Vaikka mitä.

Tästä tulikin aika pitkä teksti kaiken kaikkiaan, mutta olkoon.

Käytiin Riihimäellä molempien ekoissa epiksissä lauantaina 4. tammikuuta. Mua jännitti tosi paljon aluksi, mutta melko nopsaan se väheni, ja päivä oli kyllä hauska. Molemmat oli tajuttoman väsyneitä, kun päästiin kotiin. :)

Autossa Nauravan koiran aksahallin pihassa

Osallistuttiin supermölliluokkaan rimakorkeudella 25 cm, ja otin radalle yhden lisästartin ihan harjoituksen vuoksi. Eka startti sai mut hymyilemään loppupäivän, Gini pysyi lähdössä, ei huomioinut radalla olevia henkilöitä ja seurasi mun ohjaustani varsin kivasti. Päästiin maaliin asti ajassa 20,85, mikä oli minusta kohtalainen aika ottaen huomioon yhden kiellon esteellä 7, jolloin otin koko seiskaesteen kokonaan uudelleen ennen kuin jatkettiin matkaa. Kieltokin johtui omasta ohjauksestani, mun olisi pitänyt tehdä selkeämpi ohjaus siinä kohdassa. Tästä jäi hyvä fiilis, ja sain myös onnistumisia muutamissa ohjauksissa, etenkin valsseissa, joita tuli tehtyä väleissä 2-3, 4-5 ja 7-8 ja persjättö(?) putken 9 jälkeen. Ekan startin tulos oli meidän osaamistasoon nähden jopa enemmän kuin osasin odottaa, joten enpä voi olla kuin tyytyväinen. Koira olisi tehnyt puhtaan ilman mun pöllöilyä. :D

Toinen startti oli vähän sekavampi sitten. Kun asetin sen lähtöön istumaan, se näki katsomossa olevat ihmiset katonrajassa ja sanoi parit "hauhaut", se oli muutenkin mielestäni turhan kierroksilla eli ennen starttia en onnistunut saamaan sitä ihan yhtä keskittyneeksi. Ginillä oli lähdössä mielessä vaan putki ja sinnehän se sujahti heti ekan esteen jälkeen. En ole ihan varma lähdinkö tekemään valssia liian ajoissa (hyvin todennäköistä), vai menikö se sinne koska "putket on niin kivoja!". Otin kakkosen uudelleen ja jatkettiin eteenpäin, pakka oli aika sekaisin loppuradan, joten tuli vielä pari virhettä ennen maalia. Mutta Ginin asenne oli taas oikein hyvä radalla ja se oli nopsa, keskittynyt itsensä. Ja pysyi lähdössä, se oli ehkä tärkein harjoituksellinen tavoite koko päivälle. :)

Allaolevista kuvista kiitos Jukka Pätynen, koirakuvat.kuvat.fi. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat, esimerkiksi sen, että noissa molemmissa ohjauksissa olin myöhässä, mutta onneksi molemmissa koira meni ihan oikealle esteelle seuraavaksi.. :)

kuvalinkki2 Ekan radan pystykorva

kuvalinkki Keskittynyt Gini

Tiistaina treenattiin hakua Mätäkiventiellä porukalla Gini, Zero, Sansa, Hiro. Gini otti neljä pistoa, tänään päätin kokeilla mitä se jo tajuaa ja mitä se ei vielä tajua. Otin jokaisen lähetyksen mahdollisimman läheltä keskilinjaa (kun mielestäni koira sai hajun, niin lähetin siitä). Ekalla pistolla lähti tuulensuuntaan vasemmalle ja teki suuren kaaren juostessaan ukolle. Kakkonen saattoi olla näkölähtö, ainakin mun mielestä Gini näki pressun metsässä jo lähettäessä. Kolmospistolla oli haamu, joka kiipesi kallion päälle solaan, syvyyttä varmaan 35-40m. Lähetin, kun haamu oli kadonnut, ja Gini lähti oikeaan suuntaan. Sitten se kaarsi voimakkaasti vasemmalle, kiipesi jyrkästä kohdasta kallion päälle ja pyöri siellä. Kutsuin pois ja lähetin lähempää, ja jälleen se teki ihme kiemuroita, kunnes lopulta sai hajun läheltä. Nelonen oli varmaan suorin, ok. Vitosella lähti taas posottamaan vasemmalle, ja näytti ettei sillä oikeen ole enää ajatusta, oli varmasti väsynytkin. Löysi ukon kumminkin kun oli hetken juoksennellut.

Analyysinä se, että me jatketaan edelleen hajuhakuja, ja viedään hajuhaut ihan 50m asti ja varmoiksi. Tavoitteena että koira juoksee suoraan sinne mihin halutaan, sillä se ei nyt selkeästi ole vielä muotoutunut ihan selväksi Ginille, vaan tänään treeni oli turhan hankala. Ilmaisutreeni otetaan sit keväämmällä kuvioon mukaan. :) Lopuksi otettiin kaksi paukkua starttipyssyllä, ammuttiin noin sadan metrin etäisyydeltä meistä. Käveltiin hakualueella ja koirat leikki ja juoksenteli. Ei minkäänlaista reagointia kenelläkään.

Keskiviikkona agilityharkat. Meidän ohjaaja pyysi multa tuon epiksien radan, niin tehtiin sitä treeneissä. Tarkoitus selvitä nollalla maaliin, ja niin tehtiinkin. Otettiin 5 kertaa koko rata putkeen. Kahdella ekalla kerralla mun valssit oli edelleen ajoituksellisesti pielessä, kolmannella toistolla hieman parempi ja kaksi viimeistä oli sitten tosi hyviä suorituksia. Kun ohjaukset teki ajoissa, niin olipa kiireetön fiilis radalla, vau.. :D

Keinulla otettiin paukutteluleikkiä, tänään koiralle tuli joku pienehkö kompleksi taas sen kanssa; se kiiruhti kohti keinua innoissaan ja ehti hypätä 40cm korkeudella olevalle kontaktipinnalle palkka mielessä, jolloin tottakai pidemmän tauon jälkeen se lämähdys maahan olikin vähän odotettua isompi ja jänskä... Siispä tehtiin matalemmalla paukutuksella ja saatiin viimetteeksi muutama hyvänmielen suoritus, kyllä se taas siitä.

Kolmas juttu oli kepit, niissä kokeilin uutta tapaa verkkojen poistamiseen. En poista yhtä kerrallaan kokonaan, vaan otan esim. kaksi keskellä olevaa verkkoa irti kepeistä ja hieman kauemmas keppirivistöstä. Kahta verkkoa ehdin hivuttamaan hieman irti kepeistä ja tehdä toistoja. Yhdellä kerralla Ginin rytmi vähän hajosi ja se oikaisi sitten kepin ja verkon välistä. Todennäköisesti tämä tekniikka sopii meille silti paremmin, katsotaan. Verkot pitäisi kumminkin saada pois suht ripeästi, jotta niistä ei koiran mielestä tule kiinteä osa keppejä. Harjoiteltiin myös sitä että Gini hakee kepeille sisään vain sanallisesta käskystä, eli seisoin kädet selän takana ja lähetin "kepit"-käskyllä Ginin kepeille. Ekalla yrityksellä juoksi ensin ohi sisäänmenon, mutta muut toistot onnistui.

Sunnuntaina lähdettiin kasvattajan kyydillä Lahteen talvinäyttelyyn kokoonpanolla Gini ja Tenho. Nahkakehät alkoivat klo 9 aamulla, ja herääminen lomaan tottuneena niin aikaisin oli aika haaste. Perillä ei ehditty kauaa olla, kun Tenho pääsi kehään. Velipoika esiintyi mallikkaasti, tuloksena EH1 junnupojissa!

Gini innostui juuri ennen omaa kehään menoaan sen verran, että yhdessä muiden junnunarttujen kanssa juokseminen meni varsin haukkumiseksi ja loikkimiseksi. Omalla vuorollaan se tuli kehään ihan normaalisti ja tuomari sai katsoa purennan jne. Tässä vaiheessa kuvioon tuli mukaan säkäkorkeuden mittaus mittalaitteella, mitä Gini sitten jännitti niin että loppuesiintyminen meni aika "jännäilyksi", liikkeitä oli hankala nähdä, koska poispäin tuomarista Gini meni lujaa ja takaisinpäin kangerrellen. Ja seisominen oli vähän kyyrymäistä ja sitä ahdisti tilanne.

Ei olla mittaamista juuri tehty harjoitusmaisesti, joten tuollainen puskasta tullut uusi tilanne ja uusi "väline", muutenkin ekaa kertaa hallinäyttelyssä, pisti jänskättämään selkeästi. Ilman mittaa meille olisi varmaan heilahtanut H:kin ja esiintyminen olis luistanut, mutta tällä kertaa kotiin viemisenä tyydyttävä. Pääsyynä juuri se, että liikkeiden arvostelu oli vaikeaa ja itsevarmuutta pitää saada koiralle lisää näyttelykehään. Mittaamista siis harjoitellaan Ginin kanssa, ja keväällä käydään ilmojen lämmetessä muutama mätsäri. Arvostelun löytää jossakin vaiheessa Ginin omalta sivulta.