Kilometrikertomus

Näköjään vähän kertyi näitä tekemisiä samaan kirjoitukseen, kun aikaa on mennyt sen reilun pari viikkoa. Kisakuvista kiitokset Jukka Pätyselle, kuviin on kysytty lupa!

Ostin jälleen irtovuoron Savikolle ja tehtiin rataharjoitusta (kivaa sellaista, taas!). Kokosin alle esille tulleita pointteja.

• Kontaktit; näille pitää tehdä jotakin, ja se jokin on vahvistaa!! Nyt 2/4 2on2offeista toimi, kerran kontaktille jäi vain toinen takajalka ja kerran juoksi puomilta pokkana läpi, kun vedätin. Eli pelkkää 2on2offia treenataan ehdottomasti enemmän jatkossa. Että saadaan nämä läpijuoksut pois, mä haluan kuitenkin että koira tekee sen seisauksen edes nanosekunniksi ja vapautuu vasta kun minä haluan. Nyt siis etupalkka messiin ja harjoittelemaan.
• Rengas radan osana toimii erittäin hyvin, ei mitään ongelmia.
• Eka lähetys kepeille oli taas ohijuoksu, koiralla näytti olevan kiire ja se ei kyllä lainkaan kuunnellut mun edellisellä hypyllä antamaa keppikäskyä vaan juoksi keppien ohi täysiii. :D Noh, kaikkina muina suorituskertoina kun tehtiin rata kokonaan, kepit toimi erittäin hienosti ja tein joka kerta kepeille takaaleikkauksen eikä koira ollut moksiskaan.

Sitten omat treenit, myöhäisvuoro ilman ohjaajaa, joten otettiin kaikkea mikä itsestä tuntui järkevältä. Eli:

• Kontaktit 2on2off: tehtiin A:lla, puomilla ja keinulla. Pääasiassa hyviä, taisi kerran valahtaa niin että kontaktille jäi vain toisen jalan varpaat. Ja kerran juoksi läpi.  Mutta hyvin taas tajusi jutun juonen enkä saanut sitä häirittyä pois kontaktilta. Keinullakin meni hyvin, mutta itse säheltämällä sain nyt taas pienen takapakin keinulle ja pari kertaa Gini hyppäsi pois ylösmenolta - korjattiin kuitenkin homma ja lopputreenistä keinut oli taas ihan buenoja, toki edelleen hitaita.
• Sivuetäisyyden kasvattaminen: etenkin kontakteille, tein esim. A:ta niin, että oli putki mun ja A:n välissä, toimi. Sama juttu puomilla.
• Ohjauskuvioista jaakotusta, Gini lukee hirmuisen kivasti tämän ohjauksen.

© Jukka Pätynen

Ja lauantaina 4.4. HAU:n pääsiäiskisoihin, 3 starttia. Kaksi olis kyllä riittänyt omasta mielestä, olin meinaan itse niin väsynyt ettei tosikaan, ja näytti että pitkä aamupäivä kyllä vaikutti koiraankin. Radat oli oikein mieluisia (tuomari Mika Moilanen), vähän erilaisia kuin aiemmin on ollut ja molemmilla agiradoilla mentiin puomi ainoana kontaktina kahteen kertaan. Varsin suoraviivaista etenemistä, mutta muutama kieputuspaikka missä piti olla tarkkana. Piirtämieni ratojen mittasuhteet voivat olla vähän niin ja näin.

AgiD-rata

Agiradalla päästiin virheettä kepeille asti, missä Gini jätti toiseksi tai kolmanneksi vikan välin pujottelematta. Puomilla kontakti vielä toimi kohtuullisesti. Keppivirhe hajotti mun ajatuksia sen verran, etten ehtinyt juosta 15.-16. väliin persjättöön vaan ohjasin sen niin että koira juoksi mun ja putkien välissä ja otin vaan haltuun käteen + lähetys vikaan putkenpäähän. Toinen puomi oli kehnompi, koira taisi kyllä hidastaa, mutta sähläsin itse ohjaushommien kanssa (olin ajatellut puomin jälkeen valssi-pakkovalssi komboa, jotta päästäisiin hyppy 19. Sen sijaan haahuilin hyvin epämääräisesti tässä kohdassa, koira vapautti itsensä puomilta ja kielsi seuraavan hypyn (surprise!). Lopussa se vielä ohitti hypyn 21 ja juoksi suoraan hakemaan hihnan suuhunsa ja kääntyi onnellisen näköisenä häntä heiluen mua kohti, hassu koira. :) <3 Jäin loppusuoralla pahasti jälkeen, eli menee paljon mun piikkiin, en muista enää mitä mahdoin käskyttää siinä. Erityisen iloinen olen, että pussi ja muuri radalla menivät ihan empimättä; itse asiassa musta tuntui, että Gini sai enemmän puhtia pussista, se tykkää siitä niin hurjasti. Myöskin se, että koira juoksi ekaa kertaa hidastelematta puomin ja oikein kiihdytti loppua kohden (vaikka kontaktit nyt on mitä on), olen kauhean ylpeä. Etenemää en tiedä, mutta veikkaan että meidän parhaita, jos ei lasketa noita virhekohtia mihin jäätiin kökkimään. Tulos HYL.

Hyppäri

Hyppäri. Pohdin rataantutustumisessa, että kummalla puolella ohjaan kepit - ja päädyin onneksi oikealle puolelle. Valssasin putkelle, ja vaikka Gini vähän valahti leveäksi tullessaan putkesta sain sen paremmin kalastettua ekaan väliin. Jos olisin ollut vasemmalla puolella, olisi ollut suuri riski vetää se kakkos-kolmosväliin. Myös jatko oli helppo ohjata oikealta puolelta. Virhe tuli sitten hypylle 14, kun oma liike vei liikaa hypyn 15 suuntaan ja se katse(!!) irtosi koirasta kriittisessä paikassa. Eli hypyn ohitus. Loppurata meni hienosti ja ai että meidän loppusuorat on makeita! Gini irtoaa niin hyvin eikä todellakaan jää katselemaan taakseen! Etenemä oli hyvä ottaen tosiaan huomioon tuon yhden virhekohdan. Lähdössä en saanut Giniä istumaan ollenkaan, se jumitti täysin ja vaikutti hieman paineistuneelta. Lähdettiin sitten seisoma-asennosta liikkeelle kun en voinut ikuisuutta käyttää istuttamiseen. Outoa, sillä radalla se viiletti häntä pystyssä hurjan innoissaan? Sij. 5/12, etenemä 3,92, tulos 5.

Ihan oman kokemattomuuden piikkiin laittaisin vikan agiradan sössimiset, äärimmäisen pöhkö ohjauskuvio kolmoshypylle (välistäveto, hohhoijaa mikä idea). Melko yllättävää ettei se toiminut kunnolla - jäin jälkeen, ja Gini meinasi melkein juosta puomista ohi, vaikka käskytin kyllä "kiipee" heti hypyn päällä. Sain pelasteltua koiran puomille ja siitä ei virhettä, mutta puomilla koira oli niin flow-tilassa, että kontakteista ei ollut edes puhetta. Saatiin 2x5vp alasmenon yli hyppäämisestä molemmilla kerroilla (!). Loppusuora taas älyttömän hyvä, pitää olla ylpeä! Muut näyttivät tekevän kolmosen perus takaakierrolla ja osa vaihtoi tässä kohtaa puolta persjätöllä kolmosen ja puomin väliin. Mä luulen, ettei Gini olisi ehkä kestänyt tuohon persjättöä. Jos olisin ohjannut puomin oikealta puolelta, en olisi mitenkään saanut valssia puomin jälkeen tuollaisilla kontakteilla. Tässäkään en saanut Giniä istumaan lähtöön vaan jätin seisomaan, mistä se valahti heti makuuasentoon maata nuuskimaan ja näytti taas harvinaisen painestuneelta, ihan ihme homma? Ja radalla taas paineli kieli poskella innoissaan. Sij 8/9, 15 rv.

© Jukka Pätynen

Kisojen plussia: 

• rengas, pussi ja muuri radalla sujuvat
• etenemä kasvaa vähitellen
• keppien sisäänmenot (kulmat) onnistuivat
• puomilla on jo oikeasti vauhtia verrattuna aiempaan
• välistäveto hypyille 9-10 vikalla agiradalla onnistui täydellisesti, onnistuimme myös välttämään kaikki putkenpää-ansat
• ei yhtäkään rimaa alas, vaikka vedätin hyppysuorilla melko paljon (rimat 60 cm!)
• nyt jo vitonen kakkosista, joten ehkä se puhdaskin suoritus antaa odottaa itseään?

Tehtiin myös jälki pääsiäisloman kunniaksi, pituus 120 m ja vanheni noin 50 min, koska en jaksanut kauemmin kävellä ja odotella. Kaksi loivaa kulmaa ja kaksi jyrkempää, maastona helpohkokulkuinen kangasmetsä. Tällä kertaa unohdin tyystin (tarkoituksella) namijutut ja tallasin omin pikku jaloin jäljen alusta loppuun. Talloin askelet tiheästi ja kulmissa vielä korostetummin rikoin maata jaloilla. Ja tämähän oli meidän paras jälki koskaan, ainakin omasta mielestäni. Pysyi hajujäljen päällä hyvin ja niissä parissa kohtaa missä vähän pyöri löysi nopeasti takaisin jäljelle. Loppupalkkana kissanruoka maistui!

Tiistaina me hakuiltiin piiitkän tauon jälkeen Mätäkiventiellä. Gini otti kolme pistoa keskilinjalta lähetettynä, kaikki olivat noin 40 metrin syvyydessä. Kaksi ekaa löysi ihan hyvin, hieman tarkentaessa pyöriskeli ympyrää eli ei ollut loppuun asti suorat pistot, toka vähän huonompi. Viimeinen olikin ihan mielettömän hieno ja nopea suora pisto suoraan piilolle. Eikä voinut ottaa maavainulla mitenkään, koska ukko oli kiertänyt ihan eri reittiä piilolle.
Ennen hakutreenejä Emma talloi Ginille jäljen, hieman yli 200 m pituinen ja vanheni 1,5 h. Meni taas varsin hyvin, kuten videolta voi nähdä. Lopussa Giniä häiriköi hieman treenikaverit pakkaamassa autoja, siksi siis siinä kohtaa kuikuilee kuvaruudun ulkopuolelle. Palasi kuitenkin töihin hyvin ja sai taas herkkunamia palkkana lopuksi. Ensi kerralla voisi laittaa jäljelle muutaman välipalkankin namikasana tms.

Kävin myös toisen kerran Savikon ryhmässä ja silloin pähkäiltiin tätä meidän lähtöön jättämistä ja keskityttiin ratapätkän kontakteihin. Tehtiin niin, että toin Ginin hihnassa ja pannassa lähtöön, istutin, palkkasin ja poistuin koiran kanssa takaisin meidän kamojen luo. Näin tehtiin kahdesti. Sitten jätin koiran normaalisti lähtöön ja aloitettiin treeni. Ilmeessä oli havaittavissa hieman parannusta, mutta aika kyttäriksi se edelleen jäi. A:lle tultiin hypyltä valssaten ja käskystä huolimatta Gini ei ottanut kontaktia, hidasti kyllä hieman mutta tuli pinnalta yli. Toisella toistolla valahti 20 senttiä pinnan yli, eli edelleenkään ei jarrutus riittänyt, nyt korjasi heti itse takaisin pinnalle. Kolmannella tehtiin niin, että Seppo palkkasi Ginin kontaktille kun itse liikuin radalla, tämä toimi. Mun täytyisi nyt löytää joku apupalkkari itselleni kontaktien hiomiseen. Radalla oli myös keinu, mikä taas vaihteeksi sekoittui puomiin (vaikka käsky on ollut koko ajan eri) ja tehtiin lentokeinu, minkä jälkeen koira vältteli koko kapistusta. Otettiin namittamalla keinun "hankalimman kohdan yli", mikä vaikuttaisi olevan pinta ennen keikkaavaa osaa. Lopuksi Gini teki keinun muutamasti kokonaisena ja siihen oli hyvä lopettaa.

Naamasta näkee, että just on hypätty innokkaasti puomin kontaktin yli ;) © Jukka Pätynen

Gini oli mun mukana koululla yksi päivä "potilaan" roolissa, vatsaontelon ultraääniharkoissa. Tutkiskeltiin maha läpikotaisin anturilla ja kaikki oli oikein terveesti paikoillaan ja normaalin näköistä. Sen verran tutkiminen oli jännää että läähätys keräsi mahalaukun täyteen kaasua ja näkyvyys oli niiltä osin hieman heikko... :)

Lenkillä 12.4. Ojangossa, Lyyli, Nelson, Gini.

Loman jälkeen ja ihanan kevätsään kunniaksi (+13!) käytiin Fiian kanssa Mätäkivellä jäljestämässä ja esineruutua treenaamassa. Talloin Riesalle puolen kilsan jäljen ja Fiia teki Ginille 200 m jäljen muutamalla kulmalla, väli- ja loppupalkkoina purkit yht. 4 kpl. Kokeiltiin ekaa kertaa janalle lähetystä noin 5 metriä oikean jäljen alusta, nosti hyvin jäljen ja lähti innokkaasti eteenpäin. Alun jälkeen hukkasi jäljen kertaalleen, mutta löysi takaisin nopeasti. Ekalla purkilla pyysin maahan ennen palkkaa ja syötyään Gini mietti hetken ja tajusi sitten jatkaa eteenpäin. Purkkien 1-3 välillä jäljesti toosi hyvin, nenä maassa ja tarkkana ja seuraavilla purkeilla tajusi jo mikä homman nimi on eli syötyään lähti samantien jatkamaan matkaa. Lopussa kokeili pari kertaa ilmavainua, jolloin kiristin liinaa ja pääsi eteenpäin vasta kun nenä laskeutui. Kulmat toimivat ihan hyvin. Leveähkö polun ylitys oli vielä haastava, mutta Gini selvisi ilman apuja siitä. Treenin jälkeen häntä vispasi kovasti, kivaa hommaa!

Kesä tule jo.