Super tokolassie! Ja vähän kans hakulassie!

Maanantaina Viikin pellolla kivat tokotreenit Lean ja bortsujengin seurassa. Ensin otettiin seuruuta niin, että merkkasin oman kävelylinjani merkeillä, jotta kävelen suorassa. Minusta Gini näyttää oikein täpäkältä, kun saatiin kerrankin hommaa videolle asti. Tykkään paikasta ja asenteesta, kontaktikin pysyi mielettömän hyvin - toi oli pisin pätkä minkä olen putkeen sitä edes seurauttanut! Otin koiran seuruuseen suoraan 'vauhdista', joten alussa Gini vähän tuuppi ja mä meinasin melkein kävellä sen yli, mutta sitten meno parani. :)

Luoksari oli toinen mitä tehtiin, kokeilin viime hskh-tokossa opettelemaani tekniikkaa, mutta koira tuli vinoon. Korjasin eteentulon uusintakäskyllä ja otin pari askelta taaksepäin. Edestä pyysin vielä sivulle, se oli hyvä. Tästä harjoituksesta päätellen mun on erikseen tehtävä vielä rutkasti eteentuloja, eri kulmista ja etäisyyksiltä, sillä kriteeri ei ole vielä koiralle selkeä.

Lopuksi otettiin erikseen seisomista naksulla, ja sitten pallolla vauhtiruutua hauskaksi loppuharjotteeksi.

Tiistaina SCY Helsingin ao:n hakutreenit 'alkeis'ryhmän kanssa, jossa on mukana uusia Hakulassieihin mukaan liittyviä koirakkoja sekä ennestään siinä harrastelevia. Oltiin Kivistössä ja päätin nyt sisäänajaa haamut Ginille. Kaikki ukot viidessäkympissä, jaiks. Ensin otin hajuhaun vasempaan etukulmaan, sai hajun jo kaukaa ja lähetin keskilinjalta, nou propleemos, oli suora ja meni lujaaaaa eikä vieras mies maalimiehenä haitannut kyllä yhtään! Toisena haamu oikeaan etukulmaan, hyvin bongasi heiluvan tyypin ja samantien lähetin etsimään, kun ukko pääsi piiloon. Tämäkin ihan hyvä suora pisto.

Kolmosena sitten...no, tässä kävi pieni informaationkulun virhe. Olin ohjeistanut, että otetaan kolmas piilo vasemmalta tähän kohtaan, ja menin hakemaan hajua sieltä. Ihmettelin, kun Gini koittaa hakea kovasti vasempaan päin hajua, vaikka ukon pitäisi olla edessäpäin. No, kohta tuntui, että se sai hajun suorassa linjassa ja palasin lähettämään keskilinjalta. Koira lähti suoraan, sitten ampaisi jyrkän vasurin ja kiersi vasemmalle pöheikköön. Huutelin "täällä pääääin", koska ajattelin, että se menee nyt tyystin väärään suuntaan. Kutsuin siis Ginin uudelle lähetykselle, mutta taas se teki saman kiemuran pöheikköön. Tässä vaiheessa aloin miettiä, onko ukko mennytkin erehdyksessä oikean puolen kakkospiiloon ja Gini on juossut sinnepäin jo kahdesti. Käänsin siis koiran kakkospiiloa kohti ja lähetin, mutta se ei enää oikein irronnut, vaan jäi katselemaan minua ja pyöriskeli ympäriinsä. En halunnut enempää sählinkiä, joten lähdin koiran kanssa kohti kakkosta "etsimään ukkoa", ja siellä ukko olikin, mutta Gini ei mennyt kymmentä metriä lähemmäs vaan katseli vaan kauempaa vähän hämillään. Varmasti epäröikin, kun se oli kahdesti huudettu pois ko. piilolta. Tämä maalimies oli myös Ginille ennestään tuntematon mies, mikä varmasti vaikutti asiaan. Menin Ginin kanssa yhdessä piilolle ukon luokse. Hetken Gini empi, mutta tuli sitten syömään naminami kissanruokaa. Hieman varpaisillaan se silti oli, vaikka ruoka maittoi. Maalimies kertoi, että Gini tosiaan oli jo kahdesti juossut piilon luo, muttei ollut mennyt palkalle asti. Hän epäili koiran säikähtäneen itseään, koska hänestä näkyi pusikosta ensimmäisenä vain kasvot. Itsekin arvelen, että Ginille on ollut hieman haasteellista lähestyä tuijottavaa miestä kuusen alla, etenkin jos se on tumpsahtanut äkisti tuntemattoman tuijottajan eteen. :) Mikäli maalimies olisi katsellut eri suuntaan tai Gini olisi löytänyt ensin maalimiehen jalat, olisi tilanne ollut taatusti erilainen. Paljon kehuja, että tuli piilolle, ja sitten seuraava ukko.

Nelosmaalimies oli oikeassa takakulmassa, jonne otin ääniavun. Gini kuunteli ja lähti lujaa etenemään takarajaa, ja aika suorassakin. Juoksi niin hyvin oikeaan suuntaan, että luulin ukon löytyneen ja olin jo lähdössä perään. Gini kuitenkin palasi hieman taaksepäin etsimään ja ajattelin, että edellinen pisto söi hieman sen uskoa. Otin koiran 25 m syvyydessä ja lähetin sen uuden ääniavun kera jatkamaan etsintää. Ja sitten ukko löytyi hyvin ja palkka kelpasi. Kun vielä sai verkkopallon!! loppupalkaksi, niin riemu repesi ja epävarmuudet kyllä unohtui, sitä kelpasi repiä maalimiehen kanssa. Gini on kuulemma orava ja sähäkäksikin sitä sanottiin. :)

Lempipalkka pallopalkka!

Ensi kerralla haluan Ginille motivaatiotreenin ja jatkossa on oltava tosi tarkka siitä, ovatko maalimiehet oikeassa paikassa. Onneksi Gini kasasi aivonsa varsin mallikkaasti vikalle pistolle. Viiteenkymppiin otetut pistot olivat meidän pisimmät ikinä, mutta hienoa huomata, että se kyllä irtoaa kauas ja on alkanut saada idean suorista pistoista. Lukuunottamatta tuota kolmosmaalimiestä, minkä kohdalla tuli juoksenneltua varsin kiemuraisesti. Mutta välillä vahinkoja sattuu. Lisäksi on saatava lisää vieraita ihmisiä maalimiehiksi, etenkin miehiä. Haamunkin sisäänajo onnistui hyvin.