Sata lasissa.

Niin vain olen jaksanut tarinoida sen verran, että tämä on jo 100. treenikirjoitelma. Sopivasti käytiin just   tokotreenaamassa Inkan ja Sätkän kanssa ihan "sata lasissa". Alussa oli havaittavissa jälleen pientä haahuilua, mutta sain koiran palloleikin avulla nostettua ja mukaan hommiin. (käynyt nyt jo monesti mielessä, että olisko lähitulevaisuudessa sellaiset kun juoksut tulossa..)

Ensin otettiin seuruuta, erimittaisia pätkiä aina yhdestä askelesta kymmeneen metriin. Aika kivan oloisen vireen sain päälle, vaikka vähän patoaminen epäonnistui ja koira vuoti näykkimällä mun shortseja kun pyysin liikkeestä suoraan seuraamaan. Mutta harjoitellaa vireen säätelyä, harjoitellaan. Palkkasin oikein iloisesti perusasentoon tulemisista, koska pari kertaa meni hetsailusta vähän kyttäilymoodiin. Treenistä jäi mieleen:

• Opeta koira patoamaan kiihtymystä ja käyttämään se hyödyksi treenissä. Tällaisia hetsaus - perusasentoon -tyyppisiä yhdistelmiä kannattaa tehdä. Ja isot bileet kun pystyy tekemään kunnolla huolimatta siitä että kuppi on lähes nurin.

"kohta se palkka tulee, kohta se palkka tulee...!!" Ilme <3

Sitten tehtiin pelkkiä maahanmenoja, edelleen tavoitteena nopeuttaa niitä. Jotenkin se pylly vaan laskeutuu hitaasti, vaikka tekis mitä taikoja. Lopuksi Inka hetsaili ja leikki Ginin kanssa ohjatun kapulalla, ja arvatkaa mitä tapahtui!?

Taidan ulkoistaa tän noudon opettamisen mun treenikavereille, ehkä mussa on jotakin vikaa kun mulle ei voi noutaa (vielä). Okeiokei, nytkin ääntä oli mukana reilusti, mutta edistys on huimaa. ;)

Viime viikon tiistaina kävin ottamassa ratatreeniä Ojangossa niin, että oli molemmat kontaktit mukana. Ne menivät hyvin ja sain persjätön onnistumaan useampaan kertaan. Takaakierrosta en vielä voi koiraa pahemmin vedättää, muuten putoilee rima helposti.

Viime viikon torstaina Savikon alkeis-jatkotunnille korvaamaan toista treenaajaa. Aloitettiin simppelillä takaakiertoharjoituksella. Kyllä se menee ne jo pelkällä kropan suunnan näytöllä, joten pitää muistaa jättää kaikki turha huitominen veke. Sitten keinua. Halli, jossa ollaan oltu kerran aiemmin ja suorituksia ko. paikan keinulla aiemmin 0. Ei mitään ongelmia keinun kanssa, useampi hyvä kokonainen keinu isolle pöydälle. Hyvä, ettei muistele sitä Ojangon lentokeinua sen kummemmin (kuten minä teen.. :D).
Sitten kahta eri ratapätkää. Muuri (tosin medikorkeana(?)) meni ihan normaalisti nyt, ja eka rata oli aika simppeli vasemmalla kädellä ohjattava pätkä. Seppo sanoi, että ensimmäinen suoritus oli molemmilta aika tunnusteleva ja varovainen, että laitetaas vauhtia seuraavaan ja niin me laitettiinkin. Toinen ratapätkä oli jo vähän mutkikkaampi, sai tehdä valssin yhteen väliin. Ja tällä kertaa osasin tehdä joka kerran ajoissa! Kerran jopa ihan piirun verran liian ajoissa, mihin Gini reagoi viime hetken kieltämisellä ja hyppäsi siivekkeen laidan yli mun perääni. Nämä taitaa olla aika pieniin ohjausvirheisiin reagoivia suipponokkia. Onneksi tähänkin asiaan vaikuttaa kokemus, sillä kokenut koira olisi jo useampaan kertaan hypännyt kyseisen hypyn vähän kehnommallakin ohjauksella. :) Kerran Gini myös poimi loogisesti edessään olevan vinon hypyn, vaikka olisi kuulunut tehdä jyrkkä käännös kohti muuria; tässäkin syynä oma rytmitys, olisi pitänyt odottaa rauhassa koiran edellinen hyppy eikä aiheuttaa liikaa kiirettä vedättämällä sitä eteenpäin, jolloin se kiihdytti jo edelliselle hypylle ja kiihdyttäminen ajoi sen väärän hypyn eteen.
Oli taas kerran huikean opettavainen käynti. Itse sain hyvää palautetta onnistuneesta ohjaamisen rytmityksestä radalla. Sain radan koiralle helpoksi suorittaa kun rytmitin vauhdin ja liikkeen oikein. Hyvä juttu ja siihen pyrinkin, nyt vain harjoitellaan lisää, jotta sellainen ohjaus tulisi ihan rutiinin kautta jokaisiin treeneihin. :)

Gini ja ihanat pojat!

Hakutreenit pidettiin Mätäkiventiellä tiistaina. Otin kolme hajuhakua ja pyrin tekemään niistä aika helpot, kun ei olla tehty (taaskaan) aikoihin. Haettiin hajut niin, että koira ihan varmasti sai ne. Silti lähettäessä se kahdesti juoksi ihan ihmeellisen mutkan tai lenksun ennen kuin tarkensi piilolle. En oikein keksi, miten sen suoraan menemisen saisi paremmin sisäistettyä koiralle, kun nämä hajuhaut eivät tunnu tuottavan oikeanlaista tulosta meillä. Ollaan tehty tällä samalla tavalla jo tosi pitkään. Ja jos ottaisin haamut tai äänet niin saisin varmaan helposti silmillä etsivän koiran, eikä se ole tarkoitus. Noh, mietitään.

Niin ovat viisaita.