kepeillä aloin ihmetellä, miksi Ginin korvat liiskaantuu niskaan ja häntä alkaa vispaamaan karmeella vauhdilla noin puolivälissä kepittelyä - sitten tajusin, että kasvattaja on varmaan valokuvaamassa jossakin siinä lähellä pusikossa. Ginillähän meni keppien loppupäässä pasmat sekaisin, kun piti vähän hepuloida tutun ihmisen havaitsemista. Ei se koittanut radalta lähteä, mutta voi kun se tuli iloiseksi. <3 Loppuradalla vielä yksi kielto putkelta, loppusuora oli oikein hieno ja meni juuri niin kuin suunnittelin. Joskus käy näin, mutta on se parasta nähdä, että Ginillä on superkivaa.
27.08 harjoiteltiin keppien avokulmaa suoraan putkesta ja pelkiltään, persjättöä sekä keinua. Keinu oli treenien ilonaihe, meni niin hienosti. Irtosi myös hypyille, vaikka oma liike jatkui sivusuunnassa ja luki tosi hyvin persjättöä hypyille. Kepeillä vedätin pari kertaa innoissani liikaa, silloin menee tahti sekaisin. Mut saatiin useammat oikeen nopsat kepit ja hyvällä asenteella.
Sitten Elokisat Purinalla 29.08, ilmoitin meidät hyppärille ja agiradalle, vaikka alunperin mietin pelkkää hyppäriä. Mutta ehkä oli paikallaan tehdä pieni katsaus meidän kontaktien tämän hetken tilanteeseen.
Hyppärillä tuomaroi tuttu Seppo Savikko, mukava rata, joka vaati kuitenkin tarkkaa ohjaamista. Ginin into vei kolmoshypyn sijasta takana häämöttävään putkeen ja jatkettiin sitten (hyllynä) maaliin asti, matkalla vielä yksi putkikielto. Oltiin justiin Sepolla harjoiteltu lujaa juoksemista, joten pistin parastani takasuoralla(?). Ehkä me oltiin jotakin opittu, mutta olihan tuo alkupuoli osaltani aika varmistelevan oloista. Eka rata oli ulkokentällä, toinen sitten hallissa.
Tokan radan tuomarina meille tuntematon ruotsinkielinen Marianne Fernström, tässä oli jo tekemistä hypyillä, veivailua edestakaisin putkien kautta. Radalla oli kontakteista puomi ja keinu (glunks, yritin parhaani mukaan häivyttää omat ennakkoluuloni keinua kohtaan ennen rataa). No, ratahan meni hämmästyttävän hyvin ja olen onnellinen kun Gini on niin tarkka rimojen kanssa. Olin tarkoituksella miettinyt yhdelle hypylle haastavamman ohjauksen koska mitään hävittävää ei ole, ja sekin sitten onnistui. Ja ehdottomasti iloisin olin siitä, että Gini meni keinun täysin epäröimättä, oli taas ehkä jopa niillä rajoilla ettei olis ollut lentokeinu. Pieni nahkiainen on oikeasti funtsinut treenitauolla itselleen rohkean keinun! Lopussa oma valssini oli myöhässä ja kepit tulivat koiralle liian nopeasti, joten keppivirhe kepeillä ja 5vp. Kolmannelle sijalle kuitenkin porhallettiin, hyvä meidän pikkutiimi!
 |
| Agilityrata © Marianne Fernström |
Kait se ihan hyvin on juossut, kun ottaa huomioon uuden lähestymisen kepeille radan aikana. Olipas lähellä taas ensimmäinen nollatulos.
 |
| © Sanna Piiroinen |
Kommentit
Lähetä kommentti