Syys...
...flunssa. Onnistuin nappaamaan sellaisen, joten nyt on painotuttu lähinnä olkkaritreenailuun ja järsimään putkiluita ja muita herkkuja. Sunnuntaina ja maanantaina kaukojen vaihtoja n. metrin etäisyydeltä. Sei-istu, istu-maahan ja maahan-istu ei tarvitse oikeastaan enää tässä apuja ja takakintut pysyy hyvin kohdillaan, mutta Sei-maahan -vaihdossa taipuvainen edelleen liikauttamaan eteenpäin itseään laskeutuessaan makuulle. Teinkin pienen "tönäisyn" kädellä kohtisuoraan edestä koiraa kohti samalla kun käsken, näyttäisi toimivan ja teki nättejä vaihtoja. Istu-sei -vaihdossa jäi kerran vähän kyyryyn, pitää katsoa ettei ala jäämään sellaiseen asentoon useammin. Perusasentoon tuloja eri paikoista, korjasi ihan kohtuullisesti. Perusasennon paikka ajautui hieman selän taakse. Sisko-Hilpin innoittamana myös sanantunnistusleikkiä leluilla: Gini sai vuorotellen tuoda mulle Rrrotta-lelun, Nallen ja Pallon. Hyvin se jo ne erotteleekin. :) Myös temppuarsenaalia on koitettu kasvattaa ja huisin nopsa tuo on tajuamaan mitä toivotaan, naksuttelu sopii sille ja se syttyy siitä kovasti tarjoamaan juttuja. Nyt osataan jo kohtuullisen hyvin kumartaa, vilkuttaminen ja ryömiminen olisi seuraavana listalla. Kumartaminen voisikin itse asiassa häivyttää tuota sei-maahan -vaihdossa esillä olevaa liikahtelemisongelmaa, kun liikerataa tulee hinkattua paljon.
Saatiin muuten tuurilla sittenkin agilityyn ryhmäpaikka talveksi! Sporttiksella möllitasoinen ryhmä kerta viikkoon aika myöhäiseen aikaan illalla - just sopiva meille! Ehdin jo vähän pelätä, ettei me löydetä talvikaudelle mitään treenivaihtoehtoa kun ulkokentät menee kiinni (mikä vesittäisi meidän suunnitelmat), mutta onneksemme peruutuspaikka ilmaantui.
Ja hei, mission accomplished. Meillä on nyt keinu, ja innokas ja iloinen sellainen onkin. En olisi uskonut, että saadaan se kuntoon näin ripeästi. Viime keväänä koiraa nimittäin ahdisti edelleen keinun paukutteluleikki, saatikka että se olisi kivunnut sen kokonaan. Nyt itse este sujuu kokonaisena ja seuraavaksi yleistetään keinu eri treenipaikkoihin ja otetaan ohjaajan tuottama häiriö mukaan. Ja tehdään keinua eri ratojen osana. Jee! Tarkoittaa myös sitä, että ainoa juttu mitä ei vielä rehellisesti osata, mutta josta koira on jo hajulla - - kepit puuttuvat. Agilityryhmässä lienee hyvin mahdollisuus keskittyä niihinkin.
Torstaina olikin sitten eka treeni aksaryhmässä. Tehtiin allaolevaa rataa (valkoiset numerot). Mustanumeroista olisi voinut tehdä, mikäli olis halunnut, mutta me otettiin nyt helpompi versio, koska aikaa oli niin vähän/koirakko. A:lle pysähtyminen oli haastavaa kuten on aiemminkin tuntunut olevan, mutta saatiin kuitenkin pätkä 1-5 kunnialla tehtyä. Sitten pätkä 7-15, Gini irtosi hyvin seiskalle ja ehdin parin yrityksen jälkeen tekemään järkevänoloisen valssin väliin 9-10. Hypylle 12 tein pakkovalssin ja loppu olikin aika yksinkertainen.
Perjantaina pääsin koulusta vähän aiemmin, joten lähdin Ojankoon tallomaan jäljen. 130 metriä, nami jokaisella askelella, kolme kulmaa, joista yksi loivempi ja muut suorakulmia. Vanheni ainakin sen tunnin verran. Gini aloitti hyvin, mutta jotenkin se ei ollut jäljestämässä ja parin metrin jälkeen pää nousi ja koira alkoi haahuilla sinne tänne, se myös haukahti ja toljotti metikköön vaikkei siellä mitään ollutkaan. Vein takaisin alkuun ja sitten lähti paremmin. Alussa oli tarkka ja eka kulma oli superhelppo, seuraavalla suoralla yritti alkaa kaahata, joten piti hetkeksi himmata kokonaan että jatkoi taas rauhallisemmin. Sitten tuli todella hieno käännös(!). Kännöksestä edettiin hieman ja sitten ei ehkä taas ollut pää tarpeeksi syvällä varvikossa, sillä tuntui hukkaavan hetkeksi. Paikansi kumminkin hyvin uudelleen ja loppu oli kohtalainen. Meno yleisesti ottaen on innokasta ja saan kyllä himmailla liinasta tosi paljon, että malttaa katsoa koko jäljen eikä vaan kaahata eteenpäin "koska tästähän tää jälki menee, turha mun on joka kohtaa haistella". Edelleen varmaan päästin sen liian helpolla ja liian rivakkaa tahtia.
Jäljen vanhentuessa käytiin aksakentällä lyhyesti. Takaakiertoja otettiin pelkillä siivekkeillä, lisäksi pussia (meni hyvin) ja keinua (<3 superjes!). Keinulla otin omaa liikehäiriötä ja pallo oli etupalkkana. Juoksin ihan normaalisti koiran ohi, kun se jäi kontaktille --> 100/100% oikein, vapautin kun koira katsoi eteenpäin. Hirmusti tuo koira kuumuu aksassa, sain pari kertaa näpeille hampaista (kohteenhan piti olla lelu) ja kun mun epäselvä ohjaus ei miellyttänyt niin myös reittäni jyrsittiin mielenosoituksellisesti. :D
Saatiin muuten tuurilla sittenkin agilityyn ryhmäpaikka talveksi! Sporttiksella möllitasoinen ryhmä kerta viikkoon aika myöhäiseen aikaan illalla - just sopiva meille! Ehdin jo vähän pelätä, ettei me löydetä talvikaudelle mitään treenivaihtoehtoa kun ulkokentät menee kiinni (mikä vesittäisi meidän suunnitelmat), mutta onneksemme peruutuspaikka ilmaantui.
Ja hei, mission accomplished. Meillä on nyt keinu, ja innokas ja iloinen sellainen onkin. En olisi uskonut, että saadaan se kuntoon näin ripeästi. Viime keväänä koiraa nimittäin ahdisti edelleen keinun paukutteluleikki, saatikka että se olisi kivunnut sen kokonaan. Nyt itse este sujuu kokonaisena ja seuraavaksi yleistetään keinu eri treenipaikkoihin ja otetaan ohjaajan tuottama häiriö mukaan. Ja tehdään keinua eri ratojen osana. Jee! Tarkoittaa myös sitä, että ainoa juttu mitä ei vielä rehellisesti osata, mutta josta koira on jo hajulla - - kepit puuttuvat. Agilityryhmässä lienee hyvin mahdollisuus keskittyä niihinkin.
Torstaina olikin sitten eka treeni aksaryhmässä. Tehtiin allaolevaa rataa (valkoiset numerot). Mustanumeroista olisi voinut tehdä, mikäli olis halunnut, mutta me otettiin nyt helpompi versio, koska aikaa oli niin vähän/koirakko. A:lle pysähtyminen oli haastavaa kuten on aiemminkin tuntunut olevan, mutta saatiin kuitenkin pätkä 1-5 kunnialla tehtyä. Sitten pätkä 7-15, Gini irtosi hyvin seiskalle ja ehdin parin yrityksen jälkeen tekemään järkevänoloisen valssin väliin 9-10. Hypylle 12 tein pakkovalssin ja loppu olikin aika yksinkertainen.
 |
| © H-M Ketola |
Perjantaina pääsin koulusta vähän aiemmin, joten lähdin Ojankoon tallomaan jäljen. 130 metriä, nami jokaisella askelella, kolme kulmaa, joista yksi loivempi ja muut suorakulmia. Vanheni ainakin sen tunnin verran. Gini aloitti hyvin, mutta jotenkin se ei ollut jäljestämässä ja parin metrin jälkeen pää nousi ja koira alkoi haahuilla sinne tänne, se myös haukahti ja toljotti metikköön vaikkei siellä mitään ollutkaan. Vein takaisin alkuun ja sitten lähti paremmin. Alussa oli tarkka ja eka kulma oli superhelppo, seuraavalla suoralla yritti alkaa kaahata, joten piti hetkeksi himmata kokonaan että jatkoi taas rauhallisemmin. Sitten tuli todella hieno käännös(!). Kännöksestä edettiin hieman ja sitten ei ehkä taas ollut pää tarpeeksi syvällä varvikossa, sillä tuntui hukkaavan hetkeksi. Paikansi kumminkin hyvin uudelleen ja loppu oli kohtalainen. Meno yleisesti ottaen on innokasta ja saan kyllä himmailla liinasta tosi paljon, että malttaa katsoa koko jäljen eikä vaan kaahata eteenpäin "koska tästähän tää jälki menee, turha mun on joka kohtaa haistella". Edelleen varmaan päästin sen liian helpolla ja liian rivakkaa tahtia.
Jäljen vanhentuessa käytiin aksakentällä lyhyesti. Takaakiertoja otettiin pelkillä siivekkeillä, lisäksi pussia (meni hyvin) ja keinua (<3 superjes!). Keinulla otin omaa liikehäiriötä ja pallo oli etupalkkana. Juoksin ihan normaalisti koiran ohi, kun se jäi kontaktille --> 100/100% oikein, vapautin kun koira katsoi eteenpäin. Hirmusti tuo koira kuumuu aksassa, sain pari kertaa näpeille hampaista (kohteenhan piti olla lelu) ja kun mun epäselvä ohjaus ei miellyttänyt niin myös reittäni jyrsittiin mielenosoituksellisesti. :D
Kommentit
Lähetä kommentti