Leikkimieliset missikisat ja hakulamppu päässä syttyi

Lauantaina järjestettiin Gardeniassa mätsärit, ja päätettiin lähteä kun kerran niin lähellä järkätään. Oltiin heti tokassa parissa isoissa pennuissa ison portugalinpodengon kanssa. Yksin juokseminen meni okei, seisoessa Gini oli kovin malttamaton. Parijuoksu meni ihan pelleilyksi, Gini haukahteli melkein koko ajan kun ravattiin ympäri, ja siinä saattoi ratkaisu piillä, meille nimittäin sininen nauha. Kehän ulkopuolella harjoiteltiin itseksemme tauolla juoksutusta ja seisomista, ja ne meni tosi hienosti! Ilmeisesti toi "kavereiden" läsnäolo sekoittaa pennun päätä liikaa...eli treeniä siis vain ja vältetään tollasia kuumumisia. :D Sinisten jatkokehässä haukkuja pääsi kyllä, mutta vähemmän, ja olin hieman tyytyväisempi esitykseen, vaikka vielä oltiin aika kaukana edes viime näyttelyiden suorituksesta. Mut ei se mitään, ei ollut nyt meidän päivä. Ehkä ensi kerralla? :)

Mätsärissä tarjottiin hienoa mahdollisuutta luovuttaa verta koirien geenipankkiin, jonka avulla suomalainen tutkimusryhmä tekee kallisarvoista työtä selvitelläkseen erilaisten sairauksien ja käytösongelmien periytymistä ja geneettisiä ominaisuuksia. Ginikin pääsi siis ojentamaan tassunsa ja luovutti 3ml EDTA-verta tutkimusryhmää varten, oikein mallikkaasti. Terveidenkin koirien näytteistä on enemmän kuin iso apu tutkijoille. :)


Ja siis missä vaiheessa tuo koipieläin kasvoi noin iiiisoksi?! :)

Väliin kiva uutinen, me päästiin koulun kerhon agilityryhmään talvikaudeksi. Keskiviikkoisin päästään siis räveltämään Purinalle oikein olan takaa, toivottavasti me saadaan jotakin aikaiseksi. Talvikelejä ja lämppäilyä varten meille lähti viime viikolla tilaukseen useiden suositusten perusteella pomppatakki, niin eipä sitten koiran isot muskelit jäädy odotellessa. ;)

No, eilen oli Ritakujalla vielä hakutreenit kuudella koiralla eli saatiin kohmetuttaa sormiamme metsässä kolmisen tuntia. Ja meille tuli iso edistysaskel. Mä olin suunnitellut neljä ukkoa hajuhaulla, joista kahdelle vikalle lähetän keskilinjalta asti. Suorituksen aikana kuitenkin mietin, et koira kuitenkin unohtaa missä ukko on, jos lähetän sen niin kaukaa kuin suunnittelin. Niimpä kolmella ekalla peruutin ehkä 15 metriä tai vähemmänkin ennen lähetystä. Mun ryhmäläinen torui ihan aiheellisesti mua ja sanoi että nyt kyllä neljännelle lähetät keskilinjalta, kyllä se koira osaa luota siihen (ukko oli kolmessakympissä). Ja niimpä osaskin. Gini lähti hurjaa vauhtia ja suoraan maalimiehelle palkalle. Tarkoittanee siis, että voidaan ensi kerralla oikeasti tehdä ne lähetykset vaikka kaikki keskilinjalta..jee! :)

Kommentit

Suositut tekstit